[AVOIN] Happy Birthday May Day Child!

[Ele]

[Tervetuloa tutut ja tuntemattomammat Katyan kaverit juhlistamaan tytön aikuisuuteen astumista. Päivähän on lauantai 1.5.2010, elikä vappu. Ainakin Shirkkeliä ja mahdollisesti Tiitä tänne odotellaan... :D]

Katya Ayr

Olin herännyt tänä aamuna tavallista virkeämpänä ottaen huomioon sen, kuinka monta tuntia olin saanut ummistettua silmiäni. Minua oli jännittänyt siitä hetkestä alkaen, kun painoin pääni tyynyyn. Tämä vappu olisi historiallista, tämä vappu olisi jotain jota en saisi kokea enää koskaan uudelleen, tämä vappu jäisi historiaan. Ikävä kyllä sen asian tiedostaminen ei helpottanut minun jännitystäni lainkaan, vaan päinvastoin: minun vatsassani pyöri koiperhosia ja jalkani väpättivät levottomasti. Edes numerologian oppikirjan lukeminen ei saanut minua uniseksi, vaikka tunneilla sen teksti tuppasi nukuttamaan minua nopeammin kuin uniliemet.

Nyt, kun aamuaurinko oli tuskin kohonnut puoliväliin, pomppasin sängystäni ulos kuin peipponen ja kävelin ensimmäisenä peilin eteen. Sovittelin vaatteita puolen tunnin ajan hyläten asukokonaisuuden uudestaan ja uudestaan, kunnes olin täysin varma valinnastani. Jotkut kokonaisuudet olivat olleet liian lapsellisia, toiset taas liian normaaleja, muutama meni ylijuhlavaksi ja ne neljännet eivät sopineet minun päälle enää lainkaan pituusvenähdykseni vuoksi. Lopulta päädyin valitsemaan tummanpunaisen tunikan, joka oli hieman muita vaatteita avarampi kaula-aukon kohdalta, mutta minun käsittääkseni se vain kuului asiaan tällaisessa tilanteessa. Vedin jalkaani vielä tummat housut ja uskoin olevani valmis.
Seuraavaksi siirryin hiusteni kimppuun joita heittelin sinne tänne tullen aina siihen tulokseen, että ne näyttivät tylsiltä. Kampasin hiukset pois ohimoltani ja kiinnitin ne yhteen takaa. Koetin tehdä vähän kiharaa vapaiksi jääneille hiuksille, mutta päädyin lopulta suoristamaan ne takaisin. En minä halunnut näyttää siltä, että vedin yli tämän kaiken.. sen piti näyttää luonnolliselta. Loppusilaukseksi vedin ripsiini hieman pidentävää ripsiväriä ja sipaisin huulille hieman huulikiiltoa, jonka kuitenkin pyyhin pois hetkellisen tarkastelun jälkeen. Hymyilin peilikuvalleni. Se tuntui jotenkin teennäiseltä. Käväisin matka-arkulla ja kaivelin esille henkilöllisyystodistukseni. Peitin kasvokuvani peukalolla. Näytin siinä kamalalta. Kortin ala laidassa luki suurilla kirjaimilla: ministeriön hyväksymä. Kävelin takaisin peilin eteen ja nostin kortin eteeni, kuin näyttäisin sitä jollekin toiselle. Vaihtelin ilmeitäni eri mielialojen mukaan: Iloinen, kyllästynyt, arkinen, vihainen, väsynyt, välinpitämätön.. En kuitenkaan ollut tyytyväinen mihinkään. Päätin siis hylätä peilin edessä heilumisen ja siirtyä aamupalalle. En minä kuitenkaan saisi aikaani kulumaan makuusalissa.

Tähän aikaan aamusta pöydässä ei ollut juuri ketään, joten sain aloittaa aamupalani rauhassa. Tervehdin paikalla olleita puuskupuheja ja voitelin muutaman leivän kurpitsamarmeladilla. Minulla ei kuitenkaan ollut nälkä. Vasta kun tunsin jonkun käärivän kätensä kaulani ympärille takaa päin. ”Hyvää syntymäpäivää!” Teresa huudahti niin, että kaikki lähellä olijat kääntyivät katsomaan. Naamani muuttui punaiseksi, kun otin ystävältäni vastaan lahjan ja kortin. Vähitellen alkoivat jopa puuskupuhiin kuuluvat kaverit ilmaantua aamupalalle ja otin vastaan useammankin onnentoivotuksen. Paras oli kuitenkin edessä: Pöllö lennähti pian luokseni kannatellen jalassaan n. kahden kämmenen kokoista pakettia. Tunnistin käsialasta, että paketti oli äidiltä. Avasin paketin mahdollisimman varovaisesti. Heitin mukana tulleen kirjeen taskuuni, en halunnut kuulla äitini selittelyjä isästä näin aamusta. Eron jälkeen en ollut muusta kuullutkaan. Keskityin sen sijaan aukomaan kääreitä sen verran, että kiiltävä pinta paljastui paperin alta. Auringon valo heijastui silmiini kirkkaasta pinnasta niin, että jouduin kääntämään sitä käsissäni. Huokaisin ihastuksestani. Kuinka vanhemmillani oli oikein ollut varaa kaksisuuntaiseen peiliin?

Kääntelin peiliä kädessäni, sen kääntöpuoli oli jotain turkoosia kiveä ja siihen oli hakattu kaunis ruusu. Kosketin peilin takapintaa kädelläni kuin varmistaakseni, että se todellakin oli siinä.
”Onnentyttö”, yksi kavereistani huokaisi. Muutama muu sanoi, että nyt minuun olisi helpompi pitää yhteyttä kesän aikana. Olin onnesta soikeana, tästä päivästä tulisi varmasti hyvä.
”Kaikki, jotka tahtovat tulla juhlistamaan syntymäpäivääni vähän aikuismaisemmissa merkeissä, istuskelen tänään koko Tylyaho ajan Kolmessa Luudanvarressa!”, julistin kovaan ääneen kavereilleni. Harmi vain, että moni ystäväni oli syntynyt vasta loppuvuodesta, niin en voinut luottaa heidän apuunsa ensimmäisenä päivänäni täysi-ikäisenä noitana. Onneksi tunsin ihmisiä myös vanhemmilta luokilta.. He tulisivat varmasti pitämään minulle seuraa.

Kun aika koitti, lähdin ensimmäisten joukossa kävelemään kohti Tylyahoa. Kiirehdin askeleitani ja hengitin sisääni ilmaa, joka tuntui tavallista raikkaammalta tänään. Kylään päästyäni katselin hetken aikaa näyteikkunoita ja kaikkea sitä tavaraa, jota voisin sukulaisilta saaduilla lahjarahoilla ostella. Päämääränpääni oli kuitenkin Kolme Luudanvartta, jonka ovesta astuin sisälle kevyin askelin. Kävelin tiskille samalla, kun vatsassani alkoi pyöriä taas perhosia. Vilkuilin ympärilleni, pubissa ei näkynyt vielä lainkaan tuttuja.
Tiskille päästyäni koetin näyttää mahdollisimman rennolta, mutta hymyilin jännittyneesti. Katselin baarimikon selän taakse kirjoitettua juomalistaa ja pohdin, mikä olisi paras juoma aikuisuuden juhlistamiseen. Silmäni osuivat lopulta listan alaosaan.
”Ogdenin vanha tuliviski..”, totesin ehkä liiankin iloisesti. Baarimikko katsoi minua arvioivasti alta kulmain. Se sai minut punastumaan. Kaivelin taskuistani henkilöllisyystodistustani. Se oli painautunut aivan liki minun uusinta peiliäni vasten. Baarimikko vertasi katseellaan minua ja kuvaani, kunnes lopulta antoi periksi:
”Yksi tuliviski tulossa… niin ja onneksi olkoon.”

En saanut hymyäni laskeutumaan huuliltani kun lopulta sain tuliviskilasillisen käsiini. Kävelin yhden vapaana olevan lossin luokse ja istuuduin niin, että saatoin nähdä kuka etuovesta astui sisään. Riisuin ulkovaatteet päältäni ja asetin ne naulakkoon ennen kuin istuuduin ja siistin paitani asentoa.
Tulisikohan kukaan?

[Shirk]

(Jack Attack! XD)

Jack Rock
ja vierailevaana tähtenä Milanera Monoceros

Sinä aamuna heräsin jo viideltä. Tiesinhän minä nyt sentään parhaan ja vanhimman ystäväni synttäreistä. Minä ja Kati oltiin sentään tunnettu jo lapsuudesta saakka. Minua jännitti, vaikka en itse ollutkaan synttäri sankari, sillä tämä oli erityinen syntymäpäivä. Katya täyttäisi täysi-ikäisyyden tänään. Se oli jotain erityistä ja siksi olin yrittänyt kovasti löytää lahjaksikin jotain erityistä. Yleensä annoin syntäri sankarille kokovartalon hieronnan, mutta koska se oli tavanomainen lahjani jokaiselle ystävälleni, en tiedä mitä tehdä. Rahaa ei ole niin mainittavasti, että sillä voisi ostaa mitään ihmeellisempää ja mitäpä sellaista voisin kutoa Katyalle, mitä en olisi jo joskus kutonut. Pienenä saatoin nimittäin kutoa ihmisille heidän lahjansa. Ensimmäinen lahjani Katyalle oli ollut melko nuhkuinen harmaa kaulahuivi, joka oli varmasti hajonnut parissa ensikäyttämässä. Se oli sentään ensimmäinen tekeleeni, joten olikos ihmekään jos laatu oli huonoa.

Olin kuitenkin ratkaissut tuon ongelman jo aikapäiviä sitten, joten minulla ei pitäisi olla tänä aamuna mitään huolen häivääkään. Sen siaan nousen ylös ja laittelen tavanomaiset vaatteeni päälle. Kap odotti makuusalin ulkopuolella ja haukahti iloisesti minut nähdessään. "Kap, hiljaa, annetaan muiden nukkua", hyssyttelen koiraani ja suljen oven perässäni. "Kap, seuraa". Hölkään ajatuksissani koulun lävitse pihamaille. Missä annan koirani juosta vapaana ja ajattelen synttäri sankaria. Katya taatusti nukkui vielä, mutta varmasti hänkin heräisi tänään aikaisessa. Mietiskelen, missä vaiheessa pääsen onnittelemaan häntä ja ojentamaan lahjani. Minusta lahjani oli joksenkin meilikuvitukseton, mutta halusin ehdottomasti antaa tällä kertaa jotain erillaista, mitä yleensä minulla oli tarjolla. Koska en ole täysin tyytyväinen lahjaani, aijon silti tarjota myös hierontaa, jos Katya kaipaisi sellaista. Ajatukseni keskeyttää Kap joka on löytänyt hienon kepin itselleen ja tulee esittelemään sitä minulle. Nauran koiralleni ja nappaan kepin tämän otteesta. Minä viskon karahkaa ja Kap juoksee keppinsä perässä. Hyvät aamu liikunnat tuli tässä vaiheessa ihan tarpeeseen.

Milanera avaa silmänsä peiton alla. Ensimmäinen tuntems on hämmästys. Hän oli tänä yönä nukkunut ja hyvin. Tyttö nousee ylös ihmeissään tästä ihmeellisestä virkeyden tuntemuksesta, mikä tuli hyvin nukutun yön jälkeen. Hän ei tiedä, mitä hän teki tänä yönä erilla tavallak uin tavallisesti, hän vain oli nukkunut kuin tukki. Kummallinen hymy kipuaa tärähtäneen oloisen tytön kasvoille kun tämä yrittää päättää, mitä tekisi energiallaan tänään. Hän suorastaan hypähtää sängystään mutta sotkeutuu peittoon ja mäjähtää kasvoilleen. Onneksi hänen nenänsä oli niin pieni, ettei sitä niin helposti voinut murtaa kivilattiaa vasten. Pää pökerryksissä tyttö kohoaa ylös ja karistaa peitot jaloistaan. Mikä päivä tänään on? Milaneralla on aivan sellainen olo, että tänään oli jokin erityinen päivä. Hänen avatessa vaatelaatikoaan hän näkeekin lahjapaketin. Heti hän muistaa Katin syntymäpäivän ja innostuu suunnattomasti. Hän halusi päästä heti antamaan tämän lahjan Katyalle. Hän nappaa laatikon ja lähteee kipittämään yöpuvussa pitkin käytäviä. Ketään ei ollut vielä liikkeellä, koska oli niin aikainen aamu. Milanera on suorastaan hengästynyt päästessään ruokalaan. Siellä hän katselee tyhjiä penkkejä ja pöytiä ihmeissään ja tulee miettineeksi. Paljonko kello on? Ei oikeastaan edes kuutta. Se selittää. Milanera kipittää takaisin rohkelikko torniin lahjansa kanssa ja tällä kertaa hän malttaa jopa katsoa itseään peiliin ja järkyttyä missä kunnossa hän oli juossut käytävillä.

Minä käyn aamupalalla ja palaan pian pihalle leikkimään Kapin kanssa. Koirani on koko ajan komennettuna vierelleni ja kun ketään muuta ei ole vielä liikkeellä, myös koirani länsäolo ei häiritse ketään. Minua jännittää vähän liikaa. Pitäisi ottaa rennommin. Kap huomaa jännitykseni ja antaa jännitykselleni tehokaan vasta iskun puskemalla leikkisästi säärtäni vasten. Kap saa hyvin harhautettua turhan hätäilyn ja hermoilun ja koiran kanssa painiminen oli käsittämättömän hauskaa vaikka jälki käteen huomasin, että vaatteeni repsottivat miten sattuu.

Katya oli tosiaan päässyt itse aamiaiselle asti melko aikaisessa vaiheessa aamua, mutta hän oli myös pian lähdössä. Juuri ennen hänen lähtöään Milanera kipittää uudestaan kiireisenä ruokasaliin ja näkee Katyan puuskupuhien pöydässä. Hän henkäisee helpottuneena ja kiirehtii tämän luokse näkyvän tarmokaampana kuin tavallisesti vaikka hiukset olivat jo huolellisen asettelun jäljiltä karanneet kasvoille. "Kati!" tyttö huutaa kalepalla hengästyneenä äänellään kun tämä oli koko aamun juossut rohkelokkotornin ja ruokalan välistä matkaa. Hänen käsissään on lahja paketti, jonka hän tuo suoraan tytölle. Syvään henkeä vetäisten tyttö saa kajautettua vahvalla äänellä, "Hyvää syntymäpäivää Kati!" Tyttö on niin innoissan että hän melkein hyperventiloi. "Avaa se", kuuluu vaativa käsky, Milanera ei ota vastaan kieltävää vastausta. Hän haluaa esitellä itse antamansa lahjan. Tiukasti paketoidusta repsottavasta lahjasta paljastuu koristeellinen kissa, jonka vasen tassu on kohotettuna, jolla on kaulassaan panta, josta roikkuu kello ja pikku kolikko. Vasemmassa tassussaan kissalla on isompi kolikko, jossa on jokunen kiinalainen onnea ja vaurautta merkitsevä merkki. Milanera alkaa tohekissaan selittämään lahjastaan, "Se heiluttaa vasenta käpäläänsä auringon valon voimalla. Eikö ole ihmeellistä, se on jotain jästiteknologiaa. Nuo kolikot ovat myös aurinko paneleita, jotka keräävät auringon valoenergiaa. Se on onnenkissa, se tuo onnea ja vaurautta. Se on hyvin suosittu aasianmaissa, vaikka onkin lähtöisin japanista. Minun sukuhaarani asusti yhteen aikaan kiinassa. Eikö ole hieno! Toivottavasti pidät siitä." Katya ainakin näyttää olevan iloinen. Vasen tassu erityisesti symboloi onnea, mutta siitä Milanera ei ollut niin perillä. Milanera on kuitenkin hyvin onnellinen saamistaan kiitoksista ja menee sitten tyytyväisenä suoritetusta urotyöstä rohkelikkojen pöytään aamiaiselle.

Kun minä kerkeän ruokasalille asti, Katya oli jo lähtenyt kohden Kolmea Luudan vartta. Näen, että täällä oli jo paljon ihmisiä. Katya on saattanut jo käydä täällä. Juoksen päydälle Kap seuraten säntillisesti vierelläni. "Hei, oletteko nähneet Katyaa?" Joku minua sääntö säntillisempi huomaa koirani ja huomauttaa mahdollisimman hieno varaisesti, "Hei, ethän sinä saanut tuoda Kapia ruokasaliin." Muistan kyllä tuon osan sopimusta, mutta en minä aina jaksa muistaa vahtia, milloin Kap oli mukanani ja milloin ei. Hieman vaivautuneena vastaan tähän, "Ah, kyllä... minä vien sen heti oleskeluhuoneisiin, mutta onko kukaan nähnyt Katyaa?" Sinnikyys palkitaan ja saan kuulla, Katin menneen jo Kolmeen Luudan varteen. Ei voi olla totta, että minä olin myöhästynyt näin. Tuntuu uskomattomalta. "Karhuko kimppuusi on käynyt", joku kysyy katsoen kummissaan pöllästynyttä ulkomuotoani. Ai niin tosiaan tämäkin vielä, "Ei mitään hätää. Vähän vain lekin Kapin kanssa." Kap katsahtaa minuun ja useampi muu katsahtaa koiraani. Hei, eikö osa noista ilmeistä olleet hieman huolestuneita. "Hei oikeasti, se oli pelkkää leikkiä. Älkää katsoko sitä noin..." Nyto li minusta jo hyvä aika perääntyä. "Kap tule!" Kommenttini oli hieman turha, sillä Kap olisi muutoinkin komennettuna seurannut minua. Kap kuitenkin vastaa kutsuuni haukahduksin ja minä juoksen ulos suuresta salista herättämästä enempiä ihmetystä. Vien koirani puuskupuhin oleskeluhuoneeseen ja käyn samalla siitiytymässä, etteen tosiaan näyttänyt ihan karhun retuuttamalta. Ihmettelen samalla muiden reagtioita ruokalassa. Eikö kenelläkään heistä ollut koiraa? Ennen lähtöäni otan lahjani mukaan ja kannan sitä kainalossa kokien itseni taas hieman levottomaksi. Toivottavasti tämä oli nyt hyvä valinta.

Jätän Kapin pois matkasta, sillä koiria harvoin hyväksyttiin baarien sisälle, enkä välttämättä haluaisi jättää koira parkaani yksikseen ulos mahdollisten humalaisten ahdisteltavaksi. Lahja kainalossani en kehtaa juoksennella, vaikka teki mieleni juosta ainakin ulos asti. Hermostuneisuus on alkanut muuttua innoksi. Kyllä minä tiedän, että Katya ymmmärtäisi, että annoin tämän lahjan suoraan sydämmestäni, että ajatus oli aina tärkeämpi ja niin edelleen. Sen siaan mietin sitä, miten hauskaa tästä taatusti tulisi, ja että miten hienoa oli, että paras ystäväni oli nyt aikuisuuden porteilla. Olen hyvin ylpeä ja iloinen Katyan puolesta.

Tylahoon vievä tie kulki metsän läpi ja saatoin nauttia metsän läheisyydestä ja lintujen laulusta. Päässäni toistui yski sana Kevät, ja toistelin sitä sanaa päässäni rytmikäästija päättymättömästi yhä uudelleen ja uudelleen kuin se olisi ollut jokin laulun tapainen, jonka sanoissa ei ollut mitään sisältöä tarjottavanaan. Päästessäni Kolmelle Luudanvarrelle sävel oli kehittynyt jo sen verran, että siinä oli sanoitusta. Kevät tuli, lumi suli, purot tuli, kevät oli ja jotain muuta yhtä sekaavaa ja loppupeleissä tyystin päämäärätöntä höpinää. Heitän takkini lähimpään naulakkoon ja astelen peremmälle huomaten vasta peremmällä, että Katya oli siinä valmiina tervehtimään minua. Hämmästyin ihan, miten hienosti Kati oli pukeutunutkaan ja tuolen ystäväni luokse halaamaan tätä lämpimästi, "Katya! Kylläpä sinä näytät kauniilta! Miltäs nyt tuntuu olla aikuinen nainen?" Kysyn ja hymyilen lämpimästi. Huomaan myös ojentaa muakanani kiikuttaman lahjan. Lahjani oli siististi paketoitu, vaikka paketoinnissa ei ollut mitään järkeä, koska muodoista huomasi oitis,että sisällä oli todennäköisesti viinipullo. Tarkemmin määriteltynä, annoin Katyalle lahjaksi heinointa punaviiniä, mitä minun rahoillani pystyi ostamaan. Kuvailun mukaan viinin pitäisi olla makean täyteläinen ja hienon yrttinen. Kuvailu ainakin kuulosti sen verran herkulliselta, että uskoin Katinkin pitävän siitä.

Ei kai Katya olisi epäillyt tuloani? Minä olin jo aikoja sitten vannonut, että tulisin viettämään Katyan kanssa hänen täysi-ikäisyys juhliaan, joten pidin itsestään selvänä, että tietenkin minä tulisin. Toivoin myös, että Katyan muitakin ystäviä tulisi. Mitä enemmän porukkaa, sen hauskempaa.

[Tuutu]

Leslie Fraser

Sora rahisi kenkieni alla, kun kävelin kohden Tylyahoa. Ei minun sinne ollut tänään tarkoitus mennä, mutta en minä ollut aamulla nähnyt Katyaa. Olin halunnut vain onnitella häntä synttäreiden johdosta ja antaa hänelle lahjan. Katya oli kuitenkin ehtinyt lähteä koululta ja kuulin joiltain puuskupuheilta, että hän oli mennyt Kolmeen luudanvarteen, joten ilmeisesti minun täytyisi mennä sinne. Kävellessä väistelin niitä keväisiä lammikoita tiellä, sillä en halunnut jalkojeni kastuvan. Kädessäni kannoin pakettia, joka oli kääritty keltaiseen paperiin ja sitä koristivat erivärisistä papereista leikatut kukat. Clairen avulla olin saanut aikaan ihan nättiä jälkeä ja saatoin olla hyvin ylpeä pikkusiskoni askartelutaidoista. 

Claire ei aluksi aivan ymmärtänyt minun lahjaani. Mitä järkeä olisi antaa jollekin nippua pergamentia, johon oli koottuna kaikenlaisia loitsuja, liemiä ja sun muita vastaavia. Varsinkin kaverille, joka viimeinkin oli saavuttanut täysi-ikäisyyden. Clairen idea se oli ollut, että lisätään kannet ja tehdään siitä kirja. Niinpä olin viemässä nyt Katyalle kirjaa, jonka kannessa komeili sanat ”Parantajan Käsikirja” ja etukantta koristivat samanlaiset kukkaset, kuin mitä lahjapaperissakin oli. Sisälle olin kirjoittanut siistillä ja selkeällä käsialalla erilaisia loitsuja, liemiä muita perus asioita, joita parantaja saattaisi tarvita. Ei tarvitsisi kahlata lukuisia teoksia läpi, jotta löytäisi jonkin perus jutun. Lisäksi olin vielä jokaisen jutun jälkeen kirjoittanut muutaman teoksen, josta löytäisi lisää tietoa asiasta. Takakanteen olin taitellut kuvan Antipodien Opaalisilmästä, kun en muutakaan ollut keksinyt. Claire oli lopultakin hänestä hyväksynyt tämän lahjan, vaikka hänestä oli hieman kuivakkaa antaa kirja lahjaksi. Mutta hän sanoi, että ainakin se oli nyt ihan persoonallinen ja ainakin kertoi jotain sen antajasta.

Niinpä minä ainakin ihan tyytyväisin mielin menin Tylyahoa kohden, vaikka mielessäni pyöri, että olisin voinut nyt olla esseitä kirjoittelemassa. Mutta nyt oli Katyan synttärit, joten esseet saisivat ainakin hetkeksi unohtua taka-alalle. Ja olisihan minulla koko loppuilta aikaa ja huominenkin. Niinpä tällainen pieni häiriö kesken opiskelujen ei loppujen lopuksi haitannut minua paljoa. Niinpä työnsin Kolmen Luudanvarren oven auki ja astuin sisälle. Katseeni kiersi pitkin salia, kunnes bongasin Katyan. Hän oli laittanut hieman hienompaa vaatetta päälle kuin normaalisti ja tunsin itseni hieman nuhjuiseksi. Minun ei ollut tarkoitus mennä tänään minnekään, niin minulla oli päälläni vain tavanomainen kaapuni. Mutta en minä ennenkään ollut antanut ulkonäöllisten seikkojen häiritä itseäni, niin en minä antanut nytkään.

Kävelin sen pöydän luo ja huomasin, että sen äärellä istui jo joku toinen. Hän taisi olla joku ylemmällä luokalla oleva puuskupuh, en tuntenut kuka. Nyökkäsin tälle tervehdykseksi, ennen kuin käännyin Katyan puoleen. ”Hei Katya, ja onneksi olkoon!” Ojensin hänelle pakettia ja yritin ihan oikeasti hymyillä. Vaikka aika yritykseksi se jäi. Noh, aina ei voinut saada kaikkea. Hetken aikaan seisoin pöydän vieressä, ennen kuin hiipparoin tiskille tilamaan itselleni teetä. En minä siihen yleensä laittanut sokeria, mutta näin Katyan juhlan kunniaksi laitoin sinne pari palasta. Menin takaisin muiden luo ja jäin seisomaan pöydän viereen. Kyllä minulta aina sen vertaa aika löytyisi, että saattaisin pienen teekupposen nauttia muiden seurassa.

[Pakkasherra]

Boyd Aureole

Aamu oli alkanut suhteellisen hyvin. Heräsin kotoa, pitkästä aikaa. Tuskin sitä paikkaa saattoi kodiksi kutsua. Isosisko oli tyypillisesti lähimpänä hevonkuusta, pikkuveli riehui ylhäällä - hän oli aamuvirkku, mikä tuntui kulkevan suvussa. Siellä pikkuveli rähinöi omiaan - liikaa energiaa näin alkukesästä ja loppukeväästä. Valtavat voimat jylläsivät pienessäkin miehessä.
   Ja tänään Katya täyttää vuosia. Minulla oli lahjakori häntä varten, joka oli heräteostos. Olin käynyt jästikauppoja myöten kysymässä tarpeeksi hyvää - ainakin omaan makuuni. Saa nähdä kelpaisiko hällekin.
   Katselin itseäni kokovartalopeilistä makuuhuoneessani. Peili oli vanha ja kuuleman mukaan perintöä hopeisine kehyksineen kaikkineen. Käteni olivat jo kolmasosan parempia kuin talvella. Katya osasi ihmeitä. Oli aika kiittääkin tätä syvää ystävyyttä. Sana riipaisi sisälläni: Ystävyys. Se ei tuntunut olevan tarpeeksi. En tiedä, olenko hänelle rakas vai en, mutta tahdon, että hänkin rakastaisi minua.
   Riisuin pyjamani hitaasti pikkuveljen mölytessä alakerrassa. makuuhuoneeni sijoittuu toiseen kerrokseen. Ikkunasta hohkasi sisään lämmin auringonvalo, joka kajasti sisään lasin kuvioinnin hajottamana. Puin päälleni valkoisen kauluspaidan, jonka päälle en ottanut mitään sen kummempaa. Hihat käärin, tänään en laittaisi solmiota. Päähäni asettaisin olkihatun, kun menen ulos. Tänään ei kuulemma sataisi, vaan mistä sitä tietää. Housuni olivat mustat, suorat ja siistit pukuhousut, silitetytkin. Sisäkkö kävi kaksi kertaa viikossa, molemmat siivousurakoita. Työtä tuntui olevan sitä vähemmän mitä nopeammin pikkuveljeni varttui. Ei olisi uskonut.
   Kampasin hiukseni ja peseydyin pikaisesti. Mitään erikoisempaa en käyttänyt, tahdoin olla puhdas ja luonnonmukainen. Arvostin niitä asioita ihmisessä. Haistelin paitaani - se ei tuoksunut miltään. Jos pikkulapsen into eläisi minussa yhä, olisin tahtonut viskellä kuivia lehtiä ympäriinsä jotta olisin tuoksunut enemmän koivulta. Moinen telmiminen oli kuitenkin epäkorrektia. Siksi se ei ollut hyväksyttävää.

Astuin alakertaan. Pikkuveli tervehti valoisasti.
   "Huomenta." Silitin hänen tukkaansa tietäen tarpeeksi hyvin ettei kukaan siitä oikeasti tykkää. Se oli silti kiintymyksenosoitukseni ja sen sentään pikkuveljenikin tiesi. Hän oli minulle rakas. Kaikki muut ovat pöpilästä ja voivat painua kuuseen. Pikkuveli oli tohkeissaan.
   "Meeksä sen tytön luokse tänään?? Meetkö, meetkö?" hän kysyi minulta. Olin maininnut Katin kun Tavish oli peräänantamattomasti kuulustellut minua koulu- ja ihmissuhde-elämästäni. Totta kai hän stereotypioi ainoan mainitsemani tytön tyttöystäväksi, ihastukseksi tai sulhasehdokkaaksi, mitä ikinä pienen pojan päässä pyörikään. Vaan ei hän niin pieni ollut; jo yhdeksänvuotias, kuten hänellä itselläänkin oli tapana muistuttaa. Paljon ajatuksia päässä, toiset huomioiva ja elämää ja maailmaa kohtaan huoleton pienen lapsen asenne, jota kaivattiinkin.
   "Menen. Hän täyttää vuosia." Söin leipää samalla kun sain tusinoittain kysymyksiä; kuinka vanha, onko syntymäpäivä tänään eli vappuna, missä juhlitaan ja niin edelleen. Tavish jopa kysyi, pääsisikö hän mukaan.
   "Mukaan et pääse, sillä se on isojen ihmisten juhla. Mutta minä sitten lupaan tulla sinun juhliisi kun sinusta tulee Iso Ihminen, Tav." Käsite "iso ihminen" oli meidän oma. Se oli lapsellinen, mutta me tiesimme mitä silläkin tarkoitimme.

Viimein lähdin ulos. Laitoin hatun päähän ja nappasin sateenvarjon mukaan. Minulla oli rahaakin. Pitäisi olla korrekti ja kohtelias, vaan epäilin aina itsehillintääni. Kat oli mukava ja ihana ihminen, hän ansaitsisi kaiken sen ystävyyden minkä voisin vain hänelle antaa.

Matkalla Katyan luo pysähdyin kuullessani hälinää Kolmesta Luudanvarresta. Kummastelin hieman. Siellä näytti olevan enemmän ihmisiä kuin yleensä. Tunnistin Katyan ja pari muuta koulumme oppilasta. Huomasin että eräällä oli pullon muotoinen paketti. Tunnistin sen viinipulloksi tai vaihtoehtoisesti viinaksi. Viinistä taisi olla kyse. Olin turhan tavanomainen, harmistuin ja melkein lannistuin saman tien. Vuosi sitten olisin todennäköisesti kääntynyt kannoillani heti tämän ensimmäisen pettymyksen jälkeen. Sen teinkin, mutta lähdin juoksuun.
   Juoksin minkä jaloistani pääsin. Heitin vaivihkaa viinipullon pensaaseen. Oli kiire, juhlat olivat jo alkaneet.
   Pysähdyin ensimmäiseen makeisliikkeeseen jonne pääsin. Myyjä katseli minua alta kulmiensa kun puhkuin kalpeana hänen edessään. Näytti siltä että hän epäili, pysyisinkö edes pystyssä.
   "Pari... -sataa... grammaa... tummaa... suklaata... voikolaittaapakettiin?" viimeiset sanat tulivat ryppäänä uloshengityksen mukana. Tasasin hengitystäni kun hän paketoi suklaata. Myyjä oli jo laittamassa tavanomaisesti levyä käärepaperiin, kun huomasin, miltä se näytti. Käärepaperi oli punaista ja siinä oli kaupan tunnus. Liian läpinäkyvää ja käsittämättömän rumaa!
   En kuitenkaan viitsinyt pysäyttää myyjää, vaan otin paketin. Olin jo juoksemassa toiseen kauppaan kunnes muistin kysyä:
   "Saisiko saman verran valkoistakin?"

Säntäsin liikkeestä ulos, kadun toiselle puolelle. Juoksin tietä pitkin kunnes näin ensimmäisen koriste- ja askartelupuodin. Juoksin sisään. Siellä oli samanlainen lahjakäärerulla, jollaista olin käyttänyt toiseen pakettiin. Saman tien revin auki tummaa suklaata sisältävän paketin, otin tumman suklaan sekä lahjakäärerullan. Maksoin ottamani tuotteen kummastelevalle myyjälle ja pyysin vielä lahjanauhaakin.

Runsaat kymmenisen minuuttia myöhemmin olin paketoinut sekä tumman että valkoisen suklaan onnistuneesti. Yrityksiäkin meni vain kaksi. Vein roskat roskiin ja juoksin takaisin päin. Huomasin pullon, jonka aiemmin heitin pois, koskemattomana yhä pensaassa.
   Hetken mielijohteesta korkkasin pullon taikasauvan heilautuksella ja otin muutaman pitkän ryypyn, minkä jälkeen annoin pullon taas olla. Viini oli niin hyvää, että minua alkoi säälittää sen ostaminen enemmän ja enemmän.

Viimein pääsin takaisin Kolmeen Luudanvarteen. Huomasin Leslien meidän tuvaltamme ojentavan kirjan Katille. Kiittelin itseäni tuhannesti mielessäni, että itse päätin olla ostamatta mitään kirjaa. Olin ollut fiksu sen suhteen.
   Astuin sisään ja huomasin, että Kat oli asettunut sopivasti paikalle, josta näkisi sisääntulijat. Onneksi pojan, joka oli aiemmin antanut pullon lahjaksi Katille, peitti minut.
   Astuin Jackin selän takaa Katyan eteen varoittamatta.
   "Onneksi olkoon, Kat", hengitin raskaasti. En sentään enää puuskuttanut. Olin kävellyt loppumatkasta jotta olemukseni olisi siistimpi. Jaloissa jyskytti. Tämän takia en liikkunut niin paljoa.
   "Tässä... Ole hyvä..." Ojensin korin, jossa oli yhden paketin ja viinipullon sijasta kolme kiiltävään vaaleansiniseen käärepaperiin ja tummansiniseen, kiiltävään ja ohuesti raidoitettuun lahjanauhaan nidottua pakettia. Kahdessa oli suklaata - yhdessä olisi yllätys. Se yllätys oli ruusunnuppu mullassa. Kyseinen yllätys oli mustassa rasiassa violetein koristuksin. Minä yksin tiesin, mitä ruusu antaisi kun se kukkisi. Toivoin että temppu toimisi.
   "Hei Leslie... Hei, sinä..." tervehdin ennestään tuntematonta vierasta, jonka olin kuitenkin nähnyt aiemmin ja joka oli muistaakseni puuskupuh. Oliko hänellä se koira?

[Ele]

Katya Ayr

Olin yrittänyt tähyillä parhaimpia ystäviäni suuressa salissa, mutta kukaan heistä ei ollut syömässä aamupalaa. Se oli mielestäni kummallista, etenkin kun en ollut voinut puhua muusta kuin syntymäpäivistäni viimeisen puolen vuoden aikana. Tämän päivän piti olla erityinen. Tai niin minä olin kuvitellut sen olevan. Epäilys käväisi mieleni perukoilla: ehkä ystäväni olivat unohtaneet syntymäpäiväni. Ehkä olin liikkeellä liian aikaisin. Ehkei kukaan tulisikaan Kolmeen luudanvarteen tänään…
Milanera sai minut unohtamaan moiset synkät uhkakuvat ilmestyen kuin tyhjästä eteeni. Jos totta puhuttiin, en ollut uskonut hänen muistavan syntymäpäivääni. Olin niin hämmentyneen onnellinen hänen muistamisestaan, että en edes huomannut hänen kutsuvan minua hieman eri lempinimellä kuin muut. Avasin omatekoiselta näyttävän kääreen nopeasti Milaneran käskystä. Vaikka olimme läheisiä ystäviä, en vieläkään ollut päässyt täysin eroon tytön ulkonäön herättämistä konnotaatioista. Käsky kuulosti tytön suusta miltei uhkaukselta. Paketista paljastunut kissa oli kuitenkin kaikkea muuta kuin uhkaava. Jäin tuijottamaan ilmestystä hämmentyneenä. Se muistutti minua hieman Cinderistä, vaikka tämä kissa olikin paljon kirkkaamman värinen. Katsahdin kysyvästi Milaneran puoleen. Tyttö selitti hetken aikaa vekottimen käyttötarkoitusta. Nyökkäilin haltioituneena ja heilutin kissan tassua edestakaisin.
”Se on upea, kiitos Mila!” kiitin tyttöä vahvalla halauksella.

Nappasin Milaneran antaman lahjan kainalooni ja suuntasin kohti Tylyahoa. Kissa oli niin omituinen kapistus, että haluaisin tutustua sen käyttötarkoitukseen heti, kun saisin istuuduttua pöytään Kolmessa Luudanvarressa. Kissan kantaminen kainalossa teki matkanteosta hieman hankalampaa, mutta elättelin yhä toivoa, että saisin kantoseuraa paluumatkalleni. Asetin kissan pöydälle kaikkein aurinkoisimmalle paikalle ja heilutin sen tassua edestakaisin, ennen kuin aurinkopaneeli alkoi toimia kunnolla. Hymyili itsekseni kissalle ja laskin Ogdenin tuliviskilasillisen sen vierelle. Tänään minä saisin maistaa joka ikistä listan juomaa. Rajattomuus kuulosti hienolta.
Tuijottelin hajamielisenä oven suuntaan, joka ei kuitenkaan auennut välittömästi kun löysin paikan. Baarissa istui vain liian vanhoja velhoja. Ehkä meidän olisi kannattanut mennä sittenkin siihen Pirun paloon, Lisbeth kertoi että se taikajuomien sijainen oli siellä toisinaan töissä. Häneltä olisin mieluusti voinut käydä tilaamassa synttärijuoman. Tuliviskiäkin olisi kovin typerää siemailla yksin.

Pyörittelin aikani kuluksi yhtä hiuskiehkuraa sormeni ympärille. Siinä samassa ovi avautui ja sisään asteli tuttuakin tutumpi hahmo. Pinkaisin pystyyn viittilöiden Jackiä luokseni. Lapsuudenystävälläni kesti hetken ennen kuin hän huomasi minut. Hyppäsin pojan kaulaan halaukseen ja rutistin häntä oikein kunnolla. Edes Jack oli tullut. Olin jo hetken aikaa pelännyt että jäisin yksin istumaan Kolmeen luudanvarteen.
Naamani punehtui, kun Jack kehui ulkonäköä. ”No vähän laittauduin peilin edessä aamulla..”, sanoin vähätellen urakkaa jonka olin tehnyt peilin edessä aikaisemmin. ”Joudun odottamaan vielä viisi tuntia..” lisäsin viitaten pojan kysymykseen aikuisuudesta. ”Vielä toistaiseksi tämä on ollut melko mukavaa. Ihanaa, että tulit!” Ennen kuin poika ehti ojentaa oman lahjansa. Tuijotin sitä hieman hämmentyneenä, koska en ollut odottanut mitään tällaista Jackilta. Minulla oli vielä tallessa se hänen ensimmäinen antamansa huivi, jonka äiti oli kyllä joutunut korjaamaan entistusloitsulla useampaan otteeseen jotta se ei olisi kadonnut itsetehtyjenlahjojen taivaaseen. Vähintään olin odottanut sitä Jackin kuuluisaa hierontaa.
”Tarkoittaako tämä, että joudun elämään tämän jumissa olevan niskan kanssa koko loppukevään?” kysyin liioitellusti ja asetin pullon kissan viereen. En saisi maistaa sitä lainkaan baarin sisällä, koska ulkopuoliset juomat olivat varmasti kielletty. Mutta viinipullo oli ollut ihana ajatus. Poika oli nähnyt vaivaa sen löytämisessä. Ajatus liikutti minua kovin. Tarrauduin uudestaan kiinni lapsuudenystävääni: ”Kiitos Jack. Olet rakas.”

Olin avaamassa suutani johonkin kysymykseen, kun tajusin, että joku oli kävellyt vierelleni. Lisää yllätyksiä oli luvassa! Mistä Lesliekin oli onkinut selville minun syntymäpäiväni? Niin, no. Minä en ollut viimeaikoina tainnut muusta puhuakaan. Ei olisi ollut hankala kuunnella minun ja ystävieni kihinää pulpeteissa tuntien aikana. Leslie tervehti ensin Jackia nyökkäyksellä ja ojensi sitten pakettia onnittelujen kanssa.
Katsoin hämmästyneenä pakettia, jonka otin vastaan halauksen kera. ”Kiitos itsellesi, Leslie. Mukavaa että tulit. Ihana yllätys”, hymyilin pienesti ja katsahdin Jackiä kohti. Hän ei tuntenut Leslietä, koska oli vuotta ylemmällä luokalla. Varoitin poikaa katseellani mainitsemasta mitään tytön sokeasta silmästä. Olin kyllä vuosien mittaan parantunut sanattomassa viestinnässä Jackin kanssa, mutten tiennyt ymmärsikö poika, mitä tarkoitin mulkaisullani. Ei Jack mitään pahaa olisi sanonut koskaan, mutta toisinaan hän osasi olla hyvin… suora kommenteissaan. En tahtonut pahoittaa Leslien mieltä etenkään nyt, kun hän oli vaivautunut juhlistamaan minun täysi-ikäisyyttäni.
Sillä aikaa, kun tyttö oli tiskillä tilaamassa juotavaa, avasin hänen antamansa lahjan. Katselin sympaattisen näköistä kirjaa mielenkiinnolla ja avasin varovaisesti sen kannen, etten vain pudottaisi niitä kanteen askarreltuja kukkia. Minun täytyi tunnustaa, etten olisi arvannut kirjaa Leslien tekemäksi, ellen olisi tunnistanut tytön käsialaa ja siistiä kynänjälkeä opuksen sivuilta (kieltämättä ne lähdelistatkin olivat varsin suuntaa antavia). Selailin opusta silmät ymmyrkäisinä siinä vaiheessa, kun tyttö palasi pöydän ääreen.
”Tämä on mahtava Leslie. Olet nähnyt ihan hirveän suuren vaivan! Katso Jack, tässä on miltei kaikki parantajien perusloitsut episkiuksesta fenkoliin. Kiitos Leslie, olet paras!” Se oli kaikkein lähinnä sitä tunnetilaa, jonka koin. En osannut pukea sanoiksi hämmentyneisyyttäni. Kohosin polvilleni istumaan tuolille ja halasin siitä käsin korpinkynsityttöä toisen kerran. Minä halusin tänään halata kaikkia! Unohduin näyttämään Jackille kuvaa Antipodien opaalisilmästä samalla selitellen kuinka sen miniatyyri oli lentänyt syliini yhdellä taikaeläintenhoidontunnilla kun korvani olivat savunneet Teresan pippurijuomasta. Huomioni ei kiinnittynyt Jackin takaa lähestyvään korpinkynteen ennen kuin tämä seisoi aivan edessäni.

Tuijotin Boydia hämmentyneenä. Olin toki maininnut pojalle syntymäpäivästäni, mutten ollut ajatellut, että tämä harkitsi viettävänsä vappunsa minua juhlistaen, huolimatta siitä mitä tiesin tämän minusta ajattelevan. Ohut puna kohosi naamalleni, kun nousin seisomaan Boydin tasolle ja otin korin vastaan. En ymmärtänyt sitä olkihattua, joka pojalla oli päässä. Mutta minulla ei ollut oikeutta puuttua kenenkään pukeutumistyyliin. Katselin hetken aikaa kolmea pakettia. En oikein osannut reagoida. Olisi ollut kuitenkin epäreilua antaa pojalle erityiskohtelua vain, koska hän piti minusta eritavalla kuin toiset paikalla olijat. Kohotin siis katseeni ylös ja kiitin häntä hymyillen halauksen kera. Tilanne oli kiusallinen. Leslie sentään tunsi Boydin, mutta kuinka minä esittelisin hänet Jackille. En ollut kertonut Boydista, tai siis siitä hänen antamastaan suudelmasta, kenellekään muulle kuin Veralle, koska hän ymmärsi näitä juttuja paremmin kuin Ashley, mutta paras ystävättäreni ei ollut täällä nyt auttamassa kiusallista tilannetta.
Boyd tervehti Leslietä ja pysähtyi Jackin kohdalla. Heilautin käsiäni hajamielisesti merkiksi siitä, että unohdin esittelyt.
”Boyd ja Leslie, tässä on Jack. Olemme tunteneet toisemme jo pienestä pitäen. Jack, Leslie ja Boyd ovat luokkatovereitani korpinkynnestä” annoin ystävieni esitellä itseään haluamillaan keinoilla sen aikaa, kun syvennyin avaamaan Boydin paketteja lahjakorista. Heilautin Milaneran antaman kisaan tassua liikkumaan vähän nopeammin. Sen hypnoottisessa liikehdinnässä oli jotain rauhoittavaa. Kahdessa paketissa oli suklaata, siitä en voinut erehtyä paketin koostumuksen puolesta, mutta se mustassa rasiassa oleva lahja herätti uteliaisuuteni. Pieni ääni pääni sisällä ehdotti että siellä oli oltava sormus. Ihan kuin kaikissa jästikirjoissa. Looginen ääni taas kielsi sellaisen, koska se olisi syntymäpäivälahjaksi aivan liian äkkinäinen.. etenkin kun minä en ollut saanut sanotuksi Boydin tunteisiin vielä juuta enkä jaata. Suljin silti silmäni kaiken varalta, kun avasin rasian. Sen sisältä paljastui ruusun nuppu keskeltä multaa. Kasvoilleni nousi hymy jo pelkästä helpotuksesta.
”Kiitos, se on oikein sievä. Eikä suklaakaan mene koskaan hukkaan”, sanoin totuudenmukaisesti ja laskin rasian avonaisena takaisin lahjakoriin.

Kiusallinen ilmapiiri vallitsi, koska en osannut näin sekalaisessa porukassa sanoa mitään. ”Istuttaisiinko? Boydkin vaikuttaa kovin hengästyneeltä. Jos tarvitsette juotavaa, niin te pojat voitte varmaan hakea juotavaa tiskiltä. Me Leslien kanssa odottelemme sen aikaa..”, vedin Leslien nopeasti vierelleni istumaan. Ajatus vierelläni istuvasta Boydista oli jotenkin häiritsevä. Tosin, siinä vaiheessa kun pojat palailivat pöytään, tajusin, että vastapäätä istuvan pojan katsetta olisi vielä hankalampi vältellä. Huomaisikohan Jack mitään? Onneksi Ashley ei ollut vielä tullut. Hän suorastaan nauttisi tästä tilanteesta.
"Sinulla ei taida vielä riittää ikä?", varmistin Leslieltä ja viittasin hänen teetään kohti. "Tuoksuu hyvältä. Mitä makua se on?"

[Tii kera Ashleyn ja Tikkari kera Veran ovat tervetulleita heittämään vuoronsa mihin väliin vaan tällä kierroksella. The More the merrier! :D]

[Shirk]

Jack Rock

Minut häkellyttää Katyan uusi häikäisevä ulkokuosi. Kat oli tänään erityisen hurmaava, suorastaan tyrmäävä. Hän oli laittautunit niin hienoksi ja minä olin vain tavallisissa vaatteissa. En ollut oivaltanut, että tämä oli niin juhlavaa. Tietenkin se on, Katya täyttää täysiä vuosia. En voi ymmärtää, miksi en oivaltanut sitä. "Anteeksi, minulla on ylläni vain nämä tavalliset", hymyilen toiselle pahoittelevasti. En minä ollut tarkoittanut pukeutua väärin, mutta Katya tuntuu punastelevan itse hänelle suomistani kehuista ja vähättelevän työtään. Ehkä minun ei pitäisi sitten huolehtia liikaa omasta asustani. Katyalle kuitenkin tämä näytti riittävän. Se on hyvä ja ainoa asia millä oli väliä. Hymyilen jälleen rakastavaisesti ystävälleni ja annan turhien olla. Katya joutuisi odottamaan vielä viisituntia täysi-ikäisyyttä. Vilkaisen Katyan juomalasia, "Silloimpa tämänkin pitäisi sitten odottaa vielä", härään ja olen ottavinani Katyan tuliviskin pois. En minä kuitenkaan tosissani ollut. Tuskin maailma kaatuu viiteen tuntiin. Syntymäpäivät on kuitenkin aina syntymäpäivät. Ei silloin pidä mittailla aikaa.

Ojennan pullon ja ja jännitän. En yleensä anan tämän tyyppisiä lahjoja, joten en tiedä, miten minun pitäisi olla, tai että oliko se sittenkin hyvä valinta. Yllättävää kyllä, Katya kommentoi lahjaa viittaamalla yleisempään lahja tarjoukseeni. Olen hyvin imarreltu, että Katya piti hierontaani niin korkeassa arvossa. Minä kun olin ajatellut, ettei se nyt näin erityisenä päivänä riittäisi.  "Voi ei tietenkään. Saat vaikka koko hoidon jos haluat." Minulta ei koskaan loppuisi puhti hieromiseen. Kykenisin taatusti hieromaan jokaisen ihmisen, joka vain minulta tulisi hierontaa pyytämään. "Oikeastaan hieronnan pitikin olla osa lahjaa.. Unohdin vain maintia siitä", totean, sillä todella olin aiemmin jo päättänyt, että hieronnan pitäisi olla osa lahjaa. Pelkkä viinipullo tuntui liian yksipuoleiselta. Valitettavasti mielikuvitukseni ei aina suostunut keksimään niitä hohdokaimpia ideoita, joten tyydyin usein perinteisiin ja traditioihin. Tietenkin täysi-ikäisen oli saatava oma ensimmäinen pullonsa. Katya halaa minua uudemman kerran ja halaan häntä tkaaisin hyvillä mielin. "Ole hyvä! Olet sinäkin rakas!" Tässä vaiheessa joku sivullinen luultavimmin ymmärsi jo tilannetta päin aasian mantereita. Minua ei kuitenkaan sellaiset ennakkooletukset hidasta kun osoitin rakkauttani ystäviäni kohtaan.

Katya oli kai kysymässä jotain ja kuuntelin häntä niin antaumuksella, että hädin tuskin huomasin uuden tulokkaan ajoissa nähdäkseni hänen nyökkäyksensä. Olin hetken hämilläni tilanteesta, mutta nyökkään kuitenkin varauksitta takaisin tytölle, ennen kuin hahmotan tilanteen. Istuudun aloilleni kuuntelemaan uteliaana kun tämä tulokas toivottaa Katyalle onnea ja ojentaa hänelle lahjaa nyökkäilen hymyillen vieressä kun kaksikko halaa koskettavasti. Oli tyystin lahjakaan valpauteni ansiota, etteen huomaa ensialkuun tytössä mitään erikoista. Sen siaan olen iloinen Katyan puolesta, että muutkin hänen ystävänsä tulivat tapaamaan häntä juhlapäivänään ja halusin teitenkin olla ystävä Katyan ystäville. Halauksen päätyttyä Katya kääntyy ja mulkaisee minua varoittavasti. Katson toiseen kummastuneena tietämättä yhtään mistä Katya varoitti. Yritän kovasti oivaltaa, mistä hän varoittaa minua, mutta se unohtuu pian, sillä Katya alkaa availemaan lahjaansa, mikä toimituksena alkaa kiinnostaa minua. Paketista paljastuu suloisin kirja, jonka olen koskaan nähnyt. Siinä oli paperikukkiakin ja vaikka mitä. Katselen lahjaa uteliaana kun Katya herähtää kehuihin ystävälleen. Katya ojentaa kirjan minulle ja otan sen vastaan yllätettynä ja varovaisena avaten kirjan heti uteliaana. Nähdessäni, että kirja oli käsin kirjoitettu, minä alan tutkia sitä tarkemmin ja huomaan koko kirjan olevan itse tehty. Katson sitä hämmästyneenä ja kääntelen sitä käsissäni ihastellen, "Onpas kerrassaan upea luomus. Mahtavaa työtä", sanon ja katson tähän Katyan ystävään. Säpsähdän vihdoin nähdessäni hänenerikoislaatuisen ulkonäön. Minusta pääsee heti täysin atomatisoitunut refleksin omainen kommentti, "Oh, miten mahtavan upeat ja luonteikaat kasvot sinulla onkaan. Sinä varmaan pystyt mihin tahansa." En voi kuin ihaistella syvän kunnioituksen vallassa tytön arpia ja häkellyttävää silmää. Hän oli niin ihmeellisen näköinen ja jotenkin hän herätti suurta viehättymistä omalaatuisella olemuksellaan. Varmasti häntä ihailivat kaikki ihmiset, jotka hänet näkivät. Kasvot myös herättivät voimakasta uteliaisuutta tytön menneisyyttä kohtaan. Luulen, että sitä Katya olikin varoittanut. Tämä oli hänen synttärinsä, muut tarinat saisivat odottaa ainakin myöhemmälle iltaan. Ehkä silloin tulisi sopivampi hetki kysyä tytön tarinaa, hänellä oli selvästi kerrottavanaan hurjempi sellainen.

Katya oli kääntynyt selittämään minulle jostain kuvasta, joten käännyn hänen puoleensa uteliaana ja kuuntelen hänen juttujaan nyökkäillen. Kommentoimaan en kerkeä Katyan juttuja, kun paikalle pelmahtaa takaani joku mies. Katya jostain sysytä punastuu miehen saavuttua. Katson tilannetta uteliaana ja mieleeni syöksähtää ajatus, että Katya oli ehkä ihastumassa tuohon nuoreen mieheen. Hetken aikaa katson toista epätavallisen arvioivan tiukasti, mutta hän vaikuttaa kunnolliselta ja jos Katyakin tykkäsi hänestä, niin sitten minäkin pitäisin hänestä. Vilkaisen uteliaana Katiin. Miksei hän ole kertonut ihastuksestaan. Vai oliko tilanne vielä jotenkin epävarma? Minusta ainakin näyttää, että toinenkin oli kiinnostunut Katista, joten mikä heitä hidasti? Yhtäkiä minut esitellään. Katselen kahta tulijaa ja hypähdän pystyyn, "Ihana tavata teidät" ilmoitan suurella tunteella ja syöksähdän halaamaan molempia lämpimästi saapumis järjestyksessä. Tämän Boydin lahja vaikutti melko hyvältä, suklaata ja kukan nuppu. Hurjan herttaista, minä pidän tästä miehestä, eiköhän hän ole hyvä Katyalle, jos Katya itse vain niin päättäisi. Ilmeisesti Kat oli tässä se, joka epäröi. Minun pitäisi jutella hänen kanssaan tästä, että rakastiko hän Boydia vai ei. Mistä kiikasti?

Katya on hiljaa ainakin hetken, joten arvioin, että hän oli hieman lukossa näin monen ihmisen tultua. Niinpä minä kiinitän huomioni vasta saapuneisiin, erityisesti Boydin hattuun. "Tosi hieno hattu, saanko kokeilla?" Silloin Katya ehdottaa, josko istuisimme. Hän myös mainitsee, että jos me hankkisimme Boydin kanssa juomat. Juomia miettisin myöhemmin. Nyt nimittäin kiirehdin toimimaan kuten kunnon miesten ja tarjoilen Leslielle hänen tuolinsa, "Leslie, istu tähän", kehoitan innokaan ystävällisesti. Ajattelin antaa vastaavan mahdollisuuden Boydille Katyan kanssa, mikäeli hänessä oli lainkaan kohteliaita käytöstapoja. Muussa tapauksessa ne tuli opettaa hänelle, jotta hän olisi lainkaan kelvollinen Katyalle.

Naisväen istuuduttua käännyn Boydin puoleen. "Hei, mennäänkö hakemaan juomat?"

[Tuutu]

Leslie Fraser

Minä nyökkäsin sille pojalle, joka oli Katyan kanssa ja pienen hetken päästä hän nyökkäsi takaisin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin ojentamassa Katyalle lahjaa ja onnittelemassa häntä. Katya kiitteli minua halauksen kera ja minulle tuli hyvä olo ja tunsin itseni tervetulleeksi seuraan. Minäkin kiedoin hetkeksi käteni Katyan ympärille ennen kuin halaus loppui. Ja jos olisin muistanut, miten hymyiltiin, niin olisin varmaan hymyilyt tuon halauksen tuoman mielihyvän voimasta. Lievän punan se ainakin sai nousemaan kasvoileni ja voin myöntää, että sitä harvoin tapahtui. Mutta kait se oli niin, että itse kukin kaipasi joskus pieniä ystävällisiä eleitä.

Minä kävin tilaamassa itselleni ison kupin teetä ja haistelin sen höyryjä samalla, kun kävelin takaisin pöydän ääreen. Olin tyytyväinen, sillä tuoksun perusteella se vaikutti ihan laadukkaalta teeltä ja toivoin, etteivät ne kaksi palaa sokeria ollut pilannut sitä mitenkään. Katsoin pöydän suuntaan ja näin, kuinka Katya ja se poika tutkivat innoissaan sitä kirjaa, jonka olin antanut. Ehkä se ei ollutkaan niin huono idea, mitä Claire oli antanut ymmärtää. Astelin heidän luo ja jäin vain seisomaan pöydän viereen. Sain Katyalta toisenkin halauksen, mikä kyllä minusta alkoi mennä jo hieman liioittelun puolelle, mutta en maininnut sitä ääneen, sillä en halunnut mitenkään loukata Katyan tunteita. Ja minusta alkoi pikkuhiljaa, että aloin jäämään aika pahasti koukkuun näihin halauksiin. Että kun vain sai yhden, niin sitä kaipasi vain lisää.

Seisoin vain hiljaa paikallani, kun se poika tutki kirjaa. Näin, kuinka hän säpsähti, kun katsoi minun suuntaani. Normaaliti en välittänyt tämän kaltaisista reaktioista lainkaan, sillä olin jo tottunut niihin. Mutta nyt tilanne oli hieman erilainen, sillä nyt minun pitäisi olla tämän henkilön seurassa ainakin niin kauan, että saisin teeni juotua. Olisihan se nyt ollut hyvin epäkohteliasta lähteä nyt pois. Mutta harkitsin sitä kuitenkin hyvin vakavasti, kun pojan suusta pääsi kommentti ulkonäköäni koskien. Kyllä hänestä huomasi sen, ettei hän millään pahalla tarkoittanut sitä, kuten jotkut tarkoittivat. Mutta en minä osannut ottaa sitä kohteliaisuutenakaan. Minä vain yritän katsella muualle, sillä en oikein pitänyt siitä, kun minua tuijotettiin.

Kuuntelin puolella korvalla Katyan juttua siitä, kuinka taikaeläinten hoidon tunnilla oli miniatyyri lohikäärme laskeutunut Katyan syliin. Minä tiesin jo sen jutun, sillä olin ollut itsekin kyseisellä tunnilla. Mutta siis, koska en jaksanut tällä kerraa keskittyä aivan täysillä jutun kuuntelemiseen, niin minä katselin ympärilleni nähdäkseni ketä kaikkea Kolmessa Luudanvarressa oikein oli. Ja minä myös näin, kuinka Boyd saapui myös tänne. Oli hyvin oletettavaa, että hänkin oli tulossa juhlistamaan Katyan synttäreitä, ainakin hänen kantamuksensa viittasivat siihen suuntaan. Niinpä minä en huomioinut hänen tulemistaan millään tavoin, jos hän vaikka halusi yllättää Katyan. En minä toki halunnut olla mikään yllätyksen pilaaja.

Boyd antoi Katyalle lahjansa ja näin tytön punastuvan hieman. En kiinnittänyt asiaan sen suurempia huomiota, sillä en huomannut sen merkitsevan jotain. Kait jos olisin ollut hieman tarkaavaisempi tässä vuoden mittaan, niin olisinhan huomannut, että Katyan ja Boydin välillä oli jotain. Olihan siitä ollut selkeitä merkkejä havaittavissa. Mutta ei minulla riittänyt mielenkiinto sellaisiin asioihin, niin en minä ollut mitään niistä merkeistäkään huomannut, enkä minä tässäkään tilanteessa mitään siitä tajunnut. Joten olin aika onnellisessa tietämättömyyden tilassa.

Kuitenkin, Boyd tervehti minua ja tuota Katyan seurassa olevaa tyyppiä ja minä olisin tervehtinyt Boydia takaisin, ellei Katya olisi ensin ehtinyt esittelemään meitä tuolle tyypille. Ja tuo tyyppi osottautui Jackisksi. Ihan kiva tietää siltä kannalta, jos joutuisin pitemmän tovin heidän kanssaan viettämään. Ei olisi kovinkaan kivaa, jos ei tiennyt toisen nimeä. Jack vaikuttaa hyvin innostuneelta tästä tapaamisesta ja tutustumisesta. Valitettavasti tunne ei ollut molemminpuoleinen. Minusta tuntui, etten kovin välittäisi Jackista. Hän kuitenkin syöksyy halaamaan minua ja kiitän onneani, että olin laskenut hieman aikaisemmin teekuppini pöydälle. Muutenhan sitä olisi varmasti läikkynyt pitkin rinnuksia. Jähmetyn kuitenkin täysin pojan halatessa minua ja tunnen oloni ahdistuneeksi. Kadun sitä, että olin tullut tänne, sillä olihan se hyvin oletettavaa, että täällä tapaisi ylisosiaalisia puuskupuheja. Ja minä en niin välittänyt ylisosiaalisista puuskupuheista. Onneksi Jackin halaus päättyy pian ja hän siirtyy ahdistelemaan Boydia.

Katya ehdottaa poikia hakemaan juomista, mutta Jack ei huomioi sitä lainkaan, vaan hän tarjoaa minulle istumapaikkaa. Ainakin hänellä jotain kohteliaita käytöstapoja oli, vaikkakin oli hieman innokas. Minua kuitenkin hirvitti hieman se, että joutuisin Jackin viereen istumaan. Mielummin minä pitäisin häneen hieman etäisyyttä, sillä uskoin, että hänen innokkuutensa kävisi ennen pitkään hermoilleni. Tai oikeastaan se alkoi jo käydä. Onneksi Katya vetäisi minut vierelleen istumaan, vaikka hieman yllätyksenä se tulikin. Onnistuin kuitenkin istumaan hänen viereensä säädyllisesti ilman sen suurempia kompurointia.

Katya kyseli, että minulla ei varmaan ikä riittäisi vielä. "Ei riitä, kesällä sitten. Laitoin minä siihen kuitenkin kaksi palaa sokeria." Sanoin Katyalle hieman ylpeänä itsestäni. Kaksi palaa sokeria, kuinka radikaalia. Katya ei ilmeisesti huomaa sitä, vaan mainitsee, että hän itse laittaa aina kolme palasta. "Minä en yleensä laita yhtään. Pilaa vain maun ja antaa liikaa energiaa. Mutta yrttiteetä tämä vain on. Jos oikein haistelin, niin murattia tässä ainakin taitaa olla. Lieventää yskää." Otin mukini käsien väliin ja maistoin sitä. Se oli yhtä hyvää, kuin mitä tuoksu oli luvannutkin. "Saitko sinä tuonkin syntymäpäivälahjaksi?" Nyökkäsin pienesti pöydällä olevan koristekissan suuntaan. "Se vaikuttaa mielenkiintoiselta."

[Pakkasherra]

Boyd Aureole

Nähtävästi olin onnistunut yllättämään Katin, ainakin hänen katseestaan päätellen. Ensimmäiset sanat, jotka hän minulle osoitti - sekä Leslielle siinä samalla - olivat esitelläkseen minulle ennestään tuntemattoman oppilaan Jackiksi. Nojauduin reippaan oloista poikaa kohti - mieheltä hän enemmän näytti - ja ojensin käteni puristusta varten. Hiukan epäröin, josko toisen omaani vähintään kahta suurempi hauis tekisi sorminivelistäni entiset. Onneksi Kat oli parantaja. Olin todella hermona merkkipäivän vuoksi.
   "Boyd Alastair Aureole, hauska tavata", sanoin pyyteettömästi ja vilpittömästi. Jack tuntui lämpimältä persoonalta. Uskoin, etten tahtoisi jättää moista ihmistä välistä elämässäni. Olin kuitenkin kovin varma, ettei hän vihannut jästejäkään. Sinällään harmi, ettei tuollaisen ihmisenkään kanssa pystyisi keskustelemaan ihan mistä tahansa. Jack kuitenkin yllätti halaamalla minua kovasti. Kurkustani kuului hento pihahdus ja tunsin muutaman selkänikaman aukeavan. Hän vielä ehti ylistää näkemisen iloakin sitä ennen.
   "I-ilohan tämä on minullekin..." sopersin lämpimän rutistuksen jäljiltä. Päässä pyöri hiukan.

Avatessaan lahjojani Kat tuntui vaivaantuneelta. Olinko sittenkin valmistellut asioita liikaa, tehnyt yli suorituksen? Ehkä häntä vaivasi työni. Ei, ei vaivannut. Eihän Kat voinut ainakaan vielä tietää, kuinka paljon panostin tähän päivään. Parempi ettei saisikaan tietää. Hän oli niitä ihmisiä jotka ajattelivat enemmän toisia kuin itseään, vaikka todellinen rakkaus lähti omasta navasta liikkeelle, vaikka todellinen rakkaus ei oman navan kohdalle palannutkaan. Näin itse ainakin käsitin.
   Katya oli jopa esitellyt Jackin huomatessaan, ettemme tunteneet toisiamme. Normaali ihminen ottaisi lahjat vastaan ja tekisi omat kuvionsa ihmisseurassa ennen kuin ryhtyisi esittelemään muita. Kat oli erilainen. Pidin siitä hänessä.
   Jännitys näytti purkautuvan kun Katya näki ruusunnupun. ”Kiitos, se on oikein sievä. Eikä suklaakaan mene koskaan hukkaan." Taas ilmiselvä kohteliaisuus. Se ei tarkoittanut että epäilin Katyan rehellisyyttä. Tiesin että hän osasi tuoda itsestään hyviä puolia esille yllättävän pitkään, joskin hän taisi palaa loppuun itsekin silloin tällöin.
   "Ei kestä. Enkä tietenkään tahtonut että antaisin jotain jonka voisi heittää menemään..." kainostelin hiukan sanoissani. Lahjan ei tarvinnut olla kierrätystä jotta se olisi moraalisesti oikein. Lahjahan on antamista.

Samaan aikaan kun Kat jutteli Leslien kanssa juomisista ja täysi-ikäisyydestä - jotain sokeripaloistakin - Jack kysyi, saisiko kokeilla hattuani. Vilkaisin tämän päälakea ja pikaisen arvion jälkeen uskoin, ettei se siitä pilallekaan menisi. Onneksi ostin vain osan vaatteistani itse, eivätkä olkihatut olleet kalleimmasta päästä. Niinpä otin hatun päästäni ja painoin sen itseäni melkein yhtä päätä pidemmän pojan päälaelle. Aseteltuani neuroottisesti ja täydellisyyteen pyrkivästi hattua toisen päässä vilkaisin yleisnäkymää Jackin etuprofiilista.
   "Sehän sopii sinulle!" totesin puolittain hihkaisten. "Mennään vain hakemaan niitä juomia..." Kehoni kaipasi lepoa ja paikallaan oloa juoksulenkin ja tuhdin halauksen jälkeen.
   Tunsin oloni vaivautuneeksi kun Jack antoi Leslielle paikan. Mielessäni pyörähti, josko olisin tarjonnut itsekin paikkaa Katyalle. Sivusilmällä vilkaistuani hän näytti kuitenkin istuvan jo. Ohut puna nousi poskipäilleni. Siinä meni sekin valtti. No, parhaani ajattelin kuitenkin yrittää.

Lähdin kävelemään tiskille Jackin edeltä. Hiukan ennen kuin olin tarjoilijan luona, hihkaisin tytöille ja Jackille:
   "Kuka haluaa mitäkin juotavaa?" Itse pyysin kermakaljaa.

/Voi pojat! Olen Hämäkäk!/

[Ele]

Katya Ayr

Jack pahoitteli sitä, että hän oli tullut normaaleissa vaatteissa. En minä sitä ollut oikeastaan huomannut. Tietysti olin viettänyt itse tavallista enemmän aikaa peilin edessä tänä aamuna, mutta minä olinkin synttärisankari. Minä halusin edes näyttää täysi-ikäiseltä, sillä en todellakaan tuntenut vielä olevani aikuinen noita. Hymyilin vähättelevästi päätäni pudistellen pojan anteeksipyynnöille.
Satun mainitsemaan, että varsinaisesti täysi-ikäisyyteni alkaa vasta viiden tunnin kuluttua, mutta silloin me joutuisimme jo palailemaan koululle. Olin siis tahallisesti aikaistanut syntymäpäivieni juhlintaa, laillisesti olin täysi-ikäinen koko päivän.  Jack on kuitenkin hieman tarkempi ajan kanssa ja meinaa viedä minulta juuri ostamani tuliviskilasillisen pois.
”He-hei!” huudahdin naurahtaen, ”Minä maksoin siitä. Vaikka olenkin nyt täysi-ikäinen, niin ei minulla siltikään ole rahaa jolla ostaa uutta juomaa.” Tietysti tiesin, ettei Jack ollut tosissaan. En minäkään ollut, paitsi siinä raha-asiassa.

Nyt, kun Jack oli paikalla, alkoi pelkoni siitä, ettei kukaan saapuisi paikalle, hellittää. Kaikenlisäksi lapsuudenystäväni onnistui yllättämään minut lahjallaan. Olin aivan varma, että saisin kokovartalohieronnan, mutta viinipullo oli sekin iloinen yllätys. En vain tuntenut viinejä kovin hyvin, niin en osannut arvostaa ostosta vielä enemmän. Joka tapauksessa ajatus oli tärkein ja Jack oli selvästi ajatellut minua lahjan ostaessaan. Jos siihen kuului vielä se Jackin kuuluisa hieronta, en voinut olla rakastamatta lahjaa.
”Hienoa!” naurahdin ja taputin käsiäni yhteen innostuksesta.

Leslien ilmestyminen Kolmeen luudanvarteen sai minut niin onnelliseksi, että hyppäsin tytön kaulaan miltei heti. Lesliekin vastasi halaukseeni, se tuntui mukavalta. Ehkä se tytön poskille hiipinyt punakin kertoi positiivisista ajatuksista. Ainakin se hieman elävöitti tytön muuten niin kalpeita kasvoja.
Leslien tilatessa itselleen juotavaa tutkin innoissani sitä hänen lahjoittamaansa opusta. En olisi koskaan uskonut, että Leslie olisi keksinyt jotain näin pirteää ja askarreltavaa. Oli mukava, kun ennakkokäsitykseni ihmisistä osoittautuivat vääriksi (sitä tosin tapahtui paljon, joten tulisin varmaan muutaman vuoden sisällä tottumaan siihen).

Laitoin kirjan eteenpäin Jackille, joka ihasteli myös sitä vaivaa joka opuksen tekoon oli varmasti mennyt. Sitten poika katsahti Leslieen säpsähtäen. Mieleni teki lyödä päätäni seinään. Eivätkö varoitusviestini olleet menneet perille? No ainakin Jack osasi olla herrasmies puheissaan. Lesliestä tilanne taisi olla hiukan kiusallinen, koska hän haki kiintopistettä katseellaan jostain tyhjästä naulakosta toisella puolen huonetta.
”Leslie on varmasti koko vuosiryhmämme viisain noita, joten et ole kovin väärässä”, koetin jatkaa pojan kommenttia hieman Leslien itsetuntoahivellen. Jospa se saisi tilanteen muuttumaan hänelle mielekkäämmäksi. En halunnut, että synttärini kuluisivat kiusallisen hiljaisuuden vallitessa.

Siirsin nopeasti puheen siihen tuntiin, jolloin professori Gewirth oli tuonut luokkaan miniatyyrilohikäärmeitä joista yksi oli tykästynyt minuun erityisen paljon. Boyd onnistuu kuitenkin astumaan esiin, ennen kuin edes pääsen hänen kohtaansa tarinasta. Tervehdin poikaa samalla, kun puna alkaa nousta kasvoilleni peittäen alleen lukuisia pisamia. Huomasin Jackin tajunneen jotain. Se ei olisi välttämättä hyvä. Jack tunsi minut aivan liian hyvin, olihan hänellä monen vuoden verran kokemusta.
Koetin taas löytää oman jalansijani esittelemällä jokaisen toisilleen. En tiennyt, oliko Lesliellä paljon kavereita vanhemmilla luokilla. Ainakin tunneilla hän oli usein yksin, tai siis yksinäistätyöskentelyä yksinäisempi. Toisaalta, niin kai Boydkin. Olinko itse kerännyt ympärilleni ihmisiä, joilla ei ollut juurikaan muita ystäviä. Tuskin. Ainakaan tarkoituksellisesti. Jo Jackin läsnäolo ja lämmin tervehtiminen osoitti, etten ollut etsiytynyt vain ja ainoastaan syrjäänvetäytyvämpään seuraan.

Oli mielenkiintoista seurata Leslien ja Boydin reaktioita ystäväni karhunhalaukseen. Leslie näytti jäykistyvän silmissä samalla, kun taas Boyd näytti siltä kuin joku olisi heitellyt häntä luudalta toiselle suuressa kierteessä. Huulilleni nousi väkisinkin pieni hymy. Jack vaikutti luonnonvoimalta.

Kun Boyd antoi lahjansa ja sinkosi rasiallaan ajatukseni stratosfääriin, oli mukava yllätys, että poika oli osannut ostaa niinkin suloisen lahjan. Samalla, kun laskin hänen lahjansa pöydälle ja kehuin niitä sieviksi ja käytännöllisiksi mietin päässäni, minkälaista psykoanalyysia vaaleahiuksinen poika oli minusta tehnyt päätyäkseen juuri tähän lahjaan. Se oli Boydin tapaista, ylianalysointi. Minä taas näin etten itse ollut helposti analysoitavissa. Toisaalta, Boyd oli minun mielestäni onnistunut lahjassaan, vaikken voinutkaan kertoa sitä niillä sanoilla joilla olisin saattanut ylistää vaikka Jackin lahjaa. Epäröin vieläkin. Oli hankalaa olla tietämättä, mitä Boyd ja minä olimme.
"... Enkä tietenkään tahtonut että antaisin jotain jonka voisi heittää menemään..." Tuijotin poikaa hetken aikaa ilmeettömästi.
”En minä tietenkään heittäisi sinun lahjojasi menemään!” vastasin nopeasti ja tuijotin poikaa hetken aikaa reilusti silmiin. Ei kai hän kuvitellut itsestään taas liian vähän? Tai mitä hän oikeastaan kuvitteli minusta! Minä olin niitä noitia, jotka eivät voineet heittää mitään menemään vain sen takia, että jokainen tavara muistutti minua jostain. Jos se Boydin ruusunnuppu ei lakastuisi, niin se pääsisi varmasti samaan hyllyyn sen Jackin itsetekemän kaulahuivin kanssa, ihan Leslien upean opuksen vierelle. Vilkaisin taas kirjan kantta ja kosketin varovaisesti yhtä koristekukkaa. Aivan kuin se olisi helähtänyt pienesti.

Ehdotin pojille, että he hakisivat juomaa. Halusin jutella Leslien kanssa hetken aikaa. Tyttökin olisi saattanut huomata jotain omituista ilmassa. Sitä paitsi, minusta tuntui että olin velkaa muutaman selityksen koskien kultaista lapsuudenystävääni (joka sai minut istumaan salamannopeasti, kun tämä tarjosi Leslielle tuolia). Vilkaisin sivusilmällä Boydia joka tuskin oli kerinnyt tajuta mitä äsken tapahtui. Yksi vaaratilanne vältetty. Huh.

Kysyin Leslieltä hänen juomastaan samalla, kun vedin tuliviskilasiani lähemmäs. Oli kummallista, ettei Leslie pitänyt sokerista, mutta minä toisaalta söin sitä ihan liikaa ruoissa. Kaikki kertyi vyötärölleni ja näkyi. Mutten voinut mitään paheelleni. Nyökyttelin tytön puheille murattiteen parantavista vaikutuksista.
”Se varmaan lukee myös kirjassa”, sanoin hymyillen ja vilkaisin kirjankautta Jackiin ja Boydiin jotka keskustelivat hupaisan näköisestä olkihatusta.
”Onko sinulla taas yskä?”
Nostin tuliviskilasin kasvojeni lähelle ja tuijottelin tumman tuliviskin syvyyteen. En ollut maistanut vielä tätä juomaa, vaikka alkoholia olin kokeillut jo muutaman kerran. Ennen kuin sain maistettua juomaani, Leslie kysyy siitä tassuaan heiluttelevasta kissasta. Huulilleni nousi virnistys, kun muistin Milaneran innokkuuden kissan kanssa.
”Joo. Se on jästitavara ja se kuulemma tuo onnea. Minusta se näyttää minun kissalta, vaikkei Cinder kyllä olekaan kultainen…” Tökkäisen taas sormellani liikkuvaa tassua ja seuraan heiluvaa liikettä jonkin aikaa.

Muistin taas juomani, kun Boydin ääni kohoaa pubin puheensorinan ylitse. No periaatteessa oli syntymäpäiväni ja minullehan kuului tarjota juomia.
”Yllättäkää meidät!” huudahdin takaisin ja vilkutin pienesti baarimikolle.
Tiesin, että olin saamassa uuden juoman, joten minun pitäisi päästä nopeasti eroon edessäni olevasta lasista. Kohotin lasin huulilleni ja nappasin ison kulauksen, joka toi vedet silmiini heti kun maku paiskautui kielelleni.
”Yäääh!” älähdin suutani pyyhkien. ”Kuinka kukaan suostuu juomaan tätä vapaaehtoisesti?” Jännä lämmintunne alkoi kuitenkin heti vaikuttaa vatsassani ja vaikken sitä itse huomannutkaan, alkoi alkoholi jo vaikuttaa koko kehoonikin. Aivoni turruttuivat juuri sopivasti niin, että unohdin jo kuinka karvaan makuinen tuliviski oli ja aloin jo suunnitella uutta hörppyä.

Asettelin sitä Boydin ruusua avatussa rasiassa kissapatsaan vierelle ja mietin mistä minun piti Leslielle puhua. Sitten muistin, että minun piti varoittaa häntä Jackistä, tai siis pyydellä anteeksi. En ollut enää varma kumpaa oikeastaan. Ehkä molempia.
”Ethän sinä loukkaantunut siitä Jackin puheesta?” kysyin matalammalla äänellä. Varmistin myös, että pojat olivat yhä tiskillä. ”Jack oikeasti tarkoitti sitä, että sinulla on…mahtavan upeat ja luonteikkaat kasvot. (katseeni käväisi tahtomattani tytön silmässä) Mutta se ei ollut tarkoitettu pahassa mielessä.. Katsos, Jackillä on tällainen juttu naispuolisiin, että…”
Pojat olivat palaamassa juomien kanssa, joten korotin ääntäni nopeasti tavalliselle tasolleni kesken lauseen.
”… ilmasto Skotlannissa on paljon parempi, mitä oikeasti kuvitellaan. Me käymme siellä joka kesä ja saan aina ison kasan pisamia tuliaisiksi.” Viattomasti käännyin tervehtimään poikia ja ottamaan vastaan juomat.
”Mitä te valitsitte?”

Vilkuilin vielä välillä ovea päin. Vera ja Ashley olisivat varmasti ilmoittaneet, jos he eivät olisi tulossa. Ei sillä, ettenkö olisi viihtynyt tässäkin seurassa, mutta olin jotenkin varovaisempi, kun ihmiset eivät tunteneet toisiaan.
”Noh, Boyd ja Jack. Mitä te teitte täysi-ikäisyyden kynnyksellä? Tai mitä sinä haluaisit tehdä Leslie?”

[Shirk]

Jack Rock

Katya ei ota pahakseen, etteen ollut pukeutunut mitenkään erikoisemmin. En ollut odottanutkaan, että hän loukkaantuisi. Pidin vain kohteliaana pahoitella asiaa, minkä minun olisi ehkä pitänyt ottaa huomioon. katya on jo aloittanut alkoholin nautinnan ja aloittanut ilmeisesti tuliviskistä. Mielenkiintoinen valinta, ja kuvasti mielestäni tytön piiloutuvaa lohikäärme puolta. Katya oli helppo kuvitella viisaaksi punaiseksi lohikäärmeeksi punaisten hiuksiensa ja pisamiensa ansiosta. Saan kuulla, että ystäväni täyttää täysi-ikäisyyden oikeasti vasta parin tunnin kuluttua. Olen vitsilläni takavarikoimassa hänen juomaansa velvollisuuden tuntoisena, mihin Kat huudahtaa naurahtaen vastaväitteensä. Palautan juoman toiselle ystävällisen hymyn kanssa, "Leikki leikkinä."

Katya ilahtuu silmin nähden, kun lupaan lisäksi koko vartalon hieronnan ystävälleni. Hänen ilolleen ei voi muuta kuin hymyillä leveästi, kun saamme seuran lisää joukkoomme. Ihastelemme tämän nuoren neidon tuotosta, joka on mielestäni ihmeellinen. Sitemmin tulen huomanneeksi uutukaisen erikoislaatuiset kasvon piirteet enkä osannut lainkaan varoa sanojani. Olin niin häkeltynyt tuosta ihmeellisestä näystä, etteen vain kyennyt estämään tunten esille tuomia sanojani. Tyttöä oli niin helppo kehua, kun tämä oli niin vaikuttava. En huomaa lainkaan Katin ilmettä vieressäni, enkä siis tiennyt tekeväni mitään väärää. Huomaan tosin, että Leslien katse alkaa harhailla muualle ja minä kumarrun uteliaana katsomaan, mikä hänellä mahtoi olla, koska hän herätti huolestumisen ailahduksen minussa. Kuulen kuitenkin, kun Katya liittyy kehuihin. Hän sanoo, että Leslie oli vuosikurssinsa viisain noita, että en ole tyystin väärässä. Minä innostun vain lisää Katyan sanoista, "Ohoo... No näkeehän sen tästä lahjastakin. Tämä kirja on niin taidokaasti rakennettu ja se on ideanakin niin mahtava, että ei minulla olisi tullut mieleen ikinä tehdä mitään näin nerokasta. Ja vaikka olisinkin keksinyt tälläisen, en ikinä olisi saanut siitä mitään näin fiksua kokoon. Se on nättikin vielä. Jos minä näkisin tälläisen kaupassa, ostaisin sen heti!" Kehun täysin palkein innostuneena, enkä oivalla, että jolla kulla oli tässä juuri tuliset paikat.

Katya alkaa puhumaan yhtäkiä oppitunneista, jolle annan tietenkin kaiken huomioni. Kuullessani miniatyyri lohikäärmeen tykästyneen Katyaan huudahdan ihastuneena, "Söpö..." Keksen kaiken paikalle saapuu nuori korpinkynsi. Katya on läpinäkyvä. Heti tulokkaan tullessa hän punastuu, mikä ilmeestä päätellen tarkoittaa, että hän oli vähintään ihastunut tulijaan. Katselen uteliaana tulokasta ja hän onnistui heti käytöksellään vaikuttamaan siltä, että oli hyvä tyyppi ja taisi itsekin olla pihkassa Katyaan. Olen varma, että oli. Katsokaa nyt häntä. Miten hän on hieman ujona, yrittää silti olla kunnolla, ja oli tuonut Katyalle lahjankin. Jopa pahjan ojentamis tapa viestittää minulle, että poika piti Katyasta. Tämä ei ollut pelkkää ystävyyttä. Näen rakakuden merkit ilamssa ja näen heidän ylleen sulhasen ja morsion puvut, hää kellot kalkattavat päässäni ja kyyhkyt lentävät kantaen rakkautta siivillään. Olen oitis sitä mieltä, että heistä tulisi aivan ihana pari.

Kun Katya esittelee meidät, minä annan tälle korpinkynnen miehelle aivan erityisen läheisen halauksen, sillä mistä sen tietää, jos minusta tulisi vielä hänen best manninsa häihin. Vai olisinko minä sittenkin Katyan Best Man, vai oliko morsiammilla se morsius neito. Jos minusta tulee Morsius neito, niin en kyllä tiedä, miten minun pitäisi pukeutua. Kyllä minä sitä Leslietäkin muistan lämpimän ystävällisellä halauksella, jolla osoitin puhdasta sydänystävyyttä välillemme. Ylistin Boydille tapaamisemme iloa, ja Boyd saa sanottua tämän olevan ilo hänellekin. Olen niin suunnattoman tunteikaasti ilahtunut toisen sanoista, että halauksestani erkanen toista ja katson toista silmiin niin kiivastuneen veljellisesti, että se oli lähes pelottavaa, minkä jälkeen rutistan toista viellä kerran. Päästän Boydin irti ja läimäisen tätä selälle, "olet selvästi hieno meis." En voisi olla enempää tosissani sanojeni kanssa. Tunsin syvää puhdasta veljellistä rakkautta tähän uuteen tuttavaan tyystin varauksetta ja suurella tunteella.

Boydin antama lahja on minusta myös nerokas. Hän on ehdoton nero. Ruusu ensinnäkin symboloi yleensä rakkautta ja suhdetta. Nupullaan oleva ruusu siis symboloi alkavaa suhdetta. Lahjan kautta siis poika saattoi hyvinkin sanoa, että haluatko ryhtyä kanssani suhteeseen, sillä meistä voi tulla jotakin. Minä mahdollisesti yli analysoin tällä kertaa tilannetta, mutta kun kyse on rakkaudesta ja suhteista, se oli varsin tyypillistä minulle. Olen nyt tyystin varma, että tulkitsin tilanteen oikein. Boyd ja Katya ovat tuleva pari. Haistan sen, maistan sen ja tunnen sen koko sydämestäni. Annettu suklaakin oli selvästi osoitus siitä, että poika halusi olla hyvä Katyaa kohtaan. Poika parka kuitenkin tulee sokeltaneeksi jotain, ettei hän halunnut antaa mitään, minkä Katya heittäisi pois. hämennyn pojan ujoudesta niin, että en itse tiedä mitä sanoa. Onneksi Katya on nopeampi, ja osaa oikeat sanat. Niin sitä pitää Katya, iske se. Katya ei kuitenkaan anna käytöksellään mitään lupauksia vaan pysyy asiallisena ja tyynenä. Tyttö parkaa taisi ujostuttaa. Mitä hän epäröi? Itse asiassa molemmat taisivat epäröidä. Boyd ei osannut sen paremmin lyödä peliä selväksi vaan molemmat olivat hissun kissun. Tämä draama on parempaa antia kuin mikään televiso sarja tai draama elokuva ikinä. Sitä oli jännittävää seurata sivusta, paitsi etteen ihan taida pitää itseäni tästä tällä kertaa sivussa. Kyseessä on kuitenkin minun parhaan ystäväni onni. Sisäiden cupidoni, rakkauden lähettiläs, herää ja minun on pakottava tarve auttaa heidät yhteen. Näen että heidän suhteensa tulisi olemaan rakkautta täynnä. Se siis oli jotain, minkä olisi oikeutetusti tapahduttava.

Katya ehdottaa, että minä ja Boyd lähtisimme noutamaan juotavaa. Tämä sopii minulle, sillä minulla on vähän juteltavaa Boydin kanssa. Tytöt palaavat istumaan ja yritän antaa Boydille esimerkin, miten arvostettua naista kohdellaan ja tarjoan Leslielle tuolia. Boyd on kuitenkin aivan liian ujona ja jähmeänä, eikä kerkeä tehdä mitään, kun Katya syöksähtää jo istumaan. Katyakin ujoili ja näki, mitä yritin järjestää. Voi tätä ujoa kaksikkoa. Mitenkähän heitä auttaisi? Lesliekin väistää tarjoukseni ja situu oma ehtoisesti toisaalle säikähtäneen oloisena. Tytöllä taisi olla jokin hätänä. Jos vain oivaltaisin mikä. Katson tyttöä kysyvänä. Hän kuitenkin juttelee Katyan kanssa juomista, joten minä menen sitten Boydin luokse. Ehkä tyttö vain halusi istua Katyan viereen, koska tunsi olonsa turvalliseksi tutun ihmisen vieressä. Ymmärrän hyvin ja annan siksi olla.

Kysyn Boydilta hänen hatustaan. Poika ottaa hatun päästään ja asettelee sen päähäni tunnollisena sitä asetellen hyvinkin tarkkaan. Tunnen tämän eleen hyvin huolehtivaiseksi ja olen entistä vakuuttuneempi, että hän on hyvä mies Katyalle. Boydhan oli myös selvästi huolehtivainen ja hellä. Voi miten ruusuinen olikaan kuvani tästä tulevasta suhteesta, jota aijon ruveta järjestelemään. Boyd hihkaisee, että hattu sopi minulle. Virnistän hänelle ja totean, "Hienoa, sitten meillä on jotain yhteistä. Se nimittäin sopii myös sinulle." Boyd on valmis lähtemään kanssani juomia hakemaan. Hymyilen hänelle nyökkäilen intoutuneena. Meistä on selvästi tullut jo hyvät ystävät enkä odottanut suhteemme muuta kuin vain syvenevän. Meistä voi tulla vielä vaikka Bestikset.

Lähdemme tilaamaan juomia, kun Boyd huomaa kysyä, mitä juotavaa toisimme tytöille. Minä en olisi huomannut tehdä noin, mutta nyt kun Boyd huomasi, minä ymmärsin sen olevan ainoa oikea miehen teko. Miehekäs ilo täyttää minut boydin huomaavaisuudesta ja läimäisen häntä jälleen selälle toverellisesti, "Tosi hyvä ajatus, mies." Katya huutaa, että me saimme yllättää kaksikon. Vastaus, joka oli täydellinen minulle. Kun menemme tiskille minä viiton Boydin syrjemmälle jossa sitten istuuduimme odottamaan palvelua. Otan Boydiä kädestä kiinni osoittaakseni, miten tärkeää seuraavat asiat ovat, mitä aijon sanoa. Katson häntä suoraan silmiin kuin vähintään rakkauden tunnustuksessa, "Sinä pidät Katyasta", ilmoitan äänellä, josta kävi ilmi, että se oli mielestäni aivan mahtava asia. "Hän muuten pitää myös sinusta. Se on ilmiselvää", vilkuilen Katyan suuntaan ja palaan takaisin Boydin silmiin omassa katseessani kiihko ja palava rakkaus, "Te olette vain liian ujoja ja epäilette tunteitanne. Minä sanon, että en eläessäni ole nähnyt mitään näin potenttiaalista paria. Teidän suhteestanne tulee hellä, ihana ja ymmärtäväinen. Teistä tulee kaunein pari koko maailmassa, ehti minun ja Ravenin jälkeen. Nyt sinun pitää vain osoittaa rakkautesi hänelle rohkeammin. Ruusu puhkeaa kukkaan, kun sitä kastelee lämpimin tuntein."

Päästän Boydin kädestä irti, mutta en anna hänen paeta minnekään. "Nyt sinä teet niin, että Tilaat Katyalle suloisen, pienen ja kauniin mansikka drinkin. Se on täydellinen. Ojennat sen hänelle itse. Minä voin tilata Leslielle. jotain ystävällistä ja lämmintä, mutta viatonta ja alkoholitonta. Se on vanilia kaakao. minä annan omani Leslielle, niin teidän juttunne ei vaikuta liian ujostuttavalta Katyalle." Olen jo täydessä vauhdissa ja tilaankin nämä drinkit boydin puolesta, jolloin Boydilla ei ole vaihtoehtoja. Käsken myös selvästi koristella Katyan drinkin hienoksi ja sopivaksi, että se kuvastaisi sopivissa määrin rakkauden tunnetta. Ennen kuin me saamme tilaamamme juomat, minä nappaan Boydin molemmat kädet katsoen häntä tulisesti silmiin intoutuneena kuin hyvän näköisestä pojasta puhuneet tytöt, "Teistä tulee niin söpö pari!" Tästä syystä olimme menneet kauemmaksi. Nyt Katya ei voinut kuulla hehkutustani ja hermostua kovin pahasti.

Saamme juomat ja lähdemme takaisin tyttöjen luokse. Ennen kuulo etäisyyttä hehkutan Boydille, "Älä huoli, minä opetan sinulle kaiken siitä, miten olet hyvä mies Katyalle. Kaikki menee hyvin."

Pöytään saapuessamme Katya puheli skotlannista ja matkailusta. Hymyilen tytöille ja vahdin, että Boyd ojentaa määräämäni drinkin Katyalle. Itse istuudun alas ja ojennan Leslielle vanilia kaakaon, "Toivottavasti pidät siitä", toivotan ystävällisesti ja hörppään itse tuopillisesta simaa tyytyväisenä tilanteeseen. Hykerryttää tämä rakkaus. Kaikesta tulee vielä niin ihanaa.

(Varokaa!! Se on Jack Rock, joka iskee!! XDXDXDXD)

(Tämä on 5033 viestini, joka numerologisesti voisaan tulkita lyhykäisesti näin:
Vapaa Maailman Pelastaja)
((indeed....))