Mommy kissing Santa Claus last night

[Neifion]

/Kovacevichien joulu, sijoittuu jouluun. Jarek ja Tii olkaa hyvät/

Oh, what a laugh it would have been
If Daddy had only seen
Mommy kissing Santa Claus last night.

Brady William

Joulu. Minä pidin joulusta. Tosin olin viettänyt ennen joulun Tylypahkassa. Tämä tuntui hassulta. Ewa oli Kleion kanssa koristellut talon. Joulu tuoksui koko talossa, sillä Ewa oli tehnyt jouluruokia äitinsä kanssa. Tosin tämän äiti, Marta, oli jo lähtenyt pois eilen. Nyt Ewa vain oli tehnyt ruokia loppuun.
Minä istuin olohuoneen matolla ja katselin kuusta, jonka olin koristellut. Se oli kirjava, mutta Ewa ei ollut sanonut mitään. Minä olin kuitenkin itse koristellut sen ja laittanut tähden kuuseen. Asetellut sen hienosti.
Nyt se näytti hienolta. Jarek oli lähtenyt kaupunkiin.. Olin minä jo vähäsen maistellut, salaa. Ewa ei juonut mitään muuta kuin appelsiinimehua. Vauvat eivät pitäneet kuulemma muusta. Pikkuveljiä. Kaksi rasittavaa pikkuveljeä, jotka juoksisivat parin vuoden päästä ympäri taloa ja pitäisivät meteliä. Typerää. Ärsyttävää.

Ewan maha oli suunnaton. Jarek oli joutunut hieromaan sitä. Minä olin nauranut oven takana. Osasiko Jarek edes hieroa? Minä otin kulhosta yhden viuhpiiporeen. Kohta leijailin pari senttiä lattiasta. Ewa oli ostanut minun lempimakeisiani. Oli hassua, että joku tiesi mistä pidin. Ewa ei syönyt edes karkkia, paitsi minttukaramelleja. Minä en kestäisi, ellen saisi jotakin.
Tosin, Ewa joi Coca-colaa. Minä olin antanut Ewan kerran maistaa sitä ja sen jälkeen Ewa oli ostanut sitä. Coca-colaa ja minttukarkkeja. Ja hedelmiä ja vihanneksia.
Ällöttävän terveellistä. Jopa jouluna!

Ewa Nowak

Kalkkuna oli uunissa. Toivoin todellakin että Jarek olisi nyt tyytyväinen. Minä en erityisemmin välittänyt koko kalkkunasta. Tai sitten pojat eivät välittäneet kalkkunasta. Olin antanut pojille nimet Daniel ja Dawid.
Tiesin kyllä mitä mieltä Jarek oli puolalaisista nimistä, mutta eiväthän nämä lopulliset nimet olleetkaan. Vilkkaampi pojista oli Daniel. Tämä ei malttanut hereillä ollessa olla lainkaan paikoillaan. Rauhallisempi oli Dawid. Tosin ei tämä kovinkaan paljoa rauhallisempi ollut Danieliin verrattuna.
Vaikka Jarek kuinka oli toivonut, minä en ollut luopunut kotimaamme joulusta. Meillä joulua vietettiin niin eri tavalla kuin Britanniassa. Se oli paljon perinteikkäämpää. Olin kuitenkin luopunut öyläteistä, sillä Brady oli kasvatettu brittiläiseksi, ei tämä ymmärtäisi kuitenkaan sen merkitystä.
Olin saanut karppia. Olin tehnyt paistettua ja keitettyä. En muistanut pitikö Jarek siitä, mutta minä pidin. Ja pojatkin pitivät kalasta. Olin kokeillut. Punajuurikeittoa ja salaattia. Minä en ollut viettänyt paastoa ja tuskin Jarekkaan oli sitä viettänyt, vaikka minun mielestäni se kuului jouluun. Noudatin silti perinteistä jouluateriakuviota.
En tahtonut luopua siitä. Olin kuitenkin tehnyt myös brittiläisiä jouluherkkuja. Täytetty kalkkuna, pekoniin käärittyjä makkaroita, kinkkua, vihanneksia, kastikkeita.
Jälkiruuoksi olisi jouluvanukasta, unikkotorttua ja piparimaustekakkua. Äiti oli tehnyt jälkimmäisen, sillä minä en koskaan saanut siitä oikean makuista. Äidin tekemä ruoka oli aina parasta ruokaa.

Brady istui olohuoneessa.
"Brady, laitatko lahjat kuusen alle", kysyin. Hain työhuoneestani lahjakassin. Brady juoksi ottamaan kassin.
"Etkä sitten kokeile niitä", sanoin tämän perään.
"Ja vaihda vaatteesi", lisäsin vielä. Minunkin täytyisi. Kävelin portaita ylös, pidin kaiteesta kiinni. Selkää särki, olin seissyt taas liian kauan.
Kävelin makuuhuoneeseen ja avasin tummapuisen kaapin. Riisuin ruskean paitani ja vaihdoin tilalle valkoisen pitkähihaisen. Mustat collarit saivat jäädä. Vihasin housujen laittamista muutenkin kun en meinannut edes ylettyä jalkoihin. Toinen pojista potki ja minä silitin vatsaa. Potkut alkoivat jo sattua ja vastoin kaikkia luonnonlakeja odotin jo maaliskuuta, että pääsisin tästä vauvamahasta eroon. Olo oli tukala.
Kävelin hitaasti alakertaan ja asetuin kyljelleni olohuoneen sohvalle.
"Minähän sanoin ettet kurki."
"Koska Jarek tulee?"
"Pitäisi olla jo, ei yhden vesimelonin hankkiminen voi kestää näin kauan."
Olin patistanut miehen hakemaan vesimelonia. Jouluaattona. Kyllä siinä tietysti voisi kestääkin, sillä monet liikkeet olivat sulkeneet jo ovensa.
"Saanko mä avata yhden?"
"Et vielä, odotetaan Jarekia."
"Tylsää. Tulisi sitten jo!"

Hetken päästä ovi kävi.
"Hei, tule jo, mä tahdon avata paketin!"

[Braile]

Jarek Kovacevich

Oli hullua lähettää yhtään ketään kaupungille tähän aikaan vuodesta. Erityisesti ketään sellaista, joka ei välttämättä ollut kaikista parhain ostosten tekijä. Minulla ei ollut hajuakaan, mitkä kaupat pitivät ovensa auki myöhempään, mitkä taas olivat näin jouluaattona sulkeneet ovensa kokonaan. Ja nyt oli vielä kyse ruokakaupasta. Olin tietty tottunut käymään ruokakaupoissa aina silloin, kun olin asunut yksin tai Bradyn kanssa. Bradyn käsiin en luottanut suuria rahamääriä. Lisäksi Brady ei voinut ikinä tehdä ostoksia puolestani, koska ostoslistalle kuului aina vähintäänkin tupakkaa, eikä sitä tyttö voinut ostaa itse. Mutta nyt taitoni taisivat olla hieman ruosteessa. Olimme nimittäin asuneet Ewan kanssa yhdessä puolisen vuotta, enkä ollut kertaakaan sinä aikana käynyt ruokakaupassa.

Olisi varmaan pitänyt tajuta, että puolessa vuodessa jopa pienimmissäkin lähiruokakaupoissa oltiin tehty remontti jos toinenkin, ja yhteensä varmaan kahden kilometrin verran harhailtuani ympäriinsä enemmän loskaa kuin lunta muistuttavassa jäisessä sateessa löysin viimein ensimmäisen elintarvikekaupan, joka oli vielä auki. Minulle tuli suurena järkytyksenä nähdä, kuinka paljon asiakkaita kauppa oli saattanut tälläisenäkin päivänä vetää puoleensa. Ja minä kun olin luullut, että tälläisenä päivänä kauppaan raahautuivat ne, joilla sattui olemaan äkillisiä mielihaluja omaava kaksosia odottava avovaimo. Joko Lontoo oli täynnä sellaisia miehiä, tai sitten käsitykseni oli vain ollut täysin väärä. Kaupassa vallitsi nimittäin täysi sekasorto.

Juuri tämän takia vihasin asioida jästien kanssa. Kun käytössä oli korkeintaan sähkö, kaikki oli hidasta ja turhauttavaa. Kassajonot liikkuivat tuskastuttavan hitaasti ja lisäksi kesti ikuisuus, ennen kuin löysi etsimänsä. Keskellä tätä typerää jättimäistä hallia en vaan voinut alkaa kutsumaan vesimeloneita lentelemään käsiini. Piti aivan omin jaloin kulkea koko kaupan läpi ja etsiä se hedelmäosasto, joka oli jonnekin tänne luultavasti piilotettu. Siinä oli kova urakka. Erityisesti, kun joka puolella heilui kiireisiä jästejä ostoskärryineen ja lapset roikkumassa käsivarsillaan. Ei minkäänlaista merkkiä siitä, että ihmiset olisivat tajunneet tehdä ostoksensa ajoissa. Ei sitten minkäänlaista.

Tuskainen ilme kasvoillani olin sitten lähtenyt vaeltamaan ympäri kauppaa, raivaten muista välittämättä tietä ihmispaljouden läpi, harhaillut osastolta toiselle. Taisin kiertää ympyrääkin pariin otteeseen, sillä muutamat osastot tulivat vastaan useampaankin kertaan. Miten ihmeessä hedelmäosasto osasi olla niin vaikea löytää? Kun viimein sen löysin, totesin käyttäneeni etsimiseen melkein viisitoista minuuttia. Ewa saisi luvan olla kiitollinen vaivannäöstäni. Seuraavaksi aloinkin sitten tähyillä ympäriinsä etsien vesimeloneja, mikä olikin jo seuraava haaste minulle - hedelmäosasto kun tuntui järjettömän suurelta. Mihin ihmeeseen tavallinen lontoolainen muka tarvitsi galiameloneita, cantaloupemeloneita tai casabameloneita?

Missään ei näkynyt Ewan tilaamia vesimeloneja, ja olin jo tarttunassa kompromissina appelsiiniin, kun silmiini osui kauan etsitty hedelmä muutama hyllyrivi vasemmalle. En tiedä, kuinka se sillä tavalla sattui yhtäkkiä silmiini, mutta joka tapauksessa, näkymä ei ollut missään tapauksessa helpottava. En nimittäin ollut ainoa vesimelonia metsästävä asiakas liikkeellä, sillä saman tien silmiini osui minua nuorempi nainen, joka näytti uhkaavasti siltä, kuin olisi juuri kurottamassa kättään kohti viimeistä melonia.

Minä toimin nopeammin kuin ehdin tajutakaan. Nappasin taikasauvan takkini taskusta ja pidellen sitä piilossa mahdollisimman matalalla, lähellä vieressä olevaa seinää, näpäytin ilmaa ja sanattoman loitsun voimin nuoren naisen kengän toinen korkea korko yllättäen katkesi ja tämä kaatui taaksepäin ennen kuin ehti hipaistakaan vesimelonin vihreää pintaa. Ei kukaan ollut voinut nähdä pikku temppuani. Ja miksi sitä muka velhoja oltiin, jos ei edes silloin tällöin saanut käyttää taikoja hyödykseen?

Pirullisesti hymyillen tungin sauvan nopeasti takaisin takin taskuun ja astelin surutta selälleen kaatuneen naisen ohi nappaamaan viimeisen melonin käsiini. No niin, tehtävä suoritettu. Kello alkoikin olla jo paljon, ja kauppakin varmaan suljettaisiin pian. Ewa oli hoputtanut lähtiessäni, ruoka ei kuulemma saisi jäähtyä. Kyllä minäkin mieluummin lämmintä ruokaa söisin. Riensin siis nopeasti punnitsemaan vesimelonin, länttäsin hintalapun sen pintaan ja vaivautumatta ottamaan muovipussia (lähinnä koska en koskaan saanut niitä kaupan hedelmäosaston pusseja auki) lähdin lampsimaan kassoja kohti. Aloin olla jo tyytyväinen suoritukseeni kunnes mieleeni palautui täysin yllättäen jotakin, mikä olisi pitänyt hoitaa jo eilen...

Minä en ollut ostanut Bradylle lahjaa. Tarkoituksena oli ollut käydä ostamassa se eilen sen jälkeen kun olimme Bradyn kanssa käyneet ostamassa kuusen. Kuusen kantamisessa sisään oli kuitenkin ollut sen verran ongelmia, että olin täysin unohtanut kaikki maailman muut asiat keskityttyäni liiaksi raahaamaan sitä ihan liian isoa ja tuuheaa, ikävä kyllä myös aitoa joulukuusta sisään taloon. Kuusi oli tietenkin varistanut puolet neulasistaan eteiseen ja lisäksi sen raahaminen talon pikkuportaat ylös ja ulko-ovesta sisään oli ollut silkkaa kidutusta. Ewasta ja Bradysta ei ollut löytynyt apua, eikä kelvoton kotitonttukaan ollut osannut muuta kuin lakaista neulaset maasta.

Kirosana karkasi huuliltani ja tein täyskäännöksen. Jossain päin olin nähnyt osaston, missä oltiin myyty kaikenlaista pikkukrääsää. Kai sellainen lapselle kelpaisi. En ollut viime vuonna ostanut Bradylle mitään. Tyttö oli kieltänyt ostamasta mitään, koska olin liian ärsyttävä enkä keksisi kuitenkaan mitään hyvää lahjaa. Kunpa hän olisi sanonut tänäkin vuonna jotain sellaista. Minulla ei ollut mitään ideaa siitä, mitä olisi muka pitänyt ostaa viisitoistavuotiaalle tyttärelle. Erityisesti, kun valikoima oli tälläinen. Mitä jästien tavarataloissa muka myytiin? Ajatus kauhistutti minua jo ennen kuin saavuin äsken ohittamalleni krääsähyllylle. Näkymä oli suorastaan kammottava.

Hyllyillä ei ollut paljoa muuta kuin pientä rojua, jota en haluaisi nähdä edes Bradyn huoneessa, joka oli mielestäni jo valmiiksi karmean näköinen. Oli vaikea kuvitella, että edes jästit voisivat pitää tälläisistä pienistä posliinista jouluaiheisista turhakkeista, mutta ilmeisesti se oli kuitenkin totta. Hyllyt olivat nimittäin siinä kunnossa, että joulukrääsä näytti olevan varsin suosittua. Mutta minä kieltäydyin ostamasta mitään täältä. Brady vihaisi minua koko loppuelämänsä, jos hänen ensimmäinen lahjansa minulta olisi jotakin tälläistä.

Helvetti. Kuka kaipasi joulua? Eihän tästä seurannut mitään muuta kuin harmia. Lähdin liikkumaan kohti kassoja, pitäen kuitenkin silmät vielä epätoivoisesti auki. Ehkä matkan varrella sattuisin näkemään jotakin.. Pakkohan minun olisi. En voinut palata kotiin tyhjin käsin, täytyihän minulla olla jotakin Bradylle. Ei ollut aikaa lähteä muihinkaan kauppoihin, tai siis, metsästämään jotakin paikkaa mistä saattaisin mahdollisesti jotakin löytää. Tämä oli se ihan viimeinen mahdollisuus.

Olin jo saapunut kassajonojen läheisyyteen. Jonot olivat järjettömän pitkät. Päätin mennä jo valmiiksi jonoon ja alkaa tähyillä, jos kassojen lähistöllä olevilta viimehetken karkkihyllyiltä sattuisi löytymään jotain. Olihan se melko typerää ostaa jotain syötävää lahjaksi, mutta eipä tässä nyt muukaan auttanut. Samassa silmiini osui kuitenkin iäkäs mies, joka raahasi perässään kahta huomattavasti Bradya nuorempaa tyttöä. Mies työnsi ostoskärryjä, ja ostoskasan päällimmäisenä keikkui valkoinen pörröinen pehmolelukissa, joka inhoreaktion lisäksi aiheutti minussa myös äkillisen päähänpiston. Kaipa tytöille aina pehmolelut kelpasivat, oli heillä ikää sitten kuinka paljon tahansa. Siinä se sitten saisi olla tältä erää. Ensi jouluna ostaisin Bradylle jotakin hienompaa, sen lupaisin..

Vanha mies tuli onnekseni jonoon perässäni, ja jäin odottelemaan jonon etenemistä. Kului ainakin vielä toiset viisitoista minuuttia, ennen kuin pääsin edes liukuhihnan kohdalle. Mies takanani alkoi lastata ostoksiaan hihnalle vesimelonini perään ja laittoi päällimmäisenä olleen kissan heti ensimmäiseksi. Minun olisi tehnyt mieli ostaa tupakkaa, mutta pyrkimykseni oli selvitä kassoilta mahdollisimman nopeasti. Olin kaivanut rahatkin jo valmiiksi esille ja laskenut tasarahan luntattuani ensin kissan hinnan sen korvasta roikkuvasta hintalapusta. Yhteensä kaksikymmentäneljä puntaa vesimelonin kanssa. Turhan kallista minun makuuni, mutta minkäs teit.

Kun edelläni ollut asiakas sai maksettua, astuin eteenpäin jonossa ja samalla nappasin vaivihkaa kissan otteeseeni, siirtäen sen yksinkertaisesti omien ostosteni puolelle. Huokaisin helpotuksesta, kun takaani ei alkanut kuulua vanhuksen ininää eikä lasten vikinää. Näillä taisi olla ostoksia niin paljon, etteivät he huomanneet yhden kadonneen äkkinäisesti, vaikka kissa suhteellisen iso olikin. Hymyilin kassaneidille nopeasti ja katsoin sitten kärsimättömänä, kuinka tuo laski mielestäni liian hitaasti antamani rahat. Kuitin antaessaan tyttö toivotti hyvät joulut, sanoin jotain takaisin ja napaten ostokseni lähdin astelemaan nopeasti pois jonoista. Hienosti tehty. Jos käteni olisivat olleet tyhjät, olisin ehdottomasti taputtanut itseäni olalle.

Enää oli välttämätön paketointi jäljellä, mutta onneksi sitä ei tarvinnut sentään tehdä itse. Olihan täällä teinejä, jotka hoitivat paketointibisnestä vielä jouluaattonakin. Huomasin yhden paketointipöydän lähellä kaupan ovia ja riensin sinne mahdollisimman nopeasti, ennen kuin senkin jono ehtisi kasvaa enää yhtään pidemmäksi. Olin kuulevinani jostain takaani kassojen suunnalta lapsen parkunaa, mutta saattoi olla, että kuvittelin. En jaksanut välittää.

Varmaan Bradyakin nuorempi tyttö laittoi kissan valkoisiin käärepapereihin ja sitoi sen pinkillä pakettinarulla. Heitin muutaman kolikon tälle ja lähdin sitten kiireen vilkkaa paketti ja vesimeloni kainalossani pois kaupasta, etsien sitten mahdollisimman yksinäisen kujan ilmiintymistä varten. Enää ei ollut aikaa lähteä harhailemaan kotia kohti, oli sen verran hämärää etten enää voinut edes olla varma löytäisinkö sinne saman tien.

Matka oli kuitenkin yllättävän lyhyt, niissäkin määrin etten ehtinyt edes tuntea sitä ilmiintymisen tuottamaa yhteenpuristumisen vastenmielistä tunnetta. Sadasosasekunnissa olin jo ilmiintynyt talon numero 42 portaille. En ollut jaksanut välittää siitä, että joku olisi saattanut mahdollisesti nähdä. Alue oli ollut hiljainen lähtiessäni, ja sellainen se oli myös saapuessani. Eihän täällä asunut kuin tavallisia lapsiperheitä, jotka olivat kokoontuneet viettämään tavallista jouluaan jo kauan sitten, ilman äkillisiä vesimelonin- ja lahjojenhakureissuja.

En voinut muuta kuin toivoa että Ewan mielihalu vesimelonia kohtaan oli säilynyt koko venyneen ostosreissuni ajan. Eteiseen astuttuani kuulin heti Bradyn huutavan minua kiirehtimään. Hän halusi avata paketin. Minä toivoin, että edes Ewa oli ostanut Bradylle jotakin mieleistä. En haluaisi kuunnella valitusta enää sen jälkeen, mitä olin lahjankin eteen saanut nähdä.

Nahkatakin riisuttuani ja potkittuani märät kengät keskelle lattiaa tontun siivottavaksi, kävelin olohuoneeseen, jossa Brady ja Ewa odottivat jo. Brady oli kärsimättömän näköinen. He olivat ehtineet jo asetella suhteellisen vähäiset paketit eilen hankitun kuusen alle ja vaihtaneet vaatteetkin sillä välin kun olin ollut poissa. Minulla oli ylläni rento tummanpunainen kauluspaita, jonka napit oli jätetty auki. Alla oli valkoinen t-paita ja jaloistani löytyi tummansiniset farkut. Saisivat kelvata, vaikka farkkujen lahkeet olivat hieman märät lumisohjossa käveltyäni.

"Siellä oli vähän ruuhkaa", tokaisin olohuoneeseen tultuani. Ojensin vesimelonin Ewalle ja tajusin sitten Bradyn lahjapaketin olevan yhä käsissäni. Olisi noloa myöntää, että olin vasta äsken ostanut sen.
"Tää oli muuten piilotettuna eteisen lipastoon, siksi tuon sen vasta nyt", selitin nopeasti ja asetin sitten paketin kuusen alle muiden joukkoon. Paketoija oli kirjoittanut kortinkin, joskin siinä ei lukenut muuta kuin kelle paketti oli. Kaipa Brady nyt oli nähnyt itse omin silminkin, keltä tuo lahja oli.

Ewan lahjan olin sentään tajunnut ostaa ajoissa, joten hänen lahjansa minulta ei sentään ollut pelkästään se vesimeloni. Toisaalta hänen lahjansa minulta oli hieman itsekäs, sillä hieromiseen kyllästyneenä olin käynyt ostamassa lahjakortin hierojalle. Sillä saisi neljä hierontaa, kuulemma. Minua tosin hieman epäilytti lähettää Ewaa jonkun vieraan hierottavaksi, mutta onneksi hieroja ei odotuksieni mukaan ollutkaan sitten mikään lihava kieron näköinen kiinalainen mies, vaan nuori, ihan järjissään olevalta näyttävä englantilainen nainen.
Lisäksi olin ostanut kaulakorun, minkä Ewa oli yksinkertaisesti ilmaissut haluavansa minulta jouluna. Minun oli parempi tehdä mitä hän halusi, ainakin silloin kun oli kyse vain rahasta. Ewa kuitenkin harvemmin pyysi mitään niin yksinkertaista.

Rojahdin uupuneena istumaan tummanvihreään nojatuoliin ja suuntasin katseen Bradyyn. Aloin olla jo ihan hyvällä tuulella. Kunhan vielä saisin jotakin kurkkua kostuttamaan.
"Bradyhan voi jo alkaa jakamaan lahjoja, mitäs tässä turhia enää odotellaan", totesin ennemminkin käskevästi kuin ehdottavasti. Samassa huomasin kotitontun olohuoneen ja ruokailuhuoneen välisellä ovella ja käskin sen sormia napsauttamalla luokseni. Tonttu teki kuitenkin pienen kierroksen ruokailuhuoneen puolella ja palasi yllätyksekseni mukanaan tarjotin, jolla lepäsi pullo konjakkia yhden lasin kera ilman että olin edes ehtinyt pyytää niitä. Tonttu olikin fiksumpi kuin mitä ajattelin.

Saatuani lasin käsiini kohotin sitä ilmaan itsekseni ja otin ensimmäisen hörpyn. Ewa ei voinut juoda alkoholia, kuten ei myöskään tietenkään Brady. Ewa oli käskenyt olemaan juomatta liikaa ja minä olin mennyt jo myöntymään siihen, mutta tämä konjakki oli kyllä aika helvetin hyvää.

[Neifion]

Brady William

Minä sain asetella lahjat kuusen alle. Vedin säkin perässäni olohuoneeseen ja laitoin ne eilen tuodun kuusen alle, jonka kanssa Jarekilla oli meinannut mennä hermot. Ewa ei tietenkään ollut voinut auttaa enkä minä voinut sille mitään että olin vain nauranut, vaikka oli totta, että minä olin halunnut juuri tuon kuusen.
Olin saanut koristella sen Ewan kanssa sen ja sitten Ewa oli siivonnut Kleion kanssa.
Nousin ylös ja juoksin portaita pitkin yläkertaan vaihtamaan päälleni punaisen, kiiltäväkankaisen mekon, jonka Ewa oli minulle ostanut kuukausi sitten. Puin vielä mustat legginssit ja juoksin takaisin alakertaan ja yritin ottaa selvää mikä lahjoista oli minun.
Ewa tuli olohuoneeseen ja kävi makuulle sohvalle ja käski olla kurkkimatta. Päästin irti paketeista.
”Koska Jarek tulee?” Ewan vastatessa että pian kiinnostukseni lahjoihin vain kohosi.
”Saanko mä avata yhden?” jatkoin kyselyä mutta Ewa kielsi ja oli oikea ilonpilaaja.
”Tylsää, tulisi sitten jo”, sanoin ja odotin katse ovea kohti, kunnes se kävi ja huusin Jarekia tulemaan jo.

Kun Jarek tuli olohuoneeseen, sillä oli kädessään Ewan vesimeloni ja joku paketoitu lahja, jonka se väitti olleen lipastossa. Katsoin Jarekia kuinka tämä asetti lahjan kuusen alle.
”Joko nyt? Saanko jo?” Jarek ehdotti että voisin jakaa kaikille, mutta minä tahdoin jakaa vain itselleni. Minä sain ensimmäistä kertaa edes näin paljon lahjoja. Olin kurkistanut kaikki omat pakettini jo valmiiksi.

Ewan kuitenkin antaessa luvan, otin ensimmäisenä kaikki omat pakettini ja vasta sitten kun olin saanut omat kuusi pakettia itselleni, aloin keskittyä Ewan ja Jarekin paketteihin. Jaoin kummallekin paketit. Ewa sai myös kuusi. Jarek seitsemän. Yhtäkkiä Ewa kuitenkin nousi ja pyysi Kleion mukaansa.
”Ei avella niitä vielä”, hän sanoi ja minä olin levoton. Tahdoin avata jo!

Ewa Nowak

Bradyn innostus oli havaittavissa. Aivan selkeästi. Jarekin tullessa sain vesimelonin käteeni ja Jarek selitteli miksi lahja oli vasta nyt hänen käsivarsillaan. Minä tiesin kyllä ettei Jarek ollut ostanut Bradylle vielä mitään.
”Jouluisin yleensä on”, sanoin ja hymyilin. Kaikki näytti olevan hyvin. Brady hätäili ja kun Jarek ehdotti, tai oikeastaan käski, että lahjat voisi jakaa nyt, minä myönnyin, vaikkakin katsoin tätä hitusen paheksuvasti.
Brady kuitenkin näytti selvästi pääsevänsä tuskastaan kun sai jakaa lahjat, omat itselleen tietenkin ensin. Minä muistin tehneeni itse joskus samoin.
Minä ja Jarek saimme lahjamme ja huomasin kaksi itse paketoimaani lahjaa tämän pakettien joukossa. Olin ostanut Jarekille  ihan vain ärsyttäen, puolan sanakirjan. Tosin sen sivujen väliin olin piilottanut muutaman setelin ja sen sisäkanteen olin kirjoittanut:
”Osta sitä hitonhyvää viskiä.
Hyvää Joulua
<3 Ewa”.
Toisessa paketissa oli musta huppari, jollaista en todellaan olisi ostanut sen hinnan vuoksi, mutta olin nähnyt Jarekin katsovan sitä pari kertaa. joten olin ostanut sen. Toista kertaa en kyllä mitään niin yksinkertaista vaatetta ostaisi jos se maksaisi niin hitosti.

”Kohtuudella sitten”, sanoin  Jarekille kun tämä oli saanut Kleiolta konjakkia, nousin ylös.
”Ei avella niitä sitten”, sanoin, otin vesimelonin ja pyysin Kleion tulemaan kanssani. Jätin melonin keittiöön ja pyysin kotitonttua tulemaan työhuoneeseeni, jossa odotti vielä toinen lahjasäkki. Eikä se ollutkaan enää niin pieni.
Olin kerännyt siihen kaikkien ystävien ja sukulaisten lahjat sekä oman lahjani Bradylle ja lahjat jotka olin ostanut itselleni ja pojille. Kleio auttoi minua vetämään säkin olohuoneeseen ja Bradyn ilme oli näkemisen arvoinen. Innostus uusista lahjoista näkyi selvästi ja tämä muuttui entistä levottomaksi.

Istuin sohvalle.
”Nyt on minun vuoroni jakaa”, sanoin. Ojensin ensimmäiset kaksi pakettia Jarekille, ne olivat minun kaksoisveljiltäni, sen näki jo paketista. Olisin voinut veikata viinapulloa koska se kilisi vähäsen.
Bradylle oli neljä lahjaa heti peräkkäin, minun lahjani sekä lahja Severinalta ja Princessiltä, minun vanhemmiltani, kaksosilta ja Adamilta. Brady oli aivan innoissaan saadessaan lisää lahjoja.
Jarekille oli vielä kaksi pakettia minun vanhemmiltani ja loput olivatkin sitten minulle ja pojille. Neljä pakettia vanhemmilta, kaksi kaksosilta ja muutamia paketteja koulun henkilökunnalta ja muilta ystäviltä.

”Epäreilua että Ewa sai noin paljon!” Brady sanoi ja minä hymyilin.
”Suurimmassa osassa paketeista ei lue minun nimeäni”, sanoin rauhallisesti.
”No mitä sitten niissä lukee?”
Otin yhden paketin ja avasin pakettikortin, jossa luki äitini käsialalla: ”Hyvää Joulua pojille, toivoo mummi”.
Brady katsoi pakettikorttia hetken ja tämän kasvoilla oli tyytyväinen hymy.
”Joko nyt, saanko jo?”
”Saat saat”, sanoin ja katsoin kuinka Brady veti ensimmäisenä auki Marta-tädiltä, eli minun äidiltäni tulleen paketin. Sieltä tuli esiin pari elokuvaa. Brady tutki elokuvia innoissaan ennen kuin otti toisen paketin käsiinsä ja avasi sen. Se oli sattumalta minun pakettini.
Olin miettinyt kauan Bradylle oikeanlaista lahjaa, enkä oikein ollut tiennyt mitä ostaisi tälle. Brady ei ollut edes erityisemmin pyytänyt mitään ja sitten olin muistanut kuinka utelias tämä oli ollut eräästä asiasta, olin keksinyt lahjan, joka saattaisi miellyttää tätä.

Kääröstä paljastui valokuva-albumi. Sen kansi oli mustaa nahkaa. Näin Bradyn sivelevän kantta ja katsovan minua hetken aikaa, ennen kuin tämä avasi sen.
Olin kirjoittanut ensimmäiselle sivulle omistuskirjoituksen Bradylle. Olin etsinyt kaikki vanhat paperit kouluajoilta ja liimannut ne albumiin ja kirjoittanut tarinan, miksi mitäkin oli tapahtunut. Brady kuitenkin katseli kuvia hetken.
”Sinä olet näyttänyt ihan hyvältä joskus, olisit voinut olla rumempikin”, Brady sanoi ja osoitti sanansa Jarekille. Minulta pääsi naurahdus.
Tosiaan, olin liimannut albumiin vanhoja valokuvia ensinnäkin minun perheestäni, mutta sitten myös Jarekista ja meidän kouluajoistamme. Olin löytänyt vanhoja luokkakuvia, vanhempieni ottamia valokuvia sekä jälki-istuntolappuja sekä muita kouluun liittyviä asioita.
Lahja näytti olevan onnistunut. Minä hymyilin.

”Nyt Ewan vuoro! Avaat minun ensin!” Brady käski ja osoitti laatikkoa, jossa oli pieniä reikiä. Kleio toi minulle lasin Coca-colaa ja kiitin sitä ottaessani lasin ja juodessani vähän ennen kuin otin laatikon käteeni ja aloin avaamaan sitä.
En voinut mitään naurulleni. Laatikosta paljastui yksi pieni, violetti puhpallero, jolle oli selvästi tehty kotoisat oltavat laatikkoon. Otin sen laatikosta pois ja nauroin.
”Annoitko jo sille nimen?”
”Joo, sen nimi on Harja”, Brady vastasi ylpeän oloisena ja minä hymyilin tuolle nimelle.
”Avaa vielä joku toinen.”
Avasin vielä yhden paketin, joka oli Severinalta ja sieltä paljastui kaksi valkoista potkupukua, joissa oli kummassakin sininen nalle. Viikkasin, hetken ihasteltuani ja esiteltyäni lahjan, potkupuvut siististi pinoon.

Brady katsoi odottavasti Jarekia.
”Nyt on sinun vuorosi!”

Minä join Coca-colaa ja pyysin Kleioa katsomaan mitä ruoille kuului, samalla kun katsoin mitä Jarek tulisi saamaan.


//ääw, Jarek saa sitten Bradylta (ewan ostamana) kartsan tupakkaa (10 askia)//

[Braile]

Jarek Kovacevich

Kaikeksi onneksi Ewa myöntyi varsin käskevään ehdotukseeni siitä, että Brady jakaisi lahjat saman tien, vaikka hän minua ehkä hieman paheksuvasti vilkaisikin. Tuskin hän kuitenkaan halusi alkaa haastaa riitaa näin jouluaattona, ja erityisesti nyt, kun oli viimein saanut sitä himoitsemaansa vesimelonia. Tosin ilmeisesti hän ei kuitenkaan ollut kaivannut vesimelonia enää hetkeen yhtä kiivaasti kuin lähtiessäni, sillä vesimeloni jäi olohuoneen pöydälle eikä Ewa suinkaan syöksynyt syömään sitä saman tien, kuten hän yleensä teki näiden pienten ostosreissujeni jälkeen. Miten vaan, jos en olisi melonia lähtenyt hakemaan, olisin saanut kokea Ewan vihan vaikka jo sen periaatteen vuoksi, etten ollut suostunut tekemään palvelusta hänelle. Ewan kiitollisuus oli näinollen voitettu ainakn tunniksi, ja samalla olin ehtinyt kuin ehtinytkin ostaa vieläpä Bradyn lahjan.

Brady alkoikin heti jakaa lahjoja innokkaana, aloittaen tosin heti vain omista lahjoistaan. Asettauduin tuolissa parempaan asentoon, ja olin viskiä saadessani jo niin hyvällä tuulella, etten jaksanut edes alkaa nalkuttaa siitä, että viisitoistavuotiaan olisi pitänyt jo tajuta valita lähimpänä olevat paketit, eikä napata heti ensimmäisenä vain omia lahjojaan. Tosin, ei hänelle oltu taidettu käytöstapoja liiemmin koskaan liiemmin. Mutta eipä oltu sen puoleen minullekaan, ja silti minä tajusin tuollaiset pienet ja helposti tajuttavissa olevat asiat.

Jos olisin omistanut hieman enemmän tunneälyä, olisin tietty ymmärtänyt, että tämä oli luultavasti Bradyn ensimmäinen kunnollinen joulu, ja tietenkin olisi pitänyt sallia hänen nauttia siitä miten tahtoi. Mutta kuten jokainen talossa asuva varmasti tiesi, minä en ajatellut sillä osaa aivoista, vaikka se joskus olisi ehkä hyödyksi ollutkin, kun oli kyse esimerkiksi naisten logiikan ymmärtämisestä. En ollut varmaankaan mikään paras mahdollinen avomies, kuten en myöskään isä tyttärelle, mutta ilmeisesti en kuitenkaan ollut mikään täysin hirveä ihminen, ainakin sen perusteella etten ainakaan viettänyt tätä joulua yksin.

Nyökyttelin Ewan mainitessa kohtuudesta konjakin kanssa. Kun Ewa sitten sen sanottuaan nousi, kielsi avaamasta lahjoja vielä ja lähti sitten vesimelonin ja tontun kanssa keittiötä kohti, nappasin tontun olohuoneen pöydälle jättämän konjakkipullon ja täytin lasini uudestaan. Vein lasin huulilleni, otin pitkän kulauksen ja käänsin sitten katseeni lahjojensa keskellä kärsiämättömän näköisenä yhä istuvaan Bradyyn.

"Se Colinin ja Jodien poika, Marth, käski muuten eilen lähettämään terveisiä. Toivotti hyvät joulut ja niin edespäin", sanoin virnistäen Bradylle. Olin ollut eilen sitten kuulemma tämän vuoden viimeisessä kokouksessa, mutten ollut ottanut Bradya mukaan sinne. Ewa tarvitsi niin paljon apua kodinhoidossa, ettei kelvottoman kotitontun apu riittänyt mihinkään. Hän olisi tuskin ollut mielissään, mikäli olisin ilmoittanut lähteväni jälleen kerran Bradyn kanssa keilaamaan.
Colin ja Jodie olivat niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa tulin toimeen töissä, ja sekin oli lähinnä Bradyn ansiota - Brady ja Marth olivat niitä harvoja nuoria kuolonsyöjätulokkaita, ja olivat viettäneet sen takia aikaa keskenään. Toivoin tosin, ettei heidän välillään ollut mitään muuta kuin ystävyyttä, Colinin poika kun oli tullut pahasti isäänsä ja oli toisinaan raivostuttavan hiljainen ja täysin vaimon komennettavissa. Ei heitä sietänyt kuin töissä, ja sielläkin olo kävi joskus tukalaksi.

Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun Ewa jo palasi tontun kanssa raahaten perässään säkkiä, joka sisälsi kaikkien olettaamuksien mukaan lisää lahjoja. Mistä ihmeestä nuokin olivat tulleet? En ollut ikinä voinut kuvitellakaan, että Ewan puoleinen suku alkaisi näin avokätiseksi heti kun olimme asuneet puoli vuotta yhdessä. Tosin kun asiaa pidemmälle mietti, uutiset kaksospojista olivat varmasti sen avokätisyyden takana. Sukulaiset olivat aina onnesta soikeina, kun saivat kuulla jonkun saavan perheenlisäystä. Ewan sukulaiset eivät olleet poikkeus tässä asiassa. Bradyn milteipä kärsivä ilme muuttui samassa kertaheitolla.

Ewa istuutui takaisin sohvalle ja ilmoitti olevan hänen vuoronsa jakaa. Tämähän sujui hyvin, kun ei itse tarvinnut tehdä mitään. Join lasini nopeasti tyhjäksi, jotta sain kädet vapaaksi Ewan ojentaessa minulle kahta ryttyisen näköistä pakettia. Ne olivat Ewan kaksoisveljiltä. Saatoin hyvin kuvitella, että mikäli kauppakeskuksessa ei olisi ollut sitä paketointipistettä, minun lahjani Bradylle olisi näyttänyt juuri tuolta. Jälleen kerran suuri osa lahjoista meni Bradylle, mutta nyt myös huomattava määrä paketeista kuului Ewalle. Eipä tosin sillä, että minua olisi haitannut omien lahjojeni vähyys heidän omiinsa verrattuna, minua vain ihmetytti miten Ewalla oli tietämättäni noin paljon lahjoja ostavia ystäviä.

Vastaus kysymykseen löytyi kuitenkin lähes saman tien Bradyn esittäessä sen epäsuorasti puolestani. Paljastui, että suuri osa Ewan paketeista olikin tarkoitettu pojille. Hymähdin. Hienoa, enää piti vain toivoa että poikien lahjat olisivat sillä tavalla järkeviä, että minun ja Ewan tarve ostaa lastentarvikkeita tulisi vähenemään. Olimmehan me tosin ostaneetkin jo jotakin, sen jälkeen kun oli selvinnyt lasten olevan poikia, ja Ewa oli päässyt suunnittelemaan näinollen heidän huoneensa sisustustakin. Minusta oli ainakin hienoa, ettei taloon tulisi toista lattiasta kattoon pinkkiä huonetta, vaikka muuten lastenhuoneen sisustuksella ei niin paljoa väliä sitten ollutkaan.

Brady näytti tyytyväiseltä tiedostaessaan, että hänen pakettimääränsä taisi olla kaikista suurin. Sitten Ewa jo antoikin tytölle luvan alkaa availla pakettejaan, ja nojauduin hieman lähemmäs nähdäkseni mitä paketeista paljastui. Osaisinpahan hieman varautua siihen, olisiko Brady lainkaan tyytyväinen minun ostokseeni. Ewan äidin ostaneet elokuvat näyttivät ainakin miellyttävän. Siitä en tosin osannut päätellä, tulisiko hän inhoamaan lahjaani. Seuraavaksi tytön käsiin osui paketti, jonka tunsin Ewan paketoimaksi. Mielenkiintoni kasvoi. Toivoin, ettei Ewa ollut ainakaan ostanut mitään ylitsepursuavan mahtavaa, jonka rinnalla oma lahjani olisi kalvennut olemattomiin.

Kun Brady oli avannut nämä kaksi lahjaa, hän sanoi olevan Ewan vuoro ja käski avaamaan oman pakettinsa ensin. Paketista paljastui jotakin, minkä tunnistamiseen minulla kului hetki. Jotain elävää se oli, mutta ei onneksi mitään mitä olisin voinut kuvitella Bradyn ostavan  - kuten vaikka hämähäkin - eikä myöskään mitään mistä minä en olisi erityisemmin välittänyt, kuten vaikka kissan. Laatikossa oli puhpallura, violetti sellainen ja joka oli nimetty kuulemma Harjaksi. No, kunhan sen hoitaminen jäisi Ewan, Bradyn ja tontun hommaksi, olisin tyytyväinen.

Ewan seuraava paketti oli Severinalta, ja kuten olin osannut arvellakin, se oli pojille. Lahja ei ollut mikään turha, sillä se sisälsi kaksi potkupukua pojille. Hyvä, kaksi pukukertaa saisi siis yliviivata ostoslistasta. Mieleeni iskeytyi ajatus kiittää Kalkarosta, kunhan seuraavan kerran tapaisimme. Se saattoi johtua alkoholista.

"Nyt on sinun vuorosi", Brady sanoi, ja nyökkäsin. Otin ensimmäisen käsiin tulevan lahjan, joka sattui olemaan juuri itse Bradylta. Vilkaisin tyttöä odottavaisena ja aloin kääriä papereita pois paketin ympäriltä. Laatikosta paljastui tupakkaa. Naurahdin hieman tukahtuneesti yllätyttyäni, ja katsoin sitten ensin Bradyyn. Tyttö tiesi lahjan olevan mieluinen. Käänsin katseeni sitten Ewaan.
"Mä todella toivon että sä ostit tän Bradyn puolesta", totesin virne kasvoillani ja siirsin sitten Bradyn lahjan olohuoneen pikkupöydälle. Kääreet putosivat lattialle, ja tonttu ryntäsi heti niitä korjaamaan.

Bradyn ja Ewan tapaan päätin avata kaksi pakettia, mutta kun käteeni sattui ensimmäisenä se Jacekilta saatu ryppyinen paketti, otin myös pikku Jarekin paketin. Jostain syystä tuntui vaan paljon loogisemmalta avata kaksosten paketit samaan aikaan, ne kun olivat melko lailla saman kokoisetkin. Itse asiassa käärepapereita lukuunottamatta ne olivat melko lailla identtiset. Avasin ensin Jacekin paketin. Sieltä paljastui pienehkö punottu rasia, minkä sisällä oli pullo puolalaista alkoholia. Hämmennyin hieman huomatessani, etten aivan heti ymmärtänyt puolankielistä tekstiä, jossa kerrottiin tarkemmin mitä pullo sisälsi. Otin kuitenkin pullon rasiasta ja tyytyväisenä hymyillen näytin sitä Ewalle ja Bradylle. Samassa huomasin kuitenkin jotakin muuta, mikä oli rasian pohjalla - pieni itsetehdyn näköinen kirjavihkonen, jonka kannessa luki: "Isosiskon käyttöohjeet"". Kesti hetki ennen kuin tajusin isosiskon tarkoittavan Ewaa. Minua alkoi naurattaa, mutta peittelin sen parhaani mukaan. Minusta oli parempi, että esittelisin kirjasen Ewalle vasta, kun olin itse lukenut sen.

Jacekin lahjakin sisälsi punotun rasian sekä hieman erilaisen pullon, jonka alta ei kuitenkaan paljastunut toista itsetehtyä kirjaa. Siellä oli vain tavallinen joulukortti. Näytin myös toista pulloa Ewalle ja Bradylle, laskien sitten kummankin pullon takaisin rasioihinsa.
"Lahjasaalis näyttää jo kolmen paketin avaamisen jälkeen melko hyvältä", totesin naurahtaen asettaessani saamani rasiat Bradyn lahjan viereen. Kaadoin sitten itselleni puolikkaan lasin konjakkia ja kehotin Bradya avaamaan seuraavat lahjansa.

[Neifion]

Brady William

Ewan lähtiessä pois Jarek mainitsi minulle Marthista. Minun silmiini kohosi aivan liian innostunut pilke, jonka huomasin itsekin ja hetkessä se katosi. Ewan tullessa uudet lahjat saivat minut entistä innostuneemmaksi ja kun sain viimein avata omia lahjojani aloin rauhoittua. Kysyin miksi Ewalla oli niin paljon lahjoja ja syy selvisi ja rauhoitti minua.
Ewan lahja oli mahtava. Jarek ja Ewa joskus miljoona vuotta sitten. Siistiä! Ewa avasi minun lahjaani ja minä hymyilin.
"”Joo, sen nimi on Harja”, sanoin ylpeästi ja Ewa näytti pitävän siitä. Samoin Jarek näytti pitävän minun lahjastani ja alkoi kysymään olihan Ewa ostanut sen.
"No tietty on. Mutta sä saat polttaa niitä vasta sitten kun kaksoset on syntynyt". nauroin ja Ewan kasvoille kohosi ärsyttävä hymy kohti Jarekia.
Jarekin mielestä lahjasaalis näytti hyvältä. Tietysti minun tupakkapakettini ansiosta jonka olin kaikenlisäksi Ewan avustamana itse paketoinut.

"Minun vuoroni", sanoin nopeasti ja otin paketin, jonka Jarek oli tuonut hetki sitten. Revin paperin vähemmän kauniisti ja tuijotin hetken aikaa kissapehmolelua. Se oli valkoinen, se sopi minun huoneeseeni. Pidin lelua sylissäni hyräillen tyytyväisenä ja otin seuraavaksi kaksi pakettia jotka olivat niiltä ihmeellisiltä Jarek&Jacek- tyypeiltä. Repisin molemmat lahjat auki. Kummastakin paljastui meikkisetti. Kummatkin vain eri värisiä. Otin vielä yhden lahjan, jossa ei lukenut keneltä se oli. Sieltä paljastui uusi vaaleanpunainen kaapu.

"Viiden paketin jälkeen saalis näyttää hyvältä", sanoin tekoviileästi.

Ewa Nowak

Jarek kysyi Bradyn lahjan kohdalla olinko ostanut sen ja Bradyn kommentin jälkeen loin tietävän katseen Jarekiin. Oli parempi olla tupakoimatta niitä nyt.
Brady näytti hyvin tyytyväiseltä saadessaan avata lahjojaan. Ja tämä näytti vielä pitävän lahjoistaan. Se oli hyvä asia.
Jopa minä yllätyin pehmolelusta. En sanonut mitään, hymyilin vain.

Jälleen tuli minun vuoroni, joten otin pari ensimmäistä pakettia. Adamilta. Avasin kultaisen paketin, josta paljastui pelkästään yksi ainut lippunen. Otin sen käteeni ja tuijotin sitä pitkän aikaa.
"Vaunut", tuijotin lappua järkyttyneenä. Nielaisin.
"Eikä mitkä tahansa vaunut", sanoin. Juuri ne jumalattoman kalliit, kauniin kirkkaansiniset, jotka olin tahtonut siitä yhdestä liikkeestä.
Työnsin lapun Jarekin käteen.
"Sinä haet nuo loman aikana", käskyni oli parasta mennä heti perille samalla kun otin seuraavan paketin. Avasin sen sen enempää katsomatta, kunnes siitä paljastui uusi lippunen. Lahjakortti hierojalle. Hymyilin aivan tyytyväisenä.
"Oma lehmä ojassa."

Brady kiljui kun otin seuraavan paketin ja huusi että Jarekin vuoro ottaa kolme, koska vaunut luettiin kahdeksi. Minä nauroin ja annoin Bradylle periksi. Menköön nyt sitten. Huomasin Bradyn avanneen isän lahjan, joka oli yllätysyllätys jälleen kerran joulutorttuja. Isä antoi joka vuosi niitä, koska ei keksinyt mitään. Ehkäpä kaksoset olivat pelastaneet isän nyt lahjapulasta tänä vuonna. Ei sillä, en ollut koskaan syönyt parempia joulutorttuja.

Käännyin katsomaan Jarekia ja huomasin olevani edelleen hyvällä tuulella.

[Braile]

Jarek Kovacevich

Saisin kuulemma ottaa Bradyn lahjan käyttööni vasta kun kaksoset olivat syntyneet. Jostain syystä minä en edes vastustellut, en edes ajatuksissani. Mikäs siinä sitten. Samahan se kai oli, milloin polttaisin nämä, ja milloin polttaisin itse ostamani. Tavallisesti minä olisin kai ihan vain periaatteen vuoksi vastustellut pyyntöä, mutta nyt minusta tuntui että oli aivan turhaa ryhtyä sellaiseen. Moinen oli suorastaan hätkähdyttävää. Tiesin kuitenkin vallan hyvin itse, ettei se johtunut mistään typerästä joulun onnen ja rauhan magiasta, jota esiteltiin aina mainoksissa, kirjoissa ja ties missä. Kaikkihan siitä olivat kuulleet. Jouluun liittyvät valheet taisivat olla melko lailla koko maailman tuntemia, ne kun taottiin joka ikisen lapsen päähän aina tiettyyn aikaan vuodesta. Niin ne oli taottu jopa minun päähäni. Tosin eivätpä ne olleet tainneet vaikuttaa aivan toivotulla tavalla.

Joka tapauksessa, kun joulu kerran ei ollut syyllinen tähän typerään positiiviseen energiaan mikä minua riepui, minun oli tietenkin pitänyt myös perustella koko asia itselleni. Ihan vain vakuuttakseni, ettei joulu tosiaankaan ollut vaikuttanut minuun millään tavalla. Jos minulle joskus elämäni aikana kävisi niin, tietäisin siinä pisteessä varsin hyvin, että minä olin tullut vanhaksi ja seonnut. Nyt ei ollut käynyt niin. Juttu meni niin, että olin loman alussa odottanut joutuvani suorastaan kitumaan kotiin päästessäni. Ei ihan samalla tavalla kuin koulussa, mutta kärsimään nyt kuitenkin. Olin osannut odottaa, että ensimmäinen yhteinen lomamme ei vain voisi onnistua. Erityisesti kun Ewa oli raskaana, ärtynyt ja pakkomielteinen esimerkiksi juuri vesimeloneja kohtaan.

Jotenkin koko lomasta oli kuitenkin selvitty vähällä. Todella vähällä. Asia, mitä olin ajatellut tapahtuvan lähestulkoon joka päivä, oli riitely. Mutta itse asiassa olimme tainneet riidellä vain kerran, ja sekin oli ollut silloin, kun Ewa oli halunnut nektariineja, mutta minä olin tuonnut persikoita. Se ei ollut edes kovin paha riita. Olin saanut vain taikuudenhistorian kirjasta päähäni. Se kertoi, etteivät asiat olleet kovinkaan huonolla mallilla. Sen jälkeen talossa ei ollut tapahtunut mitään, minkä olisi voinut lukea riidaksi. Ilmeisesti jotakin oli muuttunut, täysin huomaamattani. Mutta se oli hyvä asia. Bradykin oli varmaan huomannut sen. Tietenkin joka päivä tapahtui pientä kiistelyä, mutta se ei ollut mitään verrattuna esimerkiksi niihin päiviin kesällä, jotka olimme täällä yhdessä viettäneet.

Minä siis vain tyydyin nyökyttelemään Bradyn sanoille, todeten myös ettei maaliskuuhun ollut pitkä aika. Kumpikin näytti varmaan kovin yllättyneiltä. En halunnut kuitenkaan nähdä yllätyneitä ilmeitä heidän kasvoillaan, joten keskityin kaatamaan itselleni taas puolikkaan lasillisen konjakkia ja vasta otettuani siemauksen uskalsin kääntää katseeni taas muualle.

Oli taas Bradyn vuoro avata paketteja. Hän kiirehti nappaamaan sen paketin, jonka minä olin tuonut. Jännitys tuntui tiivistyvän sisälläni, kun katsoin kuinka Brady repi käärepaperit kärsimättömästi paketin päältä. Osasin jo varautua tympeään vastaanottoon, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Kun pehmolelu paljastui paketin sisältä, Brady vain katsoi sitä hetken ja antoi sen sitten jäädä syliinsä kun hän alkoi jo hyräillen avata uutta pakettia. Olin hieman hämmentynyt, mutta tyytyväinen hymy kaartui huulilleni. Oma lahjani ei ollut mikään täydellinen, ainakaan Ewan omaan verrattuna, mutta se oli kelvannut. Se riitti minulle oikein hyvin. Nojauduin parempaan asentoon nojatuolissa ja jäin katsomaan, kuinka Brady jatkoi muiden pakettien avaamista.

Jarekin ja Jacekin lahjat Bradylle olivat samalla tavalla lähes identtiset kuin ne mitkä olin itse saanut heiltä. Paketeista paljastui meikkisetit, jotka olivat ilmeisesti muuten samanlaiset, ne vain olivat eri väriset. Sitten Brady otti vielä kolmannen (tai oikeastaan neljännen jos Jarekin ja Jacekin lahjat laskettiin siis erikseen) lahjapaketin eikä sanonut keltä se oli. Siellä oli vaaleanpunainen kaapu. Ensimmäinen asia mikä tuli mieleeni oli, että tuota ei sitten käytettäisi jos kutsuisin tärkeitä vieraita taloomme.

Ewa avasi ensimmäiseksi isoveljensä Adamin paketin. Sieltä paljastui vain pieni lappunen, mutta Ewan ilmeen perusteella se ei ollut mikä tahansa lappunen. Hän totesi melkeinpä järkyttyneen kuuloisena sanan 'vaunut', ja minulla kesti hetki ennen kuin tajusin hänen tarkoittavan lastenvaunuja. En heti tajunnut myöskään, mikä niissä oli niin kovin ihmeellistä, sillä olihan Adam poikien tuleva setä ja näinollen hänen kuuluikin osallistua jo ennen lasten syntymää heidän hoitamiseensa, johon kuului tietysti myös tarvikkeiden ostaminen. Asia kuitenkin valaistui Ewan ojentaessa lapun käsiini. Aivan. Ewa olikin puhunut joistakin kirkkaansinistä vaunuista, jotka hän olisi halunnut, mutta oli hinnan takia jättänyt ne kuitenkin ostamatta.

"Brady saa sitten tulla auttamaan", vastasin Ewan käskyyn. En halunnut olla kuitenkaan yksin liikkeellä, kun olin menossa ostamaan lastenrattaita, se olisi tuntunut jo liian tyhmältä. Katseeni oli edelleenkin lapussa. Vaunut olivat tosiaankin olleet kalliit. Pojat saisivat luvan arvostaa niitä. Tosin en tiennyt, miten lapset muka saisi ymmärtämään, ettei näitä vaunuja saisi pureskella eikä muutenkaan kohdella kaltoin. No, onneksi se ei ollut minun huolenaiheeni.

"Oma lehmä ojassa", Ewa sanoi, ja huomasin vasta siinä vaiheessa tämän avanneen minun lahjakorttini sisältäneen paketin. Hymähdin. Totta kai. Tosin, ei Ewalla edes ollut paljon muuta mahdollisuutta kuin kääntyä hierojan puoleen arkisin sitten loman alkaessa, kun minun pitäisi olla viisi päivää viikosta koulussa. Viimeisessä kokouksessa minulle oltiin vielä mainittu, että minulle oltiin suunnittelemassa jotakin ylimääräistä työtä aiheuttavaa hommaa koululla. Olin utelias tietämään, millä tapaa virkatehtäväni olivat muuttumassa, mutta minun pitäisi lisäksi keksiä jokin syy selittää Ewalle, miksi joutuisin luultavasti välillä jäämään viikonlopuiksikin koululle.

Ewan kurottaessa kättään kohti seuraavaa lahjapakettia Brady kiljui, että nyt oli minun vuoroni, koska vaunut pitäisi lukea kahdeksi lahjaksi. Nauroin Ewan mukana ja nyökkäsin hyväksyvästi. Mikäs siinä. Vaikka toisaalta, minulla oli aika huomattavasti vähemmän lahjoja kuin Ewalla ja Bradylla, joten saisin omani loppuun muutenkin paljon heitä ennen.

Avasin paketin, joka oli pakettikortin mukaan Ewan isältä. Olin saanut näköjään paketit heiltä kummaltakin. Minä en ollut tainnut lähettää heille mitään. No, ensi jouluna sitten. Avasin paketin, ja sieltä paljastui rasiallinen joulutorttuja, samanlaisia mitä Bradykin oli löytänyt omasta paketistaan. Minä muistin nämä joulutortut, muistin Ewan isän tehneen niitä jokaisena jouluna jona olin ollut Ewan kanssa tekemisissä. Silloin kauan sitten siis, olihan tämä ensimmäinen joulumme niiden aikojen jälkeen. Hymähdin jälleen. No, ainakaan en olisi ensimmäinen suvussa, jolla olisi vaikeuksia keksiä lahjoja. Tai no. Eihän tässä nyt virallisesti sukua oltukaan, kun elimme Ewan kanssa kuitenkin vain avoliitossa, mutta periaatteessa. Meillä tuntui olevan niin pitkä historia jo takanamme.

Seuraavaksi käsiini osui Ewan toinen paketti. Siellä oli musta huppari, jonka sisällä oli punaharmaa, tartaanikuviollinen vuori. Muistin nähneeni tämän joskus ollessamme ostoksilla, vaikka siitä kyllä tuntui olleen jo ikuisuus. Miten Ewa oli muistanut sen? Katsoin naista ja ilmaisin kysymyksen vielä ääneen. Avasin vielä yhden paketin, joka oli myöskin Ewan sukulaisilta peräisin. Minä en ollut tainnut lahjan lahjaa omilta sukulaisiltani, vaikkei se nyt mikään ihmekään ollut. Lisa-täti oli joutunut velhovankilaan kaksi vuotta sitten, muista ei ollut tietoakaan. Tai jos olikin, he eivät tienneet osoitettani. Mutta eipä se liioin haitannut.

Paketista löytyi kirja, jossa kerrottiin kuinka miehen tulisi valmistautua isyyteen. Kirja oli kirjoitettu puolaksi. Minusta tuntui, etten taitaisi edes selata kuvia läpi. Hymyilin vähän vaivaantuneesti esitellessäni kirjan. Asetin sen kuitenkin muiden lahjojeni viereen ja nojauduin sitten takaisin nojatuolin selkämystä vasten. Kotitonttu ilmestyi ruokailuhuoneen puolelta olohuoneeseen kanniskellen tarjottimella kulhoa, johon se oli pilkkonut vesimelonia pieniksi helpoksi syötäväksi paloiksi Ewaa varten. En noteerannut tontun saapumista sen pahemmin, vaan käännyin Bradyn puoleen ilmoittaen olevan taas hänen vuoronsa. Ikään kuin tyttö ei olisi sitä jo itse tajunnut.


/ Alkaa mennä jo vaikeeks keksiä noita lahjoja :D Vielä yks lahjanjakokierros ja sit siirrytään jo seuraaviin tapahtumiin? /

[Neifion]

//joo käy//

Ewa Nowak

Minä olin suorastaan hämmästynyt, kun Jarek ei valittanut tupakanpolttokiellosta. Huomasin myös Bradyn ilmeen. Jarekin kysyessä miten olin muistanut hupparin, minä hymyilin salaperäisesti.
"Älä unohda että minä olen nainen", vastasin. Minun täytyi pidätellä nauruani nähdessäni Jarekin ilmeen kun tämä näytti sitä isyyskirjaa. Minusta tuntui, että puolan sanakirja tulisi tarpeeseen.
Brady alkoi Jarekin luvan saatuaan avata paketteja ja minä ehdotin että tämä avaisi loputkin. Kleio toi minulle vesimeloninpalat ja kiitin sitä hymyillen samalla kun otin kulhosta yhden. Minulla oli Kleiollekin lahja. Olin vienyt sen jo tämän omaan pieneen soppeen, jonne kotitonttu oli tehnyt pesänsä.
Bradyn lahjapino sai lisäkseen vielä kolme nuorten kirjaa, pari uutta hupparia, sekalaisia koruja, yhden elokuvan lisää, villasukat ja vaaleanpunaisen herätyskellon.

Brady käski minuakin avaamaan pakettini. Avasin jokaisen paketin rauhassa, vaikka Brady vinkui minua olemaan nopeampi.
Pojat saivat potkupukuja, toppapuvut (jotka oli tarkoitettu käyttöönotettaviksi poikien kasvettua niiden koon vuoksi), tutteja, tuttipulloja, vilttejä, vauvaleluja ja vaatteita.
Lopuksi avasin omat lahjani. Katsoin Jarekia hymyillen kun avasin kaulakorurasian, jota olin pyytänyt. Löysin isän joulutorttuja, lahjakortin vaateliikkeeseen ja villasukat.
Mutustin vesimeloniani ja katsoin Jarekin lahjapinoa.
"Sinun vuorosi", sanoin.
Brady ihasteli poikien leluja kissapehmolelu sylissään ja vilkaisi välillä keittiön suuntaan. Voisimme alkaa pian syömään.
Laitoin kulhoon syödyn vesimeloninkuoren, samalla kun silitin vatsaani, jotta kaksoset rauhoittuisivat, sillä niiden potkiminen teki todella kipeää.
Olisi turhaa luulla, että olin saamassa rauhallisia lapsia.
Turha toivo.

Kleio ilmoitti ruoan olevan kohta valmis ja pyysin sitä laittamaan ne esille, minä tulisin pian auttamaan ja kotitonttu kumarsi ja kipitti keittiöön.

[Braile]

Jarek Kovacevich

"Niinpä niin", totesin vastaukseksi Ewan salaperäiseen hymyyn tämän vastattua siihen kuinka hän oli muistanut hupparin. Minulle oli käynyt työstä jo muistaa sen ostamani kaulakorun malli mentyäni ostamaan sitä kultasepänliikkeestä. Oikeastaan en ollut loppujen lopuksi edes löytänyt sitä, vaan joutunut palaamaan kotiin hakemaan sen mainoslehtisen missä korua oli esiteltykin. Kultaseppä oli katsonut minua ärsyttävästi päätään pudistellen, ja minun olisi silloin tehnyt mieli kirota jästi siihen paikkaan. Onnekseni minulla ei kuitenkaan ollut taikasauvaa mukanani silloin. Loma-aikaan en kaivannut enempiä harmeja, niitä riitti jo koulussa ihan tarpeeksi, kuten myös oikeaan työhöni liittyen. Ja kun olin kuitenkin saanut sen Ewan niin kovasti haluaman korun, ei olisi kellään pitänyt olla mitään valituksen aihetta. Erityisesti kun otti huomioon korun hinnan. Sitä sillä oli nimittäin riittänyt.

Brady avasikin sitten Ewan pyynnön mukaan kerralla kaikki loputkin lahjansa. Paketeista paljastui kaikkea ihan hyödyllisen näköistä, vaatteitakin siihen malliin, ettei saisin varmaankin siitä hyvän syyn vastata kieltävästi kun tyttö seuraavan kerran pyytäisi rahoitusta vaateostoksiaan varten. Vaikka tosin, jos minä sanoin ei, Brady meni kysymään Ewalta, ja Ewa antoi yleensä rahaa yhteisistä säästöistämme. Tosin, Ewa luultavasti tiesi paremmin mihin vaatteisiin Brady saisi tuhlata, mutta minusta oli joka tapauksessa älytöntä että vaatteita piti olla koko ajan ostamassa. Ewa sentään joutui hillitsemään itseään nyt, kun ei kerran voinut sovittaa jättimäisen vatsan takia. Se olikin luultavasti ainoa hyvä ulkonäköön liittyvä asia hänen odotusajassaan.

Seuraavaksi olikin sitten luonnollisesti Ewan vuoro, ja nainen siirtyi rauhallisesti avaamaan viimeisiä pakettejaan. Brady vinkui tätä olemaan nopeampi, ja käskin tätä olemaan kärsivällinen. Joskin Brady tuskin tunnisti ääntäni käskeväksi - tavallisesti ääneni oli ärtyisä kun minä jotain halusin, nyt se oli edelleenkin pehmeän rauhallinen. Konjakki oli jo noussut mukavasti päähän, ilmeisesti olin ehtinyt jo kaatamaan kurkkuuni lasillisen jos toisenkin, olin mennyt laskuissa sekaisin jo aikoja sitten. Minulla oli yhä sopivan hyvä olo, joka ei näyttänyt katoavan sitten millään. Siitä olisi pitänyt alkaa ehkä pikkuhiljaa olla jo huolestunut, mutta sillä hetkellä minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa asioista stressaaminen.

Ewa näytti avaavan ensin poikien lahjat, ja sieltä paljastui paljon lisää käytännöllistä tavaraa. Hyvä juttu, ne tulisivat oikeasti tarpeen, toisin kuin esimerkiksi juuri äskettäin esiin käärimäni puolaksi kirjoitettu isyysopas, jota en olisi lukenut vaikka se olisi kirjoitettu englanniksi. Toivottavasti Ewa ei sitten alkaisikaan vaatia minua lukemaan sitä, sillä siitähän lopulta sitten saisimme riidan aikaiseksi. Asetin siis vaivihkaa kirjan nojatuolin alle niin etteivät Brady eikä Ewa huomanneet. Saisi luvan olla siellä jonkin aikaa, poissa silmistä, poissa mielestä, ainakin tämän päivän ajan, jotta kaikilta mahdollisilta konflikteiltä vältyttäisiin.

Kun Ewa sitten oli avannut loputkin lahjansa, oli taas minun vuoroni. Päätin avata loputkin jäljelle jääneet lahjat. Niitä ei ollut paljoa. Yhdestä paketista löytyi iso musta kahvimuki, yhdestä uusi sulkakynä - mikä olikin hyvä, viimeiselle oli käynyt hieman huonosti turhauduttuani kokeiden tarkistamiseen - ja kolmannesta vaatimattoman väriset villasukat Ewan äidiltä. Tartuin sitten vielä viimeiseen pakettiin, joka olikin sitten vielä Ewalta itseltään. Arvioin paketissa olevan kirja, ja olin ollut oikeassa, joskin en ollut osannut odottaa Ewan hankkivan minulle puola-englanti-puola-sanakirjaa. Eivät kielitaitoni nyt niin ruosteessa olleet, ja lisäksi, en tulisi tarvitsemaan tätä mihinkään. Vilkaisin Ewaa närkästyneenä, mutta päädyin kuitenkin selaamaan kirjaa hieman. Syliini putosi samassa pari seteliä ja katseeni kiinnittyi tekstiin, joka oli kirjoitettu kirjan sisäkanteen:
”Osta sitä hitonhyvää viskiä.
Hyvää Joulua, Ewa”.
Ilmeeni muuttui siinä samassa.

Niin olivat sitten viimeisimmätkin joululahjat jaettu. Katselin hetken omiani ja muistelin viimevuoden jouluani, jolloin olin vain ollut umpikännissä ja Brady oli ollut jossain ulkona. Yllättäen en ollut saanut ainuttakaan lahjaa, ellei laskettu sitä, että pimeyden ruhtinas oli antanut jouluiseksi yllätyksekseen meille kaikille kuolonsyöjille erityiset tehtävät, jotka kaikkien oli pitänyt toteuttaa ennen vuoden vaihtumista. Olin saanut omani juuri ja juuri suoritettua pahan krapulan takia. Tehtävä ei ollut ollut mikään helppo, minun kun oli pitänyt kiduttaa taikalainvartijaosaston alipäällikköä tietoja saadakseni, mutta jotenkin siitäkin oli selvitty hengissä. Olin jo ehtinyt luvata itselleni, etten enää ikinä joisi jouluna, mutta kun tänä vuonna emme sitten olleetkaan saaneet pikku joululahjaa lordilta, olin suosiolla purkanut sopimuksen jonka olin tehnyt onnekseni vain itseni kanssa.

Harja viiletti lattialla loikkien Bradyn ja Ewan välillä. Jostain syystä se ei pahemmin välittänyt minusta. Ei tosin sillä että olisin pahemmin välittänyt. Brady katseli lahjoja ja Ewa silitteli vatsaansa, ja minä toivoin ettei se ollut kovin kipeä - en olisi halunnut alkaa hierojaksi enää tänä iltana. Olin juuri rikkomassa rauhallista hiljaisuutta kysymällä, milloin me aioimme syödä, kun kotitonttu ilmestyi taas olohuoneen puolelle ja ilmoitti ruoan olevan kohta valmis. Minulla ei ollut pahemmin tapana puhua tontulle, joten tyydyin nyökkäämään, kääntäen katseeni sitten Ewaan joka sanoi menevänsä kohta auttamaan tonttua. Tonttu kipitti kumartaen pois.

"Meillä on kotitonttu, ei sinun tarvitse vaivata itseäsi", totesin Ewalle, nousten sitten ylös ihan vain sen takia että mieleni teki hieman jaloitella. Päässä huippasi hetken nopean ylösnousemisen ja alkoholin vaikutusten takia, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Astelin tulisijan eteen ja lämmittelin hetken käsiäni. Ehdotin, että Brady voisi mennä auttamaan tonttua.

Minulla alkoikin olla jo melko kova nälkä, mutta kului kuitenkin viitisentoista minuuttia ennen kuin saatoimme istuutua pöydän ääreen. Söimme ruokailuhuoneen suuren pöydän ääressä, vaikka sitä tuli yleensä käytettyä vain vieraiden seurassa. Tavallisesti keittiön pikkuinen ruokapöytä riitti oikein hyvin. Meitä oli kuitenkin vain kolme, ja olimmekin asettueet sitten suuren pöydän ääreen niin, että Brady istui pöydän päädyssä ja minä ja Ewa pöydän saman päädyn reunimmaisilla tuoleilla. Jouluruoka vei tosin yllättävän paljon tilaa, ottaen huomioon siis että meitä oli edelleenkin vain kolme. Ainakin periaatteessa, en minä ainakaan osannut poikia laskea mukaan.

Kuten Ewa oli minua varoitellutkin, luvassa oli perinteikäs jouluateria. Perinteikkäällä tarkoitin tietenkin sellaista jouluruokaa, johon me kumpikin olimme nuorempina tottuneet. Brady katsoi ruokia kummistuneena. Minulle ne olivat tuttuja, silloin joskus ikuisuus sitten olin viettänyt joulua Ewan perheen luona ja silloin tarjolla samoja ruokia kuin nytkin. Ei se minua nyt niin kovin paljoa haitannut, kunhan ruoka olisi hyvää, ei olisi mitään valitettavaa.

Tein oman osuuteni ruokailun aloittamisesta leikkaamalla kalkkunan siististi siivuihin muutamalla sauvanheilautuksella. Sitten nappasinkin jo kärsimättömänä koristeellisen lautaseni pöydältä ja varmistaen ensin Ewalta, että ruokaa saisi alkaa jo ottamaan, aloin täyttää lautastani pöytään katetuilla ruoilla. Huomasin Bradyn katselevan joitakin hänelle vieraita ruokia yhä epäluuloisena, ja otin vapauden esitellä niistä joistakin hänelle. Ainakin niitä, joiden nimet minä muistin. Ewa voisi tarkentaa, jos siltä tuntuisi.

Lastattuani oman lautasen täyteen ja kaadettuani sen pienen konjakkipulloni viimeiset sisällöt lasiin, istuuduin ja odotettuani Ewan ja Bradyn olevan valmiita, toivotin hyvät joulut niin muodollisella äänellä että minua alkoi naurattaa.
Aloitimme ruokailun ja puhe siirtyi jälleen kerran poikiin. Upposin hetkeksi ajatuksiini miettiessäni, kuinka hankalaksi kaikki kävisi sitten tulevina jouluina, kun ruokaa tarvitsisi vielä tätäkin enemmän ja lisäksi minun pitäisi pohtia vielä pojillekin lahjat. Ja se kävisi aina vaan vaikeammaksi vuosi vuodelta.
"Eivät kai ne ole potkiskelleet liikoja tänään?" kysäisin Ewalta, "Olen niin poikki siitä kaupasta käymisestä, etten jaksa kyllä hieroa tänään." Eikä se ollut edes tekosyy, ainakaan tietääkseni. En kyllä jaksaisi valvoa kovin kauaa, toivottavasti minua ei siihen vaadittaisikaan.

Huomasin tontun norkoilevan ruokailuhuoneen ovella ja loin tähän pistävän katseen, joka sai sen perääntymään omaan komeroonsa. Toivoin ettei Brady tai Ewa ollut huomannut katsetta, sillä he pitivät tontusta ja kielsivät minua aina kohtelemasta sitä kaltoin. Tökkäsin haarukan palaan kalkkunaan ja vein sen suuhuni. En kaivannut mitään keskustelua kotitonttujen oikeuksista juuri nyt, joten päätin viedä äkkiä kummankin ajatukset muualle.
"Taisin muuten tänään tulla ehdottoman varmaksi siitä, minkä haluan toisen pojan nimeksi. Sen pojan, joka potkii enemmän", tokaisin hymyillen.

[Neifion]

Ewa Nowak

Minua hämmästytti se, miten hyvin meillä oli mennyt. Katselin kun Brady avasi pakettejaan. Jarek oli oudon rauhallinen. Tosin nyt epäilin vahvasti sen syyksi konjakkia. Sitä oli kulunut melko paljon. Kohta saisi riittää.
Tuli minun vuoroni avata paketteja. Soin hymyn Jarekille kaulakorusta. En ollut edes odottanut, että tämä oikeasti olisi muistanut sen. Laitoin sen lattialle muiden lahjojen joukkoon ja tarkastelin miehen ilmettä tämän avatessa minun pakettiani. Ärtymys, jonkinasteinen ainakin, joka muuttui melkein heti tämän lukiessa sisäkannen. Minä käänsin katseeni muualle, jotten olisi nauranut.

Minä katselin kuinka pieni puhpallero hyppi minun ja Bradyn väliä ja Brady tutki lahjoja Harja sylissään. Minä hieroin vatsaani. Toinen kaksosista nukkui. Hassua miten senkin vain huomasi. Ja miten tunsi, kuinka vauvat toisinaan kääntyilivät.
Kun Kleio tuli, ja lupasin auttaa sitä pian, Jarek nousi ja huomautti minulle Kleion olevan kotitonttu ja käski Bradya auttamaan. Brady meni, veti kissalelunsa mukaan ja kohta olimme valmiit siirtymään ruokailuhuoneeseen. Pöytä oli katettu ja Jarek hoiti isännän tehtävät kuten kuuluikin. Brady kyseli mitä kaikki kummalliset ruoat olivat ja Jarek vastasi.
Brady näytti epäilevältä ja minä käskin tämän maistamaan vähäsen, samalla kun otin itselleni kalaa ja  punajuurikeittoa. Kaadoin lasiini vähäsen punaviiniä ja maistoin sitä. Oli hankalaa, kun ei voinut juoda ja syödä mitä itse tahtoi, vaan oli kaksi muutakin jotka päättivät mitä syötiin. Inhottavaa toisinaan.

Jarek puhui ja minä katsoin tätä, Tuijotin tätä hyvinkin intensiivisesti hetken aikaa, hymyilin maireasti ja avasin suuni, lausuen puolaksi;
"Sinun on parempi hieroa tai saat nukkua ulkona."
Brady katsoi meitä ärtyneenä.
"Onko aina pakko puhua tota tsingtsangtsong- kieltä?"
"On", sanoin tyynesti ja söin kalaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kuitenkin Jarekin seuraava puheenvuoro vei ajatukseni Bradystä. Nimi. Ai oikein halusi. Katsoin tätä.
"Kunhan se ei ole mikään älyttömän typerä. Ja ota huomioon, se yksi nimi ei riitä. Kerro nyt se nimi." Tokaisin käskyni, ehkä vähäsen malttamattomana, miehelle ja katsoin tätä kiinnostuneena. Ei sillä, Jarekilta ei voinut odottaa miten kovinkaan hyvää, mutta koska olin luovuttanut puolalaisten nimien suhteen, ehdotuksia kaivattiin.
Jarekin maku  vain oli vähäsen erilainen kuin minun.

[Braile]

Jarek Kovacevich

Ruokailu jatkui sekin jopa epäilyttävän rauhallisesti. Tälläinenkö tulisi koko loppuilta tulemaan? Sitä oli todella hankala kuvitella, mutta eipä siinä valittamistakaan olisi. Riidat eivät välittäneet siitä, mikä päivä sattui nyt kyseessä olemaan; itse asiassa, jostain syystä juuri tavallisesta poikkeavina päivinä tuntui siltä, että riidat puhkesivat tavallistakin herkemmin.
Aina kun tuli jonkin juhlistamisesta puhe, vastaukseni oli lähes aina jyrkän kieltävä, ja jo se sai Ewan ärtymään. En ymmärtänyt miksi Ewa väkisinkin halusi edes raahata minut mukaan, kun riitelimme kuitenkin aina ennen lähtöä, itse juhlapaikallakin kuin sitten myös juhlien jälkeen. Paljon helpompaa hänen olisi vain olla ottamatta minua mukaan mihinkään. No, tämä juhlapyhä vietettiin kotona meidän kolmen kesken, mutta silti olin ollut epäluuloinen sen onnistumisen suhteen. Oliko muka mahdollista, ettei mikään menisi pilalle koko iltana?

Brady ärtyi Ewan sanoessa puolaksi, että minä saisin hieroa tai joutuisin nukkumaan ulkona. Tuhahdin. Minä sentään ymmärsin, mitä tämä sanoi, mutta olin silti ärtynyt kuten Brady. En edelleenkään halunnut, että tässä talossa puhuttaisiin puolaa. Eikä täällä kyllä puhuttukaan, ainakaan toistaiseksi. Ewa kun oli puhunut, että opettaisi sitten pojillekin puolan kielen. Olin tietty vastustanut, mutta minkäs minä sille mahtaisin, jos Ewa todella haluaisi kielen opettaa?

Kun oli kyse sellaisesta asiasta, tiesin ettei Ewa edes pyytäisi minua harkitsemaan, vaan opettaisi kielen sen suurempia kyselemättä. Ja jopa minä tiesin, että kun kasvatus kerran oli suurimmilta osin Ewan harteilla, taisi olla kohtuutonta kieltää häntä opettamasta jotakin mitä hän kovasti halusi. Se kyllä oli sanottava, että tämä todisti jälleen kerran naisilla olevan kummallisia toivomuksia. Luulisi poikien peruskasvatuksessakin olevan jo tarpeeksi vaivaa, mutta sitten piti vielä oppia uusi kielikin.

"Parasta tottua siihen", totesin Bradylle sarkastisesti, "Kun kaksoset syntyvät, Ewa aikoo opettaa niillekin puolaa ja sitten ne kaksi juoruilevat sinusta päivät pitkät puolan kielellä."

Jostain syystä pystyin kuvittelemaan tilanteen varsin hyvin. Toivoin tosin, että kaksoset tulisivat olemaan tottelevaisia ja pystyisivät tulemaan Bradyn kanssa toimeen. Muuten olisi paljon vaikeampaa käskeä Brady hoitamaan kaksosia puolestani silloin kuin Ewa antaisi hoitovuoron minulle. Erityisesti silloin kun kaksoset olivat pieniä, minua ei erityisemmin innostanut käydä lastenhoitotoimiin; sitten kun he olisivat vähän vanhempia, minulla tulee olemaan muutenkin kädet täynnä työtä heidän kuolonsyöjäkoulutuksensa kanssa.

Lähestulkoon hätkähdin tajutessani kuinka ajatukseni olivat harhailleet jo kymmenen vuotta eteenpäin, siihen kuinka voisin ylpeänä esitellä pojat kuolonsyöjille. Tuntui melkein kuin sellaista ei olisi saanut ajatella ruokapöydässä, sillä mistäs minä ikinä tiesin oliko Ewa keksinyt opetella lukemaan ajatuksia. Loin nopean vilkaisun naiseen, mutta sen sijaan että tämä olisi näyttänyt yrittävän tunkeutua mieleeni, tämä vain jatkoi syömistä tyynen rauhallisesti, keskittyen siihen täysin.

Palattuani sitten takaisin tämän pöydän keskusteluaiheisiin ja ilmoitettuani keksineeni nimen toiselle pojalle, Ewa näytti epäluuloiselta silmissäni. Rypistin otsaani kun Ewa totesi että se ei saisi olla mikään älyttömän typerä, ikään kuin minä jotain sellaista muka aikoisin omalle pojalleni ehdottaa. Lauseensa lopussa nainen kuulosti kuitenkin jo huomattavasti enemmän kiinnostuneelta, joten rentouduin.

"Johnny." Tarkkailin Ewan kasvoja tarkkaan, nähdäkseni sen täysin ensimmäisen reaktion mikä seurasi nimen kuulemisesta. Minä ehdottomasti halusin pojan nimeksi Johnny. Se sopi hyvin, alkoihan se myös J:llä, mutta oli siltä hyvä, pojalle sopiva ja selvästi englantilainen nimi. Enää tarvitsisikin sitten vain nimen kanssa sopivan nimen toiselle kaksoselle. Olettaen siis tietenkin, että Ewa hyväksyisi nimen. Hän oli edelleenkin ainakin vähän katkera siitä, että olin tyrmännyt hänen puolalaiset nimensä niin jyrkästi. Mutta minä aioin kuitenkin saada tahtoni läpi nimien osalta, joutuisinpa tekemään sitten mitä tahansa.

Ewan jälkeen katsaisin kysyvästi Bradya. Toivoin tytön pitävän nimestä. Olin melko varma, että Bradyn mielipiteellä oli ainakin jossakin määrin arvoa Ewan silmissä, tulivathan nämä kaksi niin kovin hyvin toimeen.

Nimikeskustelun jälkeen ruokailu jatkui suhteellisen rauhallisesti. Olin kumonnut jo melkoisen monta lasillista konjakkia alas, mutta täyttävä ruoka ja hidas (suurin osa laseista täytyi juoda Ewan selän takana) esti sen nousemista päähän sen suuremmin, ainakin toistaiseksi. Kun ruokailu oli päättynyt, osoitin suurta joulumieltä jopa niissäkin määrin, että vein ihan itse astiani keittiön tiskipöydälle.

Sen jälkeen raahustin takaisin olohuoneeseen ja asetuin istumaan vihreälle nojatuolille huoneen nurkassa. Sillä välin kun odottelin Ewan ja Bradyn liittyvän seuraan, yritin kutsua kotitonttua luokseni tuomaan vielä yhden lasin konjakkia, mutta sitä ei kuulunut mistään. Murahdin itsekseni ja pohdiskelin, olisiko pitänyt itse vaivautua keittiöön asti, mutta päädyin lopulta siihen että vaiva olisi aivan liian suuri.

Oloni oli kovin raukea, ja tuntui että olisin voinut nukahtaa millä hetkellä hyvänsä. Mutta tiesin että ennen kuin pääsisin nukkumaan, täytyisi vielä hieroa ja varmaan jatkaa tätä joulun juhlistamistakin jollain tapaa. Jostain syystä se ei kuitenkaan sillä hetkellä turhauttanut niin paljoa kuin olisi voinut kuvitella. Oli tosin mahdollista, että sillä hetkellä kaikki ärtymykseni oli suuntautunut siihen, etten saanut sitä haluamaani konjakkilasia. En minä nyt sentään joulusta alkaisi pitämään, en tänä jouluna enkä koskaan tulevaisuudessakaan, oli ilta ollut kuinka levollinen tahansa.


(Sain tän oikeesti jo eilen valmiiks mut Seiffi vammas jotain enkä saanut postattua! :<
Niin ja sori kun tuli hätäinen lopetus. ei vaan tää joulupeli enää niin kamalasti inspaa. Mut joo kiitos pelistä!)

[Neifion]

Ewa Nowak

Jarekin kommentti sai minut ärtymään. Poikien toinen äidinkieli olisi puola ja sillä selvä. Minä en ottanut hänen toiveitaan kuuleviin korviini.
Jarekin nimiehdotus jäi kaikumaan korviini. Katsoin miestä pitkään, söin pohtiva ilme kasvoillani ja vilkaisin taas tätä.
"Johnny..." murahdin. Itseasiassa se kuulosti hyvältä. Milloin Jarekin nimimaku oli parantunut? Olin odottanut jotain paljon kamalampaa. Nyt kuitenkin ehdotus oli varsin varteenotettava.
"Kuulostaa itseasiassa ihan hyvältä", sanoin ja väläytin jopa hymyn.
Brady katsoi minua hetken aikaa ennen kuin nyökkäsi.
"Se kuulostaa pojalta. Sitten tulee tietysti Joshu. Ihan niin kuin siinä yhdessä TV-sarjassa", Brady väläytti ja minä katsoin tätä hetken. Siitä oli pitkä aika kun minä olin viimeksi katsonut TV:tä. Jästiohjelmia.
"Joshua?", minä totesin rauhallisesti ja hymyilin.
"Johnny ja Joshua... Tosin..."
"Brady", sanoin merkitsevästi, oli parempi olla aivan hiljaa siitä, mitä sen saippuasarjan hahmot olivat olleet.
"Ai. Okei. Johnny ja Joshua. Minä en sitten hoida niitä."
"Ei sinun tarvitse, Jarek saa hoitaa. Hänen vikaansa tämä kaikki on."
"Niin onkin", Brady vastasi hetken pohdittuaan ja uskaltautui maistamaan karppia.

Jarek selvästi tahtoi olla ystävällinen ja vei ruokailuvälineet aivan itse keittiöön. Kotitonttu avusti minua keräämään ja säilömään ruoat. Brady oli jo juossut Jarekin seuraksi olohuoneeseen ja minäkin lopulta liityin seuraan, kävin kyljelleni sohvalle. Brady otti kissapehmolelun syliinsä ja leikki puhpalleron kanssa, minä otin Jarekin saaman isyyskirjan ja aloin lukemaan sitä. Brady ehti siinä välissä ja sovittaa kaapuaan.

Takkatuli rätisi mukavasti ja kaksosetkin alkoivat rauhoittua pikkuhiljaa ja kun Brady höpötti, kertoen poikien joululahjoista.
Lopulta minä nousin ylös ja kerroin käyväni iltapesulla.
Jarek saisi luvan hieroa ja sitten voisimme juhlistaa joulua vielä, kuten aikuiset... Jos minä saisin asiasta päättää. Ottaen huomioon että mies oli juonut sen verran konjakkia, minä onnistuisin kyllä suostuttelemaan tämän petipuuhiin melko nopeasti. Ei siihen paljoa vaadittaisi.

Ja sitten pääsisin nukkumaan. Jouluyö.
Ja Bradyn ensimmäinen oikea joulua.