Ratkaisun lähteillä [AVOIN]

[Neifion]

//Eira&Lumikki, sekä kuka tahansa, tervetuloa tuhoamaan Korpinkynnen tuvan ovea :D//

Sadie Farraday

Minua oli koulun alusta alkaen kiinnostanut miten tupamme ovi osasi ladella erilaisia arvoituksia. Se oli melko mielenkiintoista ja olin päättänyt ottaa asiasta selvää. Koska tänään oppitunnit loppuivat aikaisemmin, minulla oli aikaa alkaa tutkimaan asiaa. Olin yrittänyt etsiä kyseisestä taikuudesta mainintaa. Kirjoissa kerrottiin että Rowena Korpinkynsi oli loihtinut tuvan. Tietysti hän oli paljon mahtavampi noita kuin minä ja moni muu, mutta oli ärsyttävää kun ei löytänyt vastausta vaikka kuinka olisi tahtonut.
Minä istuin siis tupamme oven edessä.

"Kun olin matkalla St. Ivesiin,
kohtasin miehen seitsemine vaimoineen,
jokaisella vaimolla oli seitsemän säkkiä,
jokaisessa säkissä oli seitsemän kissaa,
jokaisella kissalla oli seitsemän pentua.
Pennut, kissat, säkit ja vaimot,
kuinka monta oli matkalla St. Ivesiin?"

Tuijotin ovea hetken aikaa ja sitten hymyilin.
"Ainoastaan sinä, sillä lorussasi kerrotaan että kohtasit heidät, mutta he eivät tulleet kanssasi yhtämatkaa", vastasin ja sitten ovi aukesi, minä työnsin sen jalallani kiinni. Minulla oli muutamia kirjoja vieressäni ja olin jo yrittänyt paria taikaa, joita en kuitenkaan ollut onnistunut loitsimaan kuten olisi pitänyt.

"Valossa väijyy, hämyssä häipyy hiljainen toverisi", kysyi ovi jälleen.
"Varjo", sanoin. Otin taikasauvani ja osoitin ovea hetken aikaa.
"Paljastus taikuus", sanoin. Mitään ei tapahtunut. Huokaisin. Halusin tietää miten tuo ovi noita arvoituksia lateli ja mistä se sai tietää niitä!

"Me kaikki 8 eteenpäin kuljemme ja kuningasta suojelemme?"

Tuijotin hetken aikaa ovea ja suljin silmäni. Miksi juur kahdeksan? No, jos tästä ei selviäisi mitään, olisinpahan ainakin oppinut uusia arvoituksia.
"Haa!" äännähdin.
"Shakin sotilaat!"
Ovi aukeni jälleen ja minä tutkin ovea, löytääkseni siitä jotakin. Nousin ylös ja katselin sitä.
"Mikä on salaisuutesi, miten sinä teet tämän", puhisin ja yritin etsiä jotakin vihjettä siitä mistä arvoitukset tulivat. Samassa kuulin askelia ja käännyin katsomaan kuka oli ilmestynyt selkäni taakse.

[arvoitukset etsitty ympäri nettiä]

[Lumikki]

Minua väsytti ja olin hyvin tylsistynyt. Meillä oli ollut teoriaa taikuudesta ja se oli todella puuduttavaa, erityisesti, kun kaikki oli niin raivostuttavan helppoa. Olin kävelemässä kohti tupaamme, kun kuulin tuvan oven esittävän arvoitusta. Joudutin askeliani, sillä olin toivoton arvoitusten kanssa. Tai siis, en toivoton, mutta minulla meni aina raivostuttavan kauan keksiä arvoitusten vastaukset, ja nyt saattaisin päästä sisään jonkun toisen siivellä! Ovella seisova tyttö vastasi, että kahdeksan eteenpäin kulkevaa jotka suojelevat kuningatarta olivat shakin sotilaat. Minä en todellakaan olisi tiennyt tuota. Järkytyksekseni tyttö painaa oven kiinni, mutta jääkin oven ulkopuolelle. Pysähdyn katselemaan tilannetta kummastuneena. Tyttö puhisi jotain ovelle, kysyi mikä sen salaisuus oli ja miten se teki sen. Astelin lähemmäs, ja tyttö kääntyi kohtaamaan minut.

"Muodostunut kauan sitten,
silti tehty tänään,
työllistetyin kun muut nukkuvat;
mistä harvat tahtovat luopua;
ja yhä harvemmat eivät luovukaan",

sanoi ovi. Mulkoilin sitä vähän aikaa, mutta käänsin sitten katseeni tyttöön.
"Mitä teet?" minä kysyin uteliaana.

[Neifion]

Sadie Farraday

Etsin ovesta jotakin, kun se alkoi esittää uutta arvoitusta. Kuuntelin sen rauhassa. Työllistetyin kun muut nukkuvat. Yöllä nähdään unia.
"Saanko sen vielä uudestaan", kysyin ja ovi toisti uudelleen lorun.
"Uni", vastasin ja huomasin samassa saaneeni seuraa. Käännyin katsomaan vanhempaa tyttöä hetkeksi.
"Haluan tietää mistä tuo keksii arvoituksensa", sanoin. Suljin oven ja odotin hetken aikaa.
"Minä en ole löytänyt mistään kirjasta sellaista loitsua millä oven saisi kyselemään arvoituksia. Se on mielenkiintoista ja tahtoisin selvittää mistä se keksii tai saa tietää arvoituksia", selitin tytölle.
"Olen Sadie Farraday, kuka sinä olet?" kysyin tajutessani etten tiennyt tytön nimeä. Otin kirjan seinän vierestä ja yritin etsiä sieltä tietoa siitä, miten saisin tietää millaista taikuutta tähän seinään, tai oveen, oli käytetty.

Mitä se on, jota kaikki tekevät samaan aikaan?, ovi esitti jälleen uuden arvoituksen.

[Lumikki]

Eira Frost

Ovella oleva tyttö pyysi oven sanoman arvoituksen uudelleen, ja se toisti sen. Minulla ei ollut aavistustakaan vastauksesta, mutta tämä minua nuorempi tyttö oli ilmeisesti viisaampi, sillä hän vastasi että kyseessä oli uni, ja ovi aukesi, ja tyttö huomasi minut. Hän vastasi kysymykseeni, etä halusi tietää miten ovi keksi arvoituksensa. Sitten hän sulki oven, ja kertoi, ettei ollut löytänyt kirjasta loitsua jolla oven saisi keksimään arvoituksia. Sitten hän kertoi olevansa Sadie Farraday ja kysyi kuka minä olen.
Farraday, minä ajattelin, ja aprikoin, kuuluiko hän niihin Farrayihin jotka nimittelivät Yvonnea oudoksi. Sitten tajusin, että Sadiehan oli huispausjoukkueessa. Mietin hetken, tunsinko häntä muuta kautta. En ainakaan muistaakseni.
"Nimi on Eira Frost. Olen etsijä meidän huispausjoukkueessa", minä ilmoitin. Toinen tyttö otti seinän vierestä kirjan ja selaili sitä.

Mulkaisin ovea toistamiseen, kun se esitti uuden arvoituksen. Mistä minä tuollaisen tietäisin.
"Ei kaikki voi tehdä mitään täysin samanaikaisesti", minä tiuskaisin ovelle ja laitoin käteni puuskaan tyytymättömänä. Ja mistä vetoa että tuo Sadie keksisi vastauksen tähänkin!

[Neifion]

Sadie Farraday

Kun tuo tyttö sanoi nimensä, minä tajusin tämän olevan meidän etsijämme. En vain ollut nähnyt tätä koskaan ilman huispausvarusteita, joten en tietenkään tunnistanut tätä. Minä liikuin yleensä Yvonnen, Aprilin ja Snorrin kanssa.
Minä tutkailin kirjaa ja kääntelin sen sivuja, mutta vastaan ei tullut minkäänlaista käyttökelpoista loitsua. Otin käteeni toisen kirjan ja selasin sitä.
Ovi itsessään oli melko mielenkiintoinen.

Kun ovi esitti arvoituksen, hämmästyin Eiran vastausta.
"Totta kai, me teemme koko ajan jotain samaan aikaan!" huudahdin hämmästyneenä.
Käänsin katseeni ovelle.
"Kaikkikasvavat samaan aikaan", sanoin ja käänsin taas katseen kirjaani. Hmm... Millaista taikuutta tuossa pitäisi käyttää, että saisi tietää miten loitsu oli tuohon asetettu.
"Etkö sinä ole koskaan miettinyt millaista taikuutta Tylypahkassa on käytetty, jotta on saatu aikaan jotain tällaista. Tiedän vain, että Rowena Korpinkynsi on luonut tupamme, mutta kukaan ei osaa sanoa, että miten. Ehkä vastaus onkin paljon yksinkertaisempi kuin luulen, mutta silti pidän hyvin mahdollisena että se on myös monimutkainen. Sulkisitko oven kiitos?"
Eiran suljettua oven, se puhkesi kohta taas puhumaan ja esitti uuden arvoituksen.

"Montako kirjainta on aakkosissa"

Olin hetken aikaa hiljaa ja katselin kirjaa sylissäni. Sitten avasin suuni.
"Kahdeksan."

Ovi aukesi jälleen. Minä pudistin päätäni. Turhankin helppo arvoitus.

[Pakkasherra]

Yevgeniy Fyodor

Hintelä poika käveli kummalliseen tapaansa, jalat kiertäen ulkokautta eteenpäin, selkä kyyryssä eteenpäin. Katse oli tyhjä, Yevgeniyllä ei ollut mitään kiintopistettä. Hänen suunnitelmiinsa kuului opiskelu tälle iltaa, joten hänen tarvitsi hakea kirjansa tuvan tiloista. Valitettavasti muualla ei ylimääräisiä kirjoja, joita ei aina tarvinnut, voinut säilyttää.

Tuvan ovella Yevgeniy huomasi pari ihmistä - toinen oli ensimmäisellä tai toisella vuosiluokalla, toinen huomattavasti vanhempi, kenties kolmannella tai neljännellä vuosiluokalla.
   Yevgeniy ei voinut mitään sille että katsoi jopa samanikäisiään itseään nuoremmiksi. Se johtui osittain siitä, että valvominen ja yksipuolinen ruokavalio tekivät hänen ihostaan huonomman ja siten vanhemman näköisen.
"Ei kaikki voi tehdä mitään täysin samanaikaisesti"
- "Totta kai, me teemme koko ajan jotain samaan aikaan! Kaikki kasvavat samaan aikaan."
   Yevgeniy suoristi niskansa ja näytti siltä kuin olisi tähystänyt sinne minne katsoi kävellessään eteenpäin niska ojossa, selkä kumarassa.

"Montako kirjainta on aakkosissa?"
- "Kahdeksan."
   Yevgeniy saapui kahden oppilaan luokse. Hän katsoi heitä tyhjällä katseellaan, suu supistuneena kysyvästi.
   "Päivää", hän ilmoitti kun nuorempi oppilas sulki oven. Ovi näytti huomanneen Yevgeniyn, sillä uusi kysymys esitettiin:
   "Värejä yksi, mutta koko vaihtelee, alhaalta on kiinni, mutta silti lentelee, luonasi on paistesäällä, mutta sateella ei näy, tuskaa se ei tunne, eikä haitaksikaan käy."
   Yevgeniy kääntyi oven suuntaan. Hän nosti mietteliäästä kättään ilmassa, käänsi kämmenselän itsestään poispäin ja takaisin, mutta näytti jo enemmän omalta itseltään sanoessaan:
   "Varjo." Yevgeniy tunnisti toki molemmat opiskelijat hänen laillaan korpinkynsiksi. Toisen hän tiesi lähempää katsoen 4-luokkalaiseksi. Ovi aukesi, vaan hän sulki sen. Mielenkiinto oli herännyt.
   "Mitkä ovat aikomuksenne oven edessä, mikäli saan kysyä?" Yevgeniy uteli kummaltakin.

Ulkoa on punainen, sisältä on musta, neljä kulmaa on, mutta onko vastausta?

/I join u/

[Lumikki]

Eira Frost

Sadie selaili yhä kirjaa, ja otti sitten toisen kirjan ja selaili sitä. Minä vaihdoin painoa jalalta toiselle ja siinä tumput suorina seistessäni mietin, pitäisikö minun vain poistua seuraavalla ovenavauksella ja jättää Sadie selvittämään arvoitusta itsekseen.

Sadie vaikutti yllättyneeltä ovelle tiuskaisemastani vastauksesta. Sitten hän sanoi, että kaikki kasvoivat samanaikaisesti. En ollut asiasta samaa mieltä, mutta pysyin vaiti. Toinen kääntyi jälleen katsomaan kirjaansa, ja kysyi sitten minulta, enkö ollut koskaan miettinyt, millaista taikuutta Tylypahkassa oli käytetty, kertoi että Rowena Korpinkynsi oli loihtinut tuvan, joka oli tieto joka jokaisen korpin tulisi tietää, ja sanoi vielä, että vastaus saattoi olla yksinkertaisempi kuin hän luuli, mutta että hän piti myös monimutkaisuutta mahdollisuutena. Hänen viimeinen lauseensa kuulosti joltain sellaiselta asialta jota minä saattaisin miettiä.
"Oven toiminta itsessäänkin taitaa jo olla arvoitus", minä mutisin ja suljin oven kopauttamalla sen alareunaa kevyesti kenkäni kärjellä.

"Montako kirjainta on aakkosissa", kysyi ovi. Tähän olisin osannut vastata, ja olin juuri vastaamassa, mutta suljinkin sitten suuni, kun Sadie vastasi kysymykseen.

Huomasin, että ovelle oli tullut kolmaskin henkilö, varsin erikoisen näköinen poika, johon olin aiemminkin kiinnittänyt huomiota. Kun Sadie sulki oven, tämä erikoinen poika tervehti meitä. Sitten ovi esittikin taas uuden arvotuksen, johon minä en tietenkään taaskaan osannut vastata. Poika sanoi, että vastaus oli varjo - ja minä löysin tästäkin vastauksesta jotain joka ei minusta aivan pitänyt paikkaansa, mutta ovi hyväksyi sen siitä huolimatta. Poika sulki auenneen oven, ja tällä kertaa en halunnut pitää suutani kiinni, joten avasin sen:
"Mutta varjon värihän muuttuu sen mukaan millaiselle pinnalle se heijastuu."
  
Poika kysyi meiltä mitkä olivat aikomuksemme. Ja ovi esitti taas yhden arvoituksen, jonka vastauksesta minulla ei ollut aavistustakaan. Tämä alkoi pikkuhiljaa pänniä. "Me yritetään selvittää miten tuo ovi toimii", minä ilmoitin, ja käännähdin sitten katsomaan ovea. "Tiedätkö miten kuudesta tulitikusta voi muodostaa neljä kolmiota siten, että vastaus on kahdeksankirjaiminen sana!?" minä tivasin ovelta ja tökkäsin sitä tyytymättömänä.

//Tuo tulitikkuarvoitus on nyt suunnattu Pakkasherralle! ;) (Neifion nääs jo tietää vastauksen.) Äläkä sitten etsi vastausta netistä, katsotaan keksitkö sen itse! :D Tavallaan se on tietysti suunnattu ovelle, joten voit laittaa oven tai Yevgeniyn vastaamaan siihen, ja jos et keksi sitä, niin sitten mie laitan oven vastaamaan. Mutta laitetaan ovi miettimään vähän aikaa, jooko?

[Neifion]

Sadie Faraday

Katsoin hetken Eiraa.
"Hmm... Minä tahdon selvittää sen arvoituksen", sanoin. Tutkin kirjaa, mutta huomasin seuraamme liittyneen henkilön. Katsoin tätä poikaa ja olin varmasti nähnyt tämän oleskeluhuoneessa ennenkin.
"Ei, varjo ei muuta koskaan väriään. Se on aina musta. Heijastus voi muuttaa värinsä", sanoin tietävästi.
Ovi esitti arvoituksen.
"Savupiippu", totesin ja jatkoin kirjan selaamista, osoitin taikasauvallani ovea.
"Paljastus taikuus", yritin jälleen kerran, mutta mitään ei tapahtunut. Joko en osannut taikaa oikein tai sitten omat taitoni eivät vain yksinkertaisesti riittäneet.

Eira kysyi ovelta kysymyksen, enkä ollut varma osasiko ovi edes vastata kysymyksiin..
"En ole varma pystyykö ovi vastaamaan arvoituksiin, mutta toisaalta senhän on tiedettävä arvoitusten vastaukset, sillä miten se muuten voisi kysyä niitä keltään. Ellei taikuus kiellä sitä vastaamaan kysymyksiin vaan vain esittämään niitä niille, jotka yrittävät sisään. Ja toisaalta uskon, että tämän oven taikuus voi olla hyvin monimutkaistakin ja sääntöjen täytteistä, sillä onhan Korpinkynsi ollut aikansa mahtavimpia noitia, kuten varmasti tiedätte. Vilkaisin Fyodoria ja hymyilin.
"Minä olen Sadie Farraday, kuka sinä olet?"

Käännyin vastauksen saatuani takaisin kirjaan, jonka olin lainannut kirjastosta.

[Pakkasherra]

Yevgeniy Fyodor

Vanhempi oppilas ilmoitti näiden kahden aikomukset ääneen. "Hmm... Minä tahdon selvittää sen arvoituksen", ilmoitti nuorempi korpinkynsi. Yevgeniy kiinnostui moisesta tutkimustyöstä, joskin se oli korkeamman tason taikuutta kuin mihin hän itsekään ylsi.
   "Ahaa, aiotteko selvittää Rowena Korpinkynnen salaisuuksia? Lienee työlästä." Yevgeniy pohti mielessään mahdollisia vastauksia. "Ovessa lienee niin monta lukkoa, että tarvittaisiin useampi velho ja noita sekä paljon aikaa salaisuuden selvittämiseksi. Oven voisi myös tuhota mutta se olisi arvokkaiden resurssien tuhlaamista, kuin heittäisi velhokultaa hukkaan." Moista tuhoa olivat jästit aikoinaan tehneet. Hyvin myöhäisessä vaiheessa ihmishistoriaa jästit ymmärsivät historian ja esineiden sekä resurssien arvoja paremmin. Asiaan oli vaikuttanut muun muassa harhainen käsitys alkemiasta ja magiasta.
   Tämä vanhempi oppilas myös väitti varjon vaihtavan väriä. Yevgeniy tunsi tavanomaisesti tarvetta korjaamiseen;
   "Ei suinkaan. Värit ovat samanvärisiä aina, joskin valaistus vaikuttaa voimakkaasti. Vaaleanpunainen näyttää kenties vaaleanpunaiselta luonnon- eli auringonvalossa, mutta jo puolipimeässä se näyttää huomattavasti eriväriseltä ihmisen silmään. Varjo on sama, se taittuu valon mukaan ja näyttäytyy valon määrästä ja vahvuudesta riippuen miten näyttäytyy."

"Tiedätkö miten kuudesta tulitikusta voi muodostaa neljä kolmiota siten, että vastaus on kahdeksankirjaiminen sana!?" tivasi vanhempi oppilas Yevgeniyltä.
   Yevgeniy pähkäili mielessään nopeasti eri muotoja kuudella tulitikulla. Muutamassa sekunnissa hän kävi läpi ristin, leijan ja ikkunan. Päädyttyään ikkunaan hän ymmärsi että tarvittiin kolmiulotteisuus.
   "Onko kyseessä pyramidi? Ei sentään..." Yevgeniy uteli. Häntä eivät sinänsä tulitikut kiinnostaneet, joskin tulitikut olivat vain häiriöksi tai avuksi kun kartoitti pulmatehtävää.
   "Neiti hyvä, kyseessä lienee kompassi", Yevgeniy puhutteli neljäsluokkalaista.

Nuorempi tapaus esittäytyi Yevgeniylle Sadieksi.
   "Yevgeniy Fyodor, palveluksessasi." Sadie kertoi myös aiemmin mielipiteensä ovesta.
   "Käsitykseni mukaan ovi ei anna vastauksia, mihin liittynee salassapitoloitsu. Sen sijaan ovelta voi kysyä uutta pulmaa. Harmillista, ettei se pyydä matemaattisia pulmia, vain arvoituksia." Yevgeniy uskoi, että lähes kaikki mahdollinen - ellei kaikki, mitä Rowena Korpinkynsi tiesi, oli laitettu tähän Tylypahkan osaan.
   "Luulen, että tämä ovi muodostuu sineteistä, salaisuuksista ja joistakin yleisemmistä loitsuista. Vaikeinta on tietää, mikä tulisi purkaa ensin saadakseen vastauksen. Purkaminen itsessään lienee myös monimutkaista."

/Kun lähetit viestin, Lumikki, olin satavarma että pyramidi on oikea. Vaan hetken mietittyäni jäi vain kaksi tikkua muodostamaan pohjan. Sen sijaan jos muodostaa ristin pohjaksi ja katon päälle, saadaan kom-pas-si (3+3+2=8). Olenpa nerokas.
   ... koitin googlettaa, EI LÖYTYNYT o _ o/

[Lumikki]

Mutristin huuliani Sadien sanoessa ettei varjo muuta väriään. Huokaisin. Kaipa se riippui siitä miten asiaa ajatteli. Ei se ainakaan näytä aina mustalta.
Sadie vastasi seuraavaan arvoitukseen, että se olisi savupiippu. Ja ovi törkimys hyväksyi senkin. "Mutta eiväthän savupiiput aina ole punaisia..." minä sanoin ponnettomasti. Kaipa olisi parempi jos pysyisin vaiti.
Sadie osoitti ovea taikasauvallaan ja yritti paljastus taikuus -loitsua. Ei toiminut. Kaipa ovessa oli jotain joka esti se käytön. Tuskin me olimme ensimmäisiä jotka halusivat selvittää arvoituksen.

Esitin ovelle arvoituksen, mutta se pysyi vaiti. Sen sijaan hetki sitten ilmestynyt poika kysyi, oliko kyseessä pyramidi. Minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä että minun olisi paras vain ostaa arvoituskirja ja mennä pänttäämään sitä sen sijaan että roikkuisin täällä selvittämässä mahdotonta arvoitusta. Sitten hän sanoi, että kyseessä lieni kompassi. Pudistelin päätäni. "Ei, kun se pyramidi oli oikein." Tuijotin lattiaan lyötynä, laahustin seinän viereen ja valuin seinää pitkin istumaan.

Sadie osoitti minulle mahdollisuuden, ettei ovi välttämätä kyennyt vastaamaan arvoituksiin. Painoin käteni kasvoilleni, kun käsitin sanoissa piilevän totuuden.
Sitten Sadie esittäytyi pojalle, joka myös esitteli itsensä, ja kertoi sitten oman mielipiteensä ovesta ja siitä kykenikö se antamaan vastauksia.

"Te olette todennäköisesti oikeassa", minä sanoin epäselvästi käsieni takaa ja laskin sitten käteni kasvoiltani. "Epäilen ettei minusta ole hyötyä ainakaan tämän arvoituksen selvittämisessä, mutta voinen jäädä kuunteluoppilaaksi", minä naurahdin. "Kuunteluoppilas Eira Frost saapuu oppitunnille."

[Neifion]

Sadie Farraday

Poika on samaa mieltä kanssani siitä, ettei ovi varmaankaan vastaa arvoituksiin. Kuuntelen arvoitusta ja poika arvaa sen oikein. Hymyilen samalla kun kääntelen kirjan sivuja.
Poika esittäytyy ja nimi kuulostaa minusta kamalan vaikealta.
"Sinun nimesi ei ole englantilainen? Minkä kielinen se on?" kysyn uteliaasti.

"Uskon, että on olemassa jokin keino purkaa osia loitsuista joita oveen on taiottu. Mutta millä loitsulla, se on täysin eri asia. Toisaalta voi olla hyvin mahdollista että ovi suojautuu kaikenlaisilta taioilta, mutta uskon että taiat saa poistettua, kunhan on tarpeeksi sinnikäs tai ehkä se, että on monta taikojaa auttaa. Aivan kuten lohikäärmeen tainnutuksessakin. Luin muutaman kirjan lohikäärmeistä, jotta pääsisin irti lohikäärmepelostani."

Vilkaisin Eiraa, kun tämä sanoi jäävänsä kuunteluoppilaaksi. Hymyilin.
Astuin oven eteen.
"Mies asui kerrostalossa, ylimmässä kerroksessa, ja aina lähtiessään töihin, hän meni hissillä alas.
Kun taas töistä tullessaan hän jäi pois kuudennessa kerroksessa ja käveli lopun matkaa rappusia.
Eräänä sateisena päivänä mies kuitenkin töistä tullessaan meni ylimpään kerrokseen asti...
Miksi näin...?"

Mietin hetken ja olin vastaamassa, mutta sitten vilkaisin kummallisen nimistä poikaa. Haluaisiko tämä vastata?

//eipäs kurkita googlesta sitten!//

[Pakkasherra]

Yevgeniy Fyodor

Yevgeniy mietti, olisiko neljäsluokkalainen turhautunut arvoituksista, joita ovi antoi. Hän osasi yleensä käyttää sanoja, jotka eivät ottaneet puolta mihinkään mutta jotka antoivat vastauksen - siinä missä koekysymykset, mutta käytännössä.
   "Arvoitukset ovat useimmiten kaukaa haettuja. Siksi ne ovatkin arvoituksia. Täytyy osata tulkita asioita kuvainnollisesti, jopa lyyrisesti, jotta saa vastauksen selville. Se on sinänsä yksipuolista ja tasa-arvon vastaista, sillä toiset ovat vähemmän luovia kuin toiset siinä missä joku muu voi olla matemaattisesti toista lahjakkaampi." Yevgeniy toivoi myös, ettei Sadieta vanhempi oppilas loukkaantuisi hänen sanavalinnastaan.
   Aina myötätuntoinen ja mahdollisimman empaattinen Yevgeniy omalla kylmällä tavallaan pohti tekojensa vaikutuksia toiseen. Hän ei ottanut sitä kontolleen, koska ei ollut suoranaisesti eikä vaivihkaakaan loukannut toista tarkoituksenmukaisesti.
   Neljättä vuosiluokkaa käyvä tyttö sanoi, että Yevgeniyn vastaus "pyramidi" oli oikea.
   "Vai niin. Sittenhän kyseessä onkin tetraedri, jos mietitään muodolle ominaista nimeä", hän antoi pienen hymyn toiselle oppilaalle.

"Sinun nimesi ei ole englantilainen? Minkä kielinen se on?" Sadie kysyy Yevgeniyltä.
   "Ah, olette oikeassa. Nimeni on venäläinen", hän tyytyy vastaamaan Sadielle. "Olen täällä vaihto-oppilaana toistaiseksi. Venäjällä opintoja suoritetaan useasti aikaisemmin, ja koska oppilaitoksenne Tylypahka on niin maineikas ja maailmankuulu, tunsin tarvetta ammentaa tietoa tästä valtavasta lähteestä, jonka on tarkoitus kouluttaa velhoja ja noitia." Yevgeniy ei nähnyt puhuvansa ohi suun, ainoastaan tekevänsä tuttavuutta muiden oppilaiden kanssa. Muut oppilaat, siinä missä Yevgeniykin voisi olla muille, voivat olla astinkiviä hänelle kohti suurempaa tiedon määrää. Toisaalta ihminen voi tietää liikaa. Silloin tällöin Yevgeniy pohti, hukkuisiko hän omaan miekkaansa.

Vanhempi tytöistä ilmaisi vaatimattomuuden tunteensa ja lausui nimekseen Eira Frost.
   "Neiti Frost, hauska tavata", Yevgeniy hymyili.

Kun Sadie astui oven eteen, oli ovi aina valppaana ja nytkin se antoi uuden arvoituksen. Yevgeniy seisoi hiljaa aloillaan, sillä hän oletti Sadien yrittävän ratkaista arvoitusta. Yevgeniylle arvoitus oli suurenmoisen helppo, sillä hän tiesi, mikä hissi on.
   Kuitenkin Sadie vilkaisi häneen päin. Yevgeniy katsoi takaisin hetken, kunnes päästi yllättyneen tai säpsähtäneen kuuloisesti pienen hymähdyksen suu raollaan.
   "Mies oli liian lyhyt yltääkseen itse painamaan hissin ylempiä painikkeita. Sateisena päivänä hänellä oli sateenvarjo, jonka avulla mies ylsi painamaan sadepäivänä hissin ylempiä painikkeita."

/No need to Google ^^ /

[Lumikki]

Eira Frost

Vanhempi poika selitti, että arvoitukset olivat usein kaukaa haettuja, kuvainnollisia, lyyrisiä, yksipuolisia, tasa-arvon vastaisia ja ties mitä. Mulkoilin häntä hetken hänen sanoessaan, että toiset ovat vähemän luovia siinä missä toinen voi olla matemaattisesti lahjakkaampi. Sitten ymmärsin hänen olevan oikeassa. Minä ajattelin asioita liian kirjaimellisesti ollakseni hyvä arvoituksissa.

Sadie ja Yevgeniy esittäytyvät toisilleen, mutta minusta ei tunnu luontevalta esittäytyä heti, joten pysyn vaiti. Sadie sanoo, että Yevgeniyn nimi kuulostaa kamalan vaikelta, ja kysyy minkä kielinen se on. Minä en satu tietämään minkä maalainen Yevgeniy on, mutta minun mielestäni nimi ei ole mitenkään erityisen hankala. Yevgeniy myöntelee ja kertoo nimensä olevan venäläinen. Tämä on minusta mielenkiintoista. Venäjällä on monenlaisia kiintoisia olentoja, kuten Rusalkat tai Snegurochka. Yevgeniy kertoo olevansa Tylypahkassa vaihto-oppilaana toistaiseksi, ja selittää jotain Tylypahkasta maineikkaana, maailmakuuluna ja valtavana tiedonlähteenä.

Sadie kertoi uskovansa, että oveentaiotusta loitsusta olisi mahdollista purkaa osia, ja alkoi kertoa hiukan aiheen ulkopuolelta lohikäärmeen tainnutuksesta. Minä mietin mitä kaikkia taikakeinoja tiesin, joita voisin käyttää hyväkseni oven taikojen heikentämisessä.

Sekä Yevgeniy että Sadie ottivat varsin hyvin sen että koin itseni heitä huonommaksi arvoitusten kanssa.
Sadie astui jälleen oven eteen, ja ovi esitti arvoituksen, johon minäkin osasin vastata. Sadie kuitenkin katsoi osoittelevasti Yevgeniytä, joten pysyin vaiti ja katselin miten tilanne kehittyi. Yevgeniyllä meni hetki tajuta, että Sadie odotti tämän vastaavan, mutta kun vastaus sitten tuli, oli se täysin oikea.

Katselin ovea vaitonaisena ja mietin erilaisia taikuuden keinoja, joita oltaisiin voitu käyttää oven loitsimiseen. Olin aivan varma, että riimut oli yksi, ja mietin, että voisin kokeilla riimumagiaa edes jonkin oveen loitsitun loitsun purkamiseen.

[Neifion]

Sadie Farraday

Sain kuulla Fyodorin nimen olevan venäläinen ja hymyilin.
"Venäjän kielessä on erilaiset kirjaimet eikös vain" kysyin ja osoitan sitten hymyn pojalle kun tämä vastaa oven kysymykseen oikein, sillä ovi aukeaa. Hymähdän.

Astun jälleen oven eteen, sulkien oven ja kuulen jälleen arvoituksen:
"Kolme ihmistä ylittävät jokea. Yksi ei kastele jalkojaan eikä edes näe vettä. Toinen näkee veden, mutta ei kastele jalkojaan. Kolmas näkee veden ja myös kastelee jalkansa."
Vilkaisen kirjaani ja otan taikasauvani käteeni ja osoitan ovea.
"halkhios", sanon. Mitään ei tapahdu, mutta kuuluu jonkinlainen ääni ovesta.

Astahdan kauemmas ja kurtistan kulmiani. Tuo kuulosti hyvin kummalliselta.
"Mitä mahtoi tapahtua?"

[Pakkasherra]

Yevgeniy Fyodor

Eira oli vaitonaisena vierellä, kun Yevgeniy ja Sadie kävivät pientä keskustelua keskenään miettiessään oven salaisuutta. Hänen tarkastellessaan tilannetta Sadie kysyi Yevgeniyltä:
   "Venäjän kielessä on erilaiset kirjaimet, eikös vain?" Yevgeniy vilkaisi häntä.
   "Kyllä, venäjänkielessä on omat aakkosensa, jotka ovat variaatio kyrillisistä aakkosista."

Jälleen ovi esittää arvoituksen, kun Sadie sulkee sen jälleen vastauksen jälkeen.
   "Kolme ihmistä ylittävät jokea. Yksi ei kastele jalkojaan eikä edes näe vettä. Toinen näkee veden, mutta ei kastele jalkojaan. Kolmas näkee veden ja myös kastelee jalkansa." Sadie koitti halkhios-loitsua ja ovi piti epämääräisen äänen. Yevgeniy oli saman tien valmis vastaamaan arvoitukseen monotonisella äänellään:
   "Raskaana oleva nainen ylittää jokea kantaen toista lastaan." Yevgeniy sulki tällä kertaa itse oven. "Herää eettinen ja moraalinenpulma, onko sikiö lapsi vai ei. Tässä tapauksessa täytyy jälleen sivuuttaa arkisen elämän niin pienet kuin suuret seikat ja tarttua olennaiseen, eli etsiä vastausta nimenomaan siihen, mitä kysymyksellä haetaan." Hän tulkitsi asioita mielessään lähes joka hetki, jopa soimasi silloin kun ei niin tehnyt. Jos aivokapasiteettiaan ei hyödyntänyt tarpeeksi, se tylsyi kuin miekka iän ja käytön myötä. Tässä tilanteessa miekka ja ihmisen mieli olivat huonoja vertauskuvia, sillä toisen käyttäminen kulutti sitä, kun taas toisen käyttäminen terävöitti.
   Nyt Yevgeniykin pohti, mitä ovelle oli käynyt. Oli hyvinkin mahdollista, että Sadie oli vahingoittanut ovea. Varmasti tietämättään, mutta se ei tehnyt asiasta pyyteetöntä. Silti halkhios-loitsu ei tiettävästi toiminut "halkoen" asioita. Se oli itse asiassa koulun oma loitsu erästä kyttyräselkäistä noitaa esittävälle patsaalle. Nyt Yevgeniyn mielenkiinto nousi, into palasi häneen.
   "Kenties sinun ansiostasi, Sadie, olemme lähempänä Tylypahkan maagisia lukkoja. En tosin tiedä, ovatko tulokset loitsustasi hyvät vai huonot. Jotain kuitenkin tapahtui, eikä mitään - nähtävästi - tuhoutunut, ja se on tärkeintä; tulokset."