Connor Pepper

[Joa]

Kuvassa William Miller

Nimi: Connor Pepper
Sukupuoli: Mies
Syntymäaika 12.10.1998 (12)

Luokka: 1
Tupa: -
Sauva: -
Suojelius: -
Ilmiintyminen: -

Perhe:
Isä Maxxie Pepper: Isäänsä pojan välit ovat etääntyneet hieman vanhempien avioeron myötä. Ennen isä oli hänen idolinsa ja välit ovat palaamassa vähitellen ennalleen. Maxxie on vanhemmista se, joka pitää lapselle enemmän kuria joten luonnollisesti poika kunnioittaa häntä hieman enemmän kuin äitiään.
Äiti Faith Bernard
Isosisko Alexia Pepper: Alexia on prinsessa, jota pienen ritarin on suojeltava. Kyse ei ole siitä, etteikö tyttö pärjäisi omillaan vaan siitä, että Connor haluaa mustasukkaisesti tuntea itsensä tärkeäksi. Isosisko ei aina jaksa olla yhtä mukava mutta suurimman osan ajasta hän on mukana leikissä.
Isoveli Victor Pepper: Vain puolisentoista vuotta vanhempi isoveli jonka koulun aloittamisen jälkeen Connor on ollut tavallistakin huonommalla tuulella. Miten Victor muka pärjää koulussa ilman Connoria? Poika näkee olevansa vastuussa isoveljestään, joka ei pojan oman mielipiteen mukaan osaa edes sitoa kengännauhojaan ilman Connoria.

Ulkonäkö:
Connorin räiskyvä persoona sotii hänen pientä ja siroa kehoaan vastaan. Poika on pituudeltaan vaivaiset 141 cm ja painaa säälittävän vähän (31 kg). Ruumiinrakenteeltaan hän on melko hento vaikkei suorastan hauras olekaan. Hän toivoisi itse olevansa pidempi mutta on varma, että on parissa vuodessa kasvanut ikätovereidensa yli. Oman kehon hyväksyminen tuntuu olevan pojalle hankalaa, hän omistaa ison egon ja pienen kehon.
Pojalla on tummanruskeat, paksut hiukset. Silmät ovat melko kapeat ja väriltään siniset.
Connorin iho on tavanomaisen läpikuultavaa, kuten lapsilla yleensäkin. Posket punoittavat helposti erityisesti pakkasella tai suuttuessa. Pojan kiasvot ovat melko pyöreä, nenä puolestaan on melko suora ja lapselle tavanomaisen nykerö. Kulmakarvat ovat yleensä vihaisesti kurtussa, väriltään ne ovat hiusten tapaan tummat.
Poika on omalla tavallaan suloinen eikä edes kasvoilla viipyvä myrtynyt ilme poista tätä tosiasiaa. Useiden aikuisten silmissä se vain lisää suloisuutta mikä saa pojan entistä huonotuulisemmaksi.

Poika pukeutuu mieluusti kuin pieni aikuinen. Hän käyttää mieluusti siistejä kauluspaitoja, polvihousuja ja pitkiä sukkia. Pojan koko elämän ajan perhe on ollut hyvävarainen joten hän on tottunut laatuun myös vaatteissa.
Pojan ryhti on hänen vaatetuksensa mukainen, kohtalaisen suora vaikkei luisevissa hartioissa paljoakaan massaa ole. Hyvä ryhti kuitenkin lisää hieman pituutta hoikkaan varteen ja saa lapsen olemukseen eleganttiutta joka muuten jäisi myrtyneen ilmeen alle. Lapsen olemuksesta voi aistia, että hän on kasvanut rakastettuna ja hyvissä oloissa.

Connorin tunnetilat kuulee helposti hänen äänestään. Yleensä se kuulostaa hienoisesti kireältä mutta ei ole suorastaan harvinaista kuulla riemua tai iloa vaikka poika yrittäisikin esittää välinpitämätöntä.

Luonne: Connor on pikkuvanha poika, kaikissa sanan ärsyttävimmissä muodoissa. Hän on ylimielinen kakara, joka kuvittelee osaavansa lähes kaiken ja pärjäävänsä lähes missä tahansa omillaan. Hän saattaa käyttäytyä kuin pieni aikuinen, puhua harkitusti ja sivistyneesti, vaikka todellisuudessa hänen kypsyytensä katoaa sopivan tilaisuuden tullen.
Poika on omalla tavallaan fiksu ja osaisi valita sanansa oikein, jos hänen tempperamenttinsa ei tulisi tielle, mutta mitenkään harvinaisen kiero tai kekseliäs hän ei ole. Kuopuksena ja syntyperältään hyvävaraisena hän ei ole koskaan joutunut olemaan kiero joka muutenkaan sopisi yhteen hänen ylpeytensä ja kunniallisuutensa kanssa.
Poikaa on naurettavan helppo provosoida ja saada kiivastumaan. Jo hänen kyseenalaistamisensa saattaa saada pojan ärtymään ja vaikkei hän välttämättä polje jalkaansa suuttuessaan tai hyökkää ärsyttäjänsä kimppuun pojan ärsyyntyneisyys tuskin jää huomaamatta.
Suuttuessaan poika huutaa ja mököttää. Hän saattaa tulla sanoneeksi kiukunpuuskissaan asioita, joita ei tarkoita ja joita katuu myöhemmin, mutta vihaisena hän ei välitä asiasta. Suuttuessaan hän ei voi sietää kosketusta tai rauhoittelua vaan ne saavat hänet entistä vihaisemmaksi. Usein kiukunpurkaukset päättyvät siihen, että poika marssii ulos purkamaan vihansa. Tämä onkin paras tapa, millä hän rauhoittuu joten perään lähteminen ei järkevää. Connor ei jaksa olla kovinkaan pitkään vihainen jos kukaan ei ylläpidä hänen raivoaan ja kyllästyy mököttämiseen nopeasti jos kukaan ei lähde perään. Hänen raivonsa saattaa syttyä helposti mutta samalla tavalla se myös sammuu aivan yhtä nopeasti. Lapsi ei juurikaan kaipaa anteeksipyyntöjä lepyttyään ja nolostuu jos niitä tyrkytetään hänelle.

Connor antaa ymmärtää olevansa tyytymätön lähes kaikkeen. Hän vaikuttaa usein vihaiselta ja huonotuuliselta sekä saattaa olla puheissaan jopa röyhkeä ja suorastaan epäkohtelias - vaikkei aina olekaan sitä suoraan.
Pojan käytöksestä voi syyttää sitä, että hän on aina elänyt hyvissä oloissa. Oikukas lapsi käyttäytyy kuin pikku prinssi joka saa tahtonsa poikkeuksetta läpi. Poika luulee itsestään liikoja ja sen näkee hänen isottelevasta käytöksestäänkin. Hän on määrätietoinen ja itsepäinen sellaisissakin tilanteissa, missä se ei ole tarpeen.

Kuten on jo aiemmin tullut ilmi, Connor on erittäin ylpeä. Hän on liian ylpeä ja kunniallinen piileskelemään kenenkään seläntakana joten kun on tultu tehtyä pahoja, poika ilmoittaa tekemänsä suoraselkäisesti. Poika harvemmin olettaa, että saa rangaistusta - eivätkä tahalliset kolttoset yleensä hänen tapoihinsa kuulukaan - mutta ei pakenisi vastuuta rangaistuksenkaan uhatessa.
Poika on myös rehellinen. Lapsi ei peittele tekojaan eikä valehtele niitä jonkun toisen harteille. Luonnollisesti joskus asiat jäävät kertomatta, mutta poika ei suorastaan valehtele eikä hän ole koskaan nähnyt syytä sellaiseen. Hän on liian vastuuntoinen siihen.

Jatkuvasta näennäisestä huonotuulisuudestaan huolimatta poika on melko hellyydenkipeä. Hänellä on omat tapansa osoittaa kiintymystään eikä se välttämättä aukea heti ulkopuoliselle joten häntä on helppo inhota ensitapaamisella.
Poika saattaa mököttää perheenjäsenen tullessa liian lähelle mutta epäilemättä koko perhe tietää lapsen olevan todellisuudessa vain mielissään. Valituksestaan huolimatta Connor on mieluusti ihmisten lähellä. Hän ei ehkä sano, kuinka paljon välittää mutta saattaa tulla muitta mutkitta viereen istumaan ja nojautua vasten tai olla muuten lähellä. Hän myös valvoo vaikka pitkälle yöhön jos joku perheenjäsenistä ei ole kotona vaikka väittääkin heränneensä oven kolahdukseen. Hänen kiintymyksensä näkyy enemmänkin läsnäolona kuin sanoina koska lapsi tuntee itsensä typeräksi sanoessaan helliä tunteitaan ääneen.
Perhe ja läheiset ovat pojalle erittäin tärkeitä ja hän on luonteeltaan uskollinen.

Pohjimmiltaan poika on kuitenkin kuin kuka tahansa lapsi. Hän kiukuttelee kuten kuka tahansa ikäistensä, on leikkisä kuten ikätoverinsa ja hänestä löytyy lapsuuden uteliaisuutta sekä viattomuutta joka jyrää kypsyyden helposti alleen, vaikka poika kiistääkin sen jyrkästi. Hän on varma, ettei ole samanlainen, kuin muut ikäisensä.
Connorilla on kova kiire päästä kasvamaan. Valitettavasti vielä tähän mennessä kiire ei ole tuottanut tulosta ja pojan keho ei ole vielä kokenus kasvupyrähdystä jonka ansiosta hän voisi sanoa kasvavansa kohta äidin ohitse - isästä puhumattakaan. Tämän vuoksi ihastelut hänen pienestä kehostaan tai siroudestaan saa pojan vain vihaiseksi. Eihän sen näin pitänyt mennä.

Menneisyys: Pepperin perheelle on sattunut yhtä sun toista, mutta Connorin syntyessä vuoden 1998 loppusyksystä kaikki oli rauhallista. Viiden vuoden päästä perheen rahallinen tilanne vielä parantui isän saadessa ylennyksen Auroriosaston päälliköksi joten Connor on saanut viettää lapsuutensa sekä fyysisesti että rahallisesti turvallisissa merkeissä.
Poikaa ei voinut koskaan kutsua helpoksi lapseksi. Hän oli itsepäinen jo pienestä pitäen ja osoittautuin kunnolla kävelemään ja juoksemaan opittuaan taitavaksi hankkimaan itsensä vaikeuksiin jotka eivät yleensä olleet täysin hänen syytään.
Connor osoitti jo nuorella iällä taipumusta taikuuteen. Yleensä taikuus ilmeni hänen kiukunpuuskiensa aikana vaikka poika toivoikin aina, että se olisi näkynyt kypsempinä tekoina.

Pojalla on lämpimät muistot lapsuudestaan. Vuodenvaihteen jälkeen isä oli paljon kotona eikä, kuten myöhempinä vuosina, katoillut jatkuvasti töihinsä. Hän piti elämästä maaseudulla vaikka tunsikin olonsa sitä yksinäisemmäksi, mitä enemmän sisaruksia katosi kouluun ja kadehti näitä. Poika olisi halunnut mukaan jo nuorella iällä mikä motivoi häntä opiskelemaan - ehkä hän jollain tavalla toivoi, että jos hän tietäisi tarpeeksi, hän pääsisi aiemmin kouluun.
Connorilla oli kuitenkin helppoa siihen asti, kunnes puolisentoista vuotta vanhempi isoveli, Victor lähti kouluun. Se oli kova isku vaikka lapsi olikin tiennyt sen etukäteen, nyt Connor jäi yksin. Hän oli harmikseen ainoa, joka ei päässyt vielä(kään) kouluun. Hän olisi mieluusti lähtenyt veljensä mukaan mutta kiukuttelu ei tässä asiassa auttanut. Pahin pojasta kuitenkin oli se, ettei hän pääsisi kouluun seuraavanakaan vuonna vaikka täyttikin loppusyksystä 11.
Samoihin aikoihin myös vanhemmat erosivat joten pojan ärtyneisyys ja näennäinen kypsyys lisääntyivät vanhempien riitojen ja äidin kummalliseksi muuttuneen käytöksen vuoksi.

Tapansa mukaan poika reagoi vaikeuksiin kiukunpuuskilla ja oli avioeron jälkeen niin kireänä, että hänen lähestymisensä oli hankalaa. Poika suuttui entistä mitättömämmistä asioista ja saattoi kadota omille teilleen raivoissaan. Kiukunpuuskat laantuivat luonnollisesti hetkeksi nuorempien perheenjäsenten tullessa kotiin lomiltaan mutta Connor oli jälleen kiukkuinen heidän lähdettyään. Juuri nyt hän oli se, joka joutui matkustelemaan yksin kodista toiseen ja osoitti usein mieltään asiasta vaikka välittikin kummastakin vanhemmastaan.

Erosta on kulunut jo yli vuosi joten etäisyys, jonka Connor otti vanhempiinsa, on kaventunut huomattavasti vaikkei ole vielä täysin kadonnut eikä hän osaa olla täysin luonteva heidän seurassaan. Enää hän ei kuitenkaan suoranaisesti räjähdä pienimmästäkin väärin muotoillusta lauseesta ja on alkanut esittää tuttuja merkkejä hellyydenkipeydestä.
Lapsi on kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä, jopa innoissaan. Luonnollisesti hän tietää, kuinka suuri ylpeyden aihe isän ylennys on ja on tietenkin ylpeä mutta sitä enemmän hän on mielissään siitä, että pääsee pian kouluun. Asiasta puhuttaessa poika kuitenkin vastaa ärtyneesti, mikä selkeästi johtuu hermostuneisuudesta, ettei sillä ole väliä.

Suhteet:
Henry Miller: Kiinnostava jästipoika. Hämmentää Connoria ystävällisyydellään ja valheillaan mutta Connor pitää hänestä vaikka poika välillä turhan mielistelevä onkin.
James Fiddick: Välillä jopa järkyttävän samanhenkinen nuorukainen. Löytää Connorin rehellisyydestä epärehellisyyttä ja saa hänet kiinni kolttosista joita poika ei ole tajunnut itse tehneensä. Tavallaan kilpailija, tavallaan kaveri.

Hyväksytty!
- Braile