Alexandra Figueroa

[Jenny]

(Connie Chiu)

Nimi Alexandra Cheryl Figueroa
Kutsumanimi Tuttavallisesti Cherry, muuten Alexandra
Sukupuoli Nainen
Syntymäaika 4.7.1993
Syntyperä Puoliksi jästi, metamorfimaagi
Seksuaalinen suuntaumus Panseksuaali

Asuinpaikka Skotlanti, Inverness
Perhe Isosisko Merry ja Äiti Jessica (azkabanissa)

Tupa Korpinkynsi
Luokka 6
Taikasauva Valkotammea, 13 tuumaa, sisällä ruusun varsi ja jauhettua nokkosta
Suojelius Näätä
Ilmiintymistaito Ei ole



Ulkonäkö I'm princess
164cm/52kg
Alexandra on Albiino. Hänellä on kalpea iho sekä miltei olkapäille ylettyvät valkeat hiukset, joita hän leikkaa itse. Alexandra ei perusta kampauksista joiden eteen täytyy nähdä paljon vaivaa, joten yleensä hiukset vain ovat lievästi pörröisenä kasana hänen kasvojensa ympärillä.
Alexandralla ei ole ongelmia ulkonäkönsä puolesta. Hän on tyytyväinen pituuteensa ja hän on hyvin ylpeä kauniista hailakanpunaisista silmistään. Hän ei tohtisi muuttaa paljon olemustaan, vaikka siihen alkaisi kyetäkin.

Pukeutumisessaan Alexandra ei ole määrittänyt mitään tyyliä. Hän käyttää ainoastaan vaatteita joista pitää, eli yleensä hänen päällään näkee turhan isoja ja vanhoja neuletakkeja, jotka vaikuttavat omituisilta mekoilta roikkuessaan hänen laihan vartensa päällä.
Housupuolesta hän ei oikein välitä, sillä useimmiten liehuvat lahkeet tai kireät farkut jotka täytyisi vetää vaseliinin avulla jalkaan, vain haittaisivat hänen liikkumistaan, joten hän tyytyy useimmiten ruskean ja keltaisen sävyisiin sukkahousuihin jotka vetää suurten neulepaitojensa alle.

Alexandran ulkomuoto vaihtuu usein itsekseen, mikä on osa taitojen palautumisprosessia. Se kuitenkin vaatii häneltä myös tietoista ulkomuodon muutosta.
Alexandran muodonmuutostaidot ovat parantuneet Tylypahkaan saapumisen jälkeen.

Luonne I'm a bad girl
Alexandra ei todellakaan ole mikään hienohelma.
Hän rakastaa luontoa ja ei hätäänny jos kädet vähän mudasta likaantuisivatkin. Alexandra ei siedä ihmisiä jotka aina jaksavat valittaa kuinka huonosti heidän asiat nyt ovatkaan, ja usein pyrkii myös itse käyttäytymään kuin toivoisi muiden käyttäytyvän. ”Kohtele toisia kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan” on hänen mottonsa, mutta siitä huolimatta tekemiset tuppaavat lipsumaan tämän säännön ohi.

Alexandra on hyvin valikoiva ystäviensä suhteen. Hänen on hankalaa luottaa kehenkään, ja hän viihtyy paljon yskinäänkin. Hän ei tahdo ihmisten näkevän sisälleen.
Hän ei ole hiljainen, muttei kovin äänekäskään. Hän puhuu kun on asiaa, mutta ei aiheuta turhaa hässäkkääkään.

Alexandralla ei ole suuria pelkoja, hän viihtyy niin pimeässä kuin päivänvalossakin, ainut asia jonka hänen pelokseen voisi luokitella ovat eläimet.

Menneisyys I'm a normal people
Alexandra syntyi hyvin normaaliksi kutsuttuun perheeseen, jossa ainoastaan yhdellä ihmisellä ei ollut taikamaailmasta minkäänlaista tietoa.

Alexandran isä, William Bosque, ei ollut koskaan ennen toisen tyttärensä syntymää saanut tietää että hänen vaimonsa oli noita, kaikkeen siihen lisättynä vielä metamorfimaagi. Hän ei myöskään tiennyt, että hänen rakkaat tyttärensä olivat syntyneet täsmälleen samaan kaavaan.
William oli hyvin sinisilmäinen eikä ollut huomannut mitään erikoista, kun hänen esikoisensa hiukset olivat kasvaa tai vaihtaneet väriä sillä välin kun tämä ei nähnyt, William ei koskaan ollut välittänyt vanhimmasta tyttärestään, joten vasta Alexandran syntymä paljasti totuuden hänelle.

Alexandran syntymä toi Williamille mukanaan suuren järkytyksen. Tytön untuvaisten hiusten väri vaihtui vinhaan tahtiin, ja tytön pienet silmät hohtivat haaleaa punaa. Alexandran isosisko tiesi totuuden itsestään sekä pikkusisarestaan, ja hän joutui rauhoittelemaan isäänsä ja ojentamaan lapsen varovasti tämän sylistä takaisin äidilleen. William läksi kotiinsa rauhoittumaan vanhimman tyttärensä kanssa. Alexandran isosisko, Merry joutui vahtimaan isäänsä joka tuhosi heidän somaa taloaan karjuen sitä kuinka hänen rakas vaimonsa oli synnyttänyt heille demonin.

Tyttärien äidin, Jessican päästyä kotiin alkoi suuri selitysprosessi.
Tarina valehdellusta menneisyydestä ja geeneissä kulkevasta taidosta muuttaa ulkomuotoa ei tuottanur isännältä lainkaan raivokohtausta, ja jo tässä vaiheessa Jessica ihmetteli miehensä luonnottoman rauhallista reaktiota. Kenties William ajatteli kykenevänsä vaikuttamaan kuopuksensa elämään ja taitoihin jos ottaisi lapsen kokonaan omaan haltuunsa ja kasvattaisi tämän itse. William ei ollut koskaan pärjännyt hyvin lasten kanssa, mutta hän arveli pärjäävänsä silti rakkaan ’Cherrynsä’ kasvatuksessa. Aikeena oli kyniä kaikki taikuus ja demoniset voimat vastasyntyneeltä tyttäreltä pois.

William nappasi tyttärensä ja muutti ahtaaseen kerrostaloyksiöön joka sijaitsi heidän soman omakotitalonsa takana, sieltä hän kykeni tarkkailemaan vaimonsa liikkeitä ja tekoja.
William ei ollut aavistanutkaan millaista elämä oli vastasyntyneen lapsen kanssa, ja Jessica yritti usein saada lastaan takaisin, synnytyksen jälkeen tämä hän oli vielä hyvin heikossa tilassa, eikä suruunsa kyennyt taikomaan hyvin tuloksin.

Tosin meni alle kuukausi, kun William koki valaistumisen ja palasi iloisin mielin vaimonsa ja vanhemman tyttärensä luo, havitellen helpompaa elämää taian parissa. William erosi lakimiehen töistään ja jäi kotiin.
Oli arvattavissa että Jessica oli hyvin onnellinen saadessaan lapsensa takaisin, mutta William oli kiero, eikä antanut naisen koskea lapseen, ja piti lapsen täysin itsellään.
Ainoa päätös jonka hän antoi lapsen kasvatuksessa vaimonsa tehdä, oli tyttären nimi.

Jessica oli onneton, ja hänen teki kipeää katsoa vierestä kuinka hänen hirviömäiseksi muuttunut miehensä lelli hänen omaa, kaunista lastaan. William oli hirviö ainoastaan vaimolleen, ja kaiken vihansa hän syyti tämän niskaan.
Jos Alexandra teki asioita väärin, William ei hyökännyt tyttären kimppuun, vaan vaimonsa ja toisen tyttärensä, Merryn. Hän syytti vaimoaan siitä kuinka hänen lapsensa omasi paholaisen punaa hohtavat silmät ja hiukset jotka kirotulla tavalla muuttivat väriä. Merry koki väkivaltaa ainoastaan sen takia koska oli syntynyt Jessican kaltaisesta paholaisesta.

Alexandra kasvoi nopeasti. Hän sai puhua siskonsa kanssa, ja vanhetessaan hän oppi tuntemaan millainen hirviö hänen isänsä oli. Hän rakasti äitiään, vaikkei saanutkaan olla minkäänlaisissa tekemisissä tämän kanssa.
Alexandra pelkäsi isäänsä. William oli käynyt tyttärensä kimppuun vain muutamia kertoja, kun Alexandrassa oli ilmennyt taikuuden merkkejä.

Alexandra oppi isän raivokohtauksien myötä puolustamaan itseään, mutta harmikseen hän peri myös isänsä voimakkaaseen luonteeseen kuuluvat raivokohtaukset.

William kauhistui nähdessään kuinka hänen tyttärensä sai ensimmäisen raivokohtauksensa miehen lyödessä Jessicaa, jälleen kerran. Alexandra hyökkäsi silloin oman isänsä kimppuun, vaikka hänellä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia, hän puri ja raapi isäänsä puolustaakseen hänelle tärkeää perheenjäsentä. Tämä toistui useaan otteeseen.

Alexandra kävi jästikoulua. Koulussa hän opiskeli kaiken hyvin ja huolella, ja lukutaidon opittuaan tyttö viihtyi hyvin kirjojen parissa.

Eräänä kauniina päivänä, kun Alexandra sai kirjeen Tylypahkasta, hänen isänsä kävi jälleen kerran käsiksi vaimoonsa. Jessica oli kuitenkin jo pitkään suunnitellut kostoa kaikista kauheista vuosista jotka mies oli tätä kohdellut kaltoin. Ja Jessica tiesi, että se olisi viimeinen kerta kun William kävisi hänen tyttärensä ja Jessican kimppuun.
Jessica ei ollut koskaan aikaisemmin kokeillut sitä, mutta hän tiesi teoriassa kuinka se toimi, ja onnistuikin tappamaan miehensä raa’asti kuolemankirouksella.

Alexandra näki isänsä kuoleman, ja se ei suinkaan helpottanut hänen oloaan millään tavalla. Alexandra pelkäsi taikaa ja sen mahtia, hän pelkäsi äitiään joka seisoi keskellä keittiötä sauva kädessä mielipuolinen virnistys kasvoilla.
Merry oli kuitenkin tarpeeksi vanha ymmärtämään että nyt olisi aika lähteä, joten hän otti siskonsa ja lähti hänen kanssaan isovanhempiensa luokse. Lopulta he jäivät sinne asumaan Jessican joutuessa Azkabaniin vain pari päivää tapon jälkeen.
Alexandra pääsi siskonsa tavoin Tylypahkaan, mutta paljon vastentahtoisemmin kuin Merry.

Loppujenlopuksi Alexandra viihtyi Tylypahkassa oikein hyvin, sillä siellä hän oppi käsittelemään selkeämmin tunteitaan ja taitojaan. Tylypahkassa hän oppi millainen ihminen hän oli ja hän sai tehdä omia päätöksiä ilman kenenkään muun mielipidettä.
Elämä oli siis Tylypahkan avulla loksahtanut raiteilleen, ainoastaan huomauttelut vankilassa viruvasta äidistä saavat Alexandran ajattelemaan raskasta menneisyyttään. Tylypahkaan saavuttuaan Alexandra on myös pikkuhiljaa alkanut oppia kadonneita muodonmuutostaitoaan takaisin. Alexandra haaveilee opiskelevansa tylypahkaan opettajaksi.

Triviaa
- Ei osaa uida
- Metamorfimaagi
- Ei lemmikkejä, pelkää kaikkia kissoja isompia eläimiä
- Inhoaa sipulia
- Näkee thestralit

hyväksyttyyy!
-crossi