Alexia Pepper

[Ambra]

It's time to rest, not to sleep away
My thoughts alone, try to complicate
I'll do my best, to seek you out
And be myself, and not impersonate

Nimi Alexia Loraine Pepper
Sukupuoli tyttö/nainen
Syntymäaika & ikä 31.11.1993, 16-vuotias
Asuu Belleek, Pohjois-Irlanti
Perhe Isä Maxxie Pepper, äiti Faith Bernard, pikkuveli Victor, pikkuveli Connor

Alexia käy Tylypahkaa Puuskupuhissa kuudennella luokka-asteella ja hän on myös tupansa valvojaoppilas. Hänelle ostettiin ennen koulun alkua vuonna 2004 pihlajasta valmistettu, tasan yhdeksän tuuman pituinen taikasauva, jonka ytimessä on thestralin häntäjouhi. Ilmiintyminen onnistuu Alexialta, mutta suojelius taas aina ei. Se ottaa muodokseen jonkinlaisen kauriin, mutta ei kuitenkaan vielä saa tarkkaa muotoa.

I tried so hard to not walk away
And when things don't go my way
I'll still carry on and on just the same

Alexia syntyi Maxxie ja Faith Pepperin esikoiseksi myöhään keväällä 1992. Hänen varhainen lapsuutensa oli suunnattoman onnellinen, mitäpä muutakaan; perhe oli yhtenäinen, Maxxiella ei ollut läheskään niin paljoa vastuuta töissä kuin nykyään ja Alexia sai pitkään nauttia ainoan lapsen onnellisesta asemasta huomion keskipisteenä. Toisaalta Alexia kyllä joskus kaipasi itselleen pikkusisarusta, ja korvasi sen puutteen olemalla hyvin suojelevainen kaikkia kavereitaan kohtaan. Samalla Alexia tunsi, että hänen täytyi kovasti olla mieliksi isälleen ja äidilleen. Maxxien ollessa kotona kuri oli yleensä kovempaa kuin silloin, kun lapset olivat yksin äidin kanssa, ja Alexia oppi nopeasti muuttamaan käytöstään sen mukaan; isän kanssa piti olla nätisti ja äidin kanssa saattoi kysyä, saisiko ruoan päätteeksi ottaa keksin ja pitikö tosiaan mennä yhdeksältä nukkumaan.

Muutaman vuoden päästä Alexia huomasi, että isän käytös muuttui aina vain omituisemmaksi, mutta ei neljävuotias ymmärrä, miksi isä ei haluakaan leikkiä töiden jälkeen. Maxxien työstressi purkautui kotioloissa muutamaan kertaan niin, että perheen riidat kääntyivät suorastaan väkivaltaisiksi. Alexia pelästyi suuresti aiemmin hyvin johdonmukaisen isänsä purkauksia, ja yritti entistä enemmän olla isälleen mieliksi. Kun Alexia oli täyttämässä viisi, perheeseen syntyi ensimmäinen poika, Victor. Alexialle heräsi välittömästi vaisto suojella veljeään, ja välillä perheen äiti sanoikin, että Alexia hoiti hänen tehtäviään niin hyvin, että äiti saattoi vain istua nojatuolissa ja katsella, kun Alexia leikitti nuorempaansa.
Kaikesta Alexian yrittämisestä huolimatta isä ei silti tuntunut arvostavan häntä, mikä sai Alexian taas tarrautumaan enemmän ja enemmän äitiinsä.

Vuoden 1997 loppu on yksi Alexian elämän varhaisimpia aikoja, joita hän muistaa selvästi. Kuolonsyöjät tunkeutuivat Pepperien kotiin ja Alexia itki ja itki, kun hän tajusi, ettei voinut tehdä mitään suojellakseen perhettään. Niinpä niin, kuka viisivuotias olisikaan voinut?
Perheen isä voitti kuolonsyöjät lopulta, mutta sitä ennen Alexia ja muut saivat todistaa, kun hän tappoi yhden heistä. Alexia toivoo vieläkin, että hän olisi kaikessa kauhussaan unohtanut nämä tapahtumat.

Pienen Alexian oli hankala ymmärtää, miksi sen miehen piti kuolla. Kyllä, he olivat murtautuneet heidän kotiinsa, mutta järkevä ja tunnollinen isäkin oli aina painottanut sitä, miten rangaistuksen piti olla kohtuullinen. Alexia otti kuolonsyöjän kohtalon henkilökohtaisesti, erityisesti kun myöhemmin tajusi, että hänen juuri hänen isänsä maine oli houkutellut kuolonsyöjät sinne sinä yönä. Alexian ajatusmaailmassa Maxxien teot, kuolonsyöjien nappaamiset ja hienon aurorin maine olivat syypäänä siihen, että kuolonsyöjät koskaan hyökkäsivät kotiin. Niinpä vaikka aikaisemmin Alexia oli ollut ylpeä isänsä ammatista ja halunnut itsekin auroriksi, seuraavien vuosien kuluessa hän tuli siihen tulokseen, etteivät aurorit olleet yhtään sen parempia ihmisiä kuin kuolonsyöjätkään, jos he vain tappoivat ihmisiä.

Alexian taistellessa sisäisesti itsensä ja mielipiteidensä kanssa sota ehti loppua ja perheeseen syntyi toinen poika, Connor. Vuodet kuluivat rauhallisesti, kun kukaan lapsista ei ollut vielä Tylypahkassa, ja Alexia alkoi jännittämään vuosi vuodelta enemmän kouluun menoa. Lopulta vuoden 2004 kesällä kirje Tylypahkasta tuli perille, ja samana syksynä Alexia istui jo junassa matkalla Tylypahkaan.

Lajitteluhattu julisti Alexian tuvaksi Puuskupuhin, mistä hän oli puoliksi pahoillaan, koska oli elätellyt toiveita siitä, että pääsisi Rohkelikkoon ja saisi vielä jotenkin korjatuksi hänen ja isänsä välit. Toisin kuitenkin kävi, mutta myöhemmin Alexia on ollutkin täysin tyytyväinen tupaansa ja on tajunnut, ettei olisi kuulunutkaan Rohkelikkoon.

Alexia on menestynyt koulussa keskimäärin hyvin. Hän on luokkansa huippua niissä aineissa, jotka häntä kiinnostavat, eli taikaeläinten hoidossa, yrttitiedossa ja taikajuomissa, vaikka hän pärjää myös hyvin loitsuissa. Sen sijaan taikahistoria, ennustus ja numerologia muutaman muun aineen ohella eivät ole koskaan häntä jaksaneet kiinnostaa. Yleisesti ottaen Alexia on melko hyvä oppilas, mutta hän ei halua kiinnittää itseensä huomiota millään tavalla, joten ei yleensä viittaa tai osallistu tuntiin muutenkaan. Hän myös kammoaa esitelmiä ja ryhmätöitä, koska jännittää niin kovasti esiintymistä luokan edessä.

Alexia on seurannut mielenkiinnolla sivusta, miten hänen isänsä on pikku hiljaa noussut ministeriön arvoasteikolla ylöspäin. Hän tuntee kuvotusta lukiessaan lehdistä artikkeleja, jotka ylistävät hänen isäänsä maasta taivaisiin, tuntematta koko miestä ollenkaan. Alexia ei osaa enää arvostaa isäänsä samalla tavoin kuin kaikki muut tuntuvat arvostavan, eikä haluaisi tulla tunnetuksi ministerin tyttärenä.

Kun Alexian vanhemmat, Maxxie ja Faith erosivat vuonna 2008, Alexia päätteli senkin olevan hänen isänsä syytä. Maxxie ei ollut melkein koskaan kotona ja työ oli hänen elämänsä enemmän kuin koskaan. Tämä usko vain vahvistui, kun eron jälkeenkin Maxxie tuntui viihtyvän vain ja ainoastaan auroritoimistollaan. Alexie oli koko eroprosessin ajan selvästi äitinsä puolella ja viihtyy nykyäänkin paremmin äidillään kuin isällään.

I've always been strong
But can't make this happen
'Cause I need to breathe, I want to breathe you in

Vaikka Alexia käyttäytyykin melko kylmästi isäänsä kohtaan, hän on kuitenkin muulle maailmalle aivan erilainen persoona. Hän yrittää olla kaikille ystävällinen ja rakastaa eläimiä ja yleensäkin elämää. Alexia on myös lapsirakas.
Tämän takia moni ei ymmärtäisi, miksi Alexia on niin voimakkaasti päättänyt olla kallistumatta velhosodassa puoleen tai toiseen. Alexia on kuitenkin nähnyt, että ”hyvän” puolella on aivan yhtä lailla epäkohtia kuin pimeän puolella, ja vaikka hän ei koskaan asettuisi Voldemortin riveihin, hän ei myöskään hyväksy periaatetta kova kovaa vastaan. Sisäisesti hän toivoo, että sota menisi nopeasti ohi ja että asiasta päästäisiin jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen, mikä on lapsellista ja hän tietää sen.

Alexia on hyvin herkkä, mitä hän yrittää peitellä kovasti. Kuoleman uutiset, vaikka ne eivät koskisi häntä millään tavalla, saavat hänet ahdistumaan syvästi. Hän on katsonut sivusta monen tylypahkalaisen menettäessä sukulaisiaan ja perhettään, ja on kehittänyt pikku hiljaa kasvavan kuolemanpelon. Hän pelkää, että joskus joutuu todistamaan ihmisen kuolemaa uudestaan, ja näkee painajaisia aiheesta. Tämän vuoksi Alexia joutuu myös paniikin valtaan, jos näkee jonkun loukkaantuvan tai yksinkertaisesti verta. Hän häpeää tätä ominaisuuttaan, koska haluaisi pystyä auttamaan ihmisiä. Hänen nykyinen toiveammattinsa onkin parantaja, mutta hän ei mielellään puhu aiheesta, koska kaikki, jotka tiesivät hänen hemofobiastaan (verikammo) nauraisivat koko jutulle.

Alexia on suhteellisen helppo suututtaa ja hän loukkaantuu herkästi. Sen sijaan hän itse yrittää välttää muiden, varsinkin hänelle tärkeiden ihmisten, loukkaamista, mikä joskus johtaa siihen, että Alexia on vain hiljaa ja toinen pian ottaa nokkiinsa pelkästään siitä.
Alexia on melko pitkävihainen, mutta myös hyvin helppo lepytettävä, jos tytön ajatusmaailmaa yhtään ymmärtää. Tavallinen anteeksipyyntö, lämmin hali ja muutama ystävällinen sana riittävät siihen, että Alexia unohtaa koko asian. Anteeksipyytäminen on Alexialle joskus melko vaikeaa, mutta hän kuitenkin osaa pyytää anteeksi, jos tuntee, että riita on hänen syynsä. Ainoa henkilö, jolta Alexia ei koskaan pyytäisi anteeksi, on hänen isänsä.

Pohjimmiltaan Alexia on romantikko, ja uppoutuu välillä mielellään omiin haaveisiinsa. Hän ei vielä tiedä, mitä hakisi seurustelusuhteelta, ja hänen kokemuksensa siltä saralta ovatkin melko vajavaiset. Hän ajattelee aina ennakkoluuloisesti, että se toinen osapuoli on kiinnostunut vain, koska hänen isänsä on niin suuri nimi ministeriössä, eikä siksi uskalla sitoutua mihinkään. Lisäksi Alexia on vielä epävarma suuntaumuksestaan, ja on usein leikitellyt ajatuksella, että pitäisikin tytöistä. Pari ihastusta ei kuitenkaan hänen mielestään vielä tee asiasta varmaa, joten hän ei mielellään luokittele itseään mitenkään.
Alexia ei mielellään ilmaise ihastustaan mitenkään, ja katselee mieluummin tilannetta hieman kauempaa, kunnes ihastus menee ohi. Hän yrittää vältellä puhumista kyseisen ihmisen kanssa, koska menee juteltaessa täysin lukkoon ja hänen punastumisensa näkyy kauas. Hän inhoaa sitä, koska haluaisi olla sanavalmis ja hauska.

Alexia on uusien tuttavuuksien kanssa aluksi hyvin varovainen ja hänestä saattaa saada melko mitäänsanomattoman kuvan, varsinkin ellei tiedä hänen olevan ministerin tytär. Kun hän sitten pikku hiljaa tutustuu kyseiseen henkilöön, hän on heti paljon avoimempi ja hänestä näkee huumorintajuisen ja elämäniloisen puolen.

Useat Alexian ystävät alkoivat käyttäytyä hänen seurassaan omituisesti hänen isänsä päädyttyä taikaministerin virkaan. Lopulta tämä johti useisiin riitoihin, koska Alexia tuli yhtäkkiä hyvin tunnetuksi, ja häntä revittiin suuntaan ja toiseen hänen tahtomattaan. Siitä lähtien Alexian suhteet hänen ystäviinsä ovat olleet hieman epätasaisella pohjalla, ja Alexiasta tuntuu, ettei kukaan ymmärrä, että hän haluaisi vain olla se sama Alexia kuin aina ennenkin. Hän kaipaa sellaista ystävää, joka paitsi ymmärtäisi häntä, olisi sellainen henkilö, jolle voisi vuodattaa kaiken ja jonka kanssa voisi hihitellä ja puhua tyttöjen juttua.

Alexia ei juuri viihdy yksin, mikä on hänen mielestään kamala piirre hänessä, koska hän ei toisaalta myöskään osaa tunkeutua kenenkään seuraan luontevasti. Toki hän joskus kaipaa omaa rauhaa, varsinkin, jos on vihainen tai surullinen, mutta silloinkin hän oikeasti toivoisi, että joku tulisi hänen luokseen lohduttamaan. Alexia tuntee olonsa turvalliseksi väkijoukoissa ja nauttii tunteesta, että hän on täysin nimetön eikä kukaan tunnista häntä. Sen sijaan pienet ja ahtaat tilat ahdistavat häntä, hyvänä esimerkkinä jotkin Tylypahkan maanalaiset käytävät.

Alexian sisällä piilee pieni yllytyshullu, joka innolla odottaa, että pääsisi joskus ulos ja vauhtiin. Hän on muutamaan otteeseen ollut mukana pienissä jäynissä, kuten hiippailemassa ulkona yöaikaan, mutta ei nauti niistä yksin, vaan jonkun kanssa. Vaikka hän aina ensin tuntuu olevan ideaa vastaan, hän yleensä lyhyen taivuttelun jälkeen suostuu – paitsi jos kyseessä on jokin älytön tai jotakuta henkilökohtaisesti loukkaava pila. Pieni kiinnijäämisen pelko ja jännitys kiehtovat häntä, ja toisinaan mielikuva siitä, miten hänen isänsä avaa ministeriön ylellisessä työhuoneessaan kirjeen hänen tyttärensä sääntörikkomuksesta, on hänestä erittäin humoristinen.

Kaikesta huolimatta Alexia yrittää edelleen olla hyvänä esimerkkinä nuoremmille sisaruksilleen. Hänen koulumenestyksensä, vaikka onkin hyvin mielialariippuvaista, on aina ollut keskimääräistä parempaa. Alexia yrittää aina pitää mielipiteensä isästään itsellään, tai ainakaan hän ei levittele niitä perheen sisällä, vaikka kaikki ovat varmaankin jo asian laidan arvanneet. Hän tietää hyvin, että on lähestulkoon ainoa ihminen koko Britanniassa, joka ajattelee näin, eikä halua aiheuttaa turhaa hälyä mielipiteillään – se vasta puuttuisikin, että lehdistö saisi vihiä, miten ministerin perhesuhteet eivät olekaan täydellisen ihailtavat.

Alexian ulkonäöstä huomataan ensin hänen pitkät, lainehtivat hiuksensa, jotka ovat luonnostaan punaiset. Alexia ei yleensä vaivaudu laittamaan hiuksiaan, vaan antaa niiden olla auki. Hän pitää pienestä tuulenvireestä hiuksissaan, vaikka saakin aina olla haromassa niitä pois silmiltään. Punaisten hiusten kanssa tuli herkkä, vaalea iho ja pisamat, joista Alexia on oppinut jopa pitämään. Siitä hän ei pidä, ettei voi mennä auringonpaisteeseen hieromatta ensin litran aurinkorasvaa ihoonsa, mutta senkin kanssa täytyy elää. Pienenä hän usein poltti kasvonsa ja olkapäänsä pelkkää itsepäisyyttään kieltäydyttyään laittamasta aurinkorasvaa iholleen.

Alexian kasvonpiirteet ovat pehmeät ja hänellä on siniset silmät. Yleisvaikutelma tytöstä on siro ja kenties naisellinen, mikä johtuu lähinnä pitkistä hiuksista ja Alexian vaatemausta. Alexia on aina ollut hoikka, joskus lapsuudessaan jopa laiha. Nyt hän on melkein tasan 170 senttimetriä pitkä ja painaa pituudelleen melko sopivasti 56 kiloa. Erityisen naisellisia muotoja hänellä ei ole.

Alexia pitää yksinkertaisista vaatteista, kuten farkuista ja yksivärisistä topeista ja t-paidoista. Lisäksi häntä kiehtovat pienet yksityiskohdat, kuten erilaiset rypytykset ja napit. Erityisen persoonallisesti hän ei ole koskaan pukeutunut, mutta hänellä on silti selkeä, oma vaatemakunsa. Joskus Alexia rakastaa sitä, että voi  laittaa päälleen collegehousut ja lämpimän villapaidan mitään suuremmin ajattelematta. Koruja Alexian päällä näkee harvoin, lähinnä sen takia, että hän ei yksinkertaisesti omista niitä.

Took a while to see all the love that's around me
Through the highs and lows there's a truth that I've known
And it's you

Muuta:
Paljon allergioita, mm. siitepöly, koirat ja kissat, useita ruoka-aineallergioita (omena, kiivi, kananmuna, pähkinät)
Addiktoitunut suklaakahviin

Suhteet:
Connor Pepper on perheen lapsista nuorin ja tuntuu aina haluavan "suojella" Alexiaa. Yleensä Alexia jaksaa olla mukana pikkuveljensä leikeissä ja jutuissa ja koko tämän ritari ja prinsessa -leikki on huvittava, mutta joskus hän vain kaipaisi omaa rauhaa.

Jack Rock on ylemmän vuosikurssin puuskupuh, johon Alexia tutustui jo ensimmäisenä vuonnaan Tylypahkassa. Jack on Alexialle arvokas ystävä, koska hän on pysynyt yhtä luotettavana, vaikka muut kaverit olisivatkin jättäneet. Alexia saa allergisia oireita Jackin koirasta, ja yrittää aina olla aivastelematta nähdessään tämän.
Delfine Lotter oli aikaisemmin Alexian kaveri, mutta sitten Alexian isästä tuli ministeri ja Delfine alkoi yhtäkkiä keskittyä määrätietoisesti näyttelemiseen ja kuuluisuuteen. Alexia on huomannut yhä viilenevät välit ja yrittää olla kuin ei olisikaan, mutta siitä hän ei tiedä, mitä Delfine tekee hänen selkänsä takana...

Pelit:
--


Tekstit Ambra
Kuvissa Katarina U
Sanat Thousand Foot Krutch

Hyväksytty!
- Braile