Alan Sachairi

[Pakkasherra]

Nimi: Alan "Reefer" Teàrlach Sachairi
Ikä: 18
Skp: Mies
Seksuaalinen suuntautuminen: Bi
Syntymäaika: 18.5.1991
Horoskooppi: Härkä
Asuinpaikka: Cannich, Skotlanti
Tupa: Luihuinen
Puhdasverinen

Luonne:
Mitäpä tästä pojasta voi sanoa? Alan on itsekeskeinen, narsistinen, hiukan sadistinen persoona. Lähes kaikki hänen ihmissuhteensa elämänsä aikana perustuvat sosiopaattiselle pohjalle. Alan ajattelee itseään irrallisena kaikesta ja tuntee siten olevansa niiden yläpuolella, jotka uskovat, että hänen elämänsä on huonolla mallilla. Nämä piirteet eivät tee kuitenkaan hänestä antisosiaalista tyyppiä, päinvastoin; Alan nauttii muiden ihmisten seurasta ja tuntiessaan olonsa tärkeäksi. Alan arvostaa muitakin kuin itseään. Kommunikointi muiden kanssa ei ole ongelma. Kunhan muut eivät pidä Alania ongelmana, ei Alankaan pidä muita.
Osa Alanin pinnallisesta itsetunnosta on syntynyt niin sanotuista hengellisistä ja siisteistä piireistä, joissa tämä poika on pyörinyt. Pilvihipit, amfetamiinihutsut sun muut niin sanotut taiteilijasielut kunnioittavat Alania omalla tavallaan ja jotkut pelkäävät häntä piiriensä vuoksi. Luonnollisesti hyvin harva velho tai noita tietää näistä asioista Alanissa – nekin velhot ja noidat, jotka tietävät, ovat Alanin uskollisia asiakkaita.

Alan ei ole kiinnostunut muista opinnoista kuin niistä, jotka hänen mielestään ovat mielenkiintoisia tai inspiroivat häntä – kuten taikajuomat, sillä Alanilla on yhteyksiä huumepiireihin ja taikajuomien oppiminen tarkoittaa tietenkin uusien valmistusmenetelmien oppimista. Jästimaailman keinot eivät ole ainoat oikeat. Kristallinvalmistus onnistuu jästimenetelmin, mutta varmasti taikamaailmankin yrtit ovat varsin äkäisiä. Jos soveltaisi taikamaailman aineksia, tiedä, mitä siitäkin tulisi. Ja mitä siitä sitten syntyisi, kun sekä jästien ja taian menetelmät kohtaisivat…

On kummallista, että vaikka Alan pyöriikin huumebisneksessä, polttelee itse kukkaa ja on tehnyt muutakin aineiden kanssa kuin poltellut, hän kuitenkin vihaa jästejä, joilta nämä tavat oppi. Alan uskoo kannabiksen kuuluvan jokaisen elämään – jokainen ei vain tiedä sitä vielä – mutta kaikki muut aineet, jotka hänen mielestään ovat turhia, ovat pahasta ja koska jästit ovat kehitelleet pahat aineet, jästit ovat pahasta. Myös tiukka pitkän sukulinjan kuri on vaikuttanut asenteeseen, vaikkei Alan sitä edes tiedostaisi.

Alanilla riittää mielikuvitusta, kun hänellä on motivaatiota. Ja motivaatiota syntyy vain, jos Alania kiinnostaa aihe pätkääkään.
Alanilla on vaikeuksia ottaa kielteisiä kommentteja vastaan. Hän hyökkää pistäen takaisin, jos joku sanoo hänelle vastaan tai sitten hän esittää jättävänsä tilanteen huomiotta. Joka tapauksessa Alan osaa olla piikikäs ja nyrpeä, kun joku menee ja puhkaisee kuplan. 
Alan näyttää ulospäin omaa ”hälläväliä”– asennettaan. Kaikella on väliä, millään ei ole väliä, yksilö on kaikki kaikessa, kaikki kaikessa on yksilö ja niin edelleen. Onhan hänkin loppujen lopuksi laumaeläin siinä missä suurin osa muistakin ihmisistä. Hän arvostaa muita, kunhan muutkin arvostavat häntä.

Alan ei tahdo tuottaa pahaa kellekään, vaan hänestä löytyy paljon empaattisia piirteitä. Reefer on ruokavalioltaankin kasvissyöjä kahdesta syystä; päästöt ja empatia. Hän söisi punaista lihaa, muttei kanaa, jos ilmastonmuutos ei olisi läheinen aihe. Reefer on tutkinut, miten syötäväksi tarkoitettuja eläimiä kohdellaan.

Alan ei sitä koskaan tunnustaisi, mutta hänellä on psykologinen riippuvuus huumeisiin. Keho ei vielä kaipaa kiksejä, mutta Alan ei osaa kieltäytyä, kun joku tarjoaa sauhut jointista. Alan ei harrasta suonensisäistä eikä lääkevalmisteita. Hän tietää niiden vaarat, muttei usko, että niin sanotuissa luomutuotteissa – Cannabis Sativan sivutuotteet – olisi mitään piilevää vaaraa. Suurimmaksi osaksi hän polttelee ja omalta osaltaan hän tyytyykin siihen. Mutta kun kyse on myynnistä, mitä vain voi jalostaa, mitä vain voi valmistaa, mitä vain voi välittää. Ylimääräiset kaljuunat tai punnat taskunpohjalla eivät ole haitaksi.


Ulkonäkö:
Reefer on 171.8 senttimetriä pitkä. Hänen kehonsa on laihahko ja hieman luiseva. Useimmiten hänen jalkateränsä ovat vanhojen, mustien motoristibootsien peitossa. Jalkineiden pitkät varret puolestaan peittävät poikkeuksetta vaaleansiniset farkut, jotka on koristeltu kirahvin täplitystä muistuttavilla, suurilla pilkuilla. Täplitystä on polvien päällä sekä hieman etureisillä ja -säärillä. Sisänilkkojenkin alueelta löytyy tätä kuviointia. Paita on yhtä lailla varma valinta: Kaksivärinen huputettu, pitkähihainen paita, jonka torso-osa on keltainen. Huppu, hihat ja hartiaosio ovat mustat. Lisäksi Alarintakehän ja ylävatsan päällä on mustalla kuvioitu, yksinkertainen ympyrän muotoinen pääkallohymiö, jota ympäröi kuusi T-kirjaimen muotoista sakaraa.
Päälakea ja lyhyitä, piikikkäitä ja mustia hiuksia peittää pyöreämallinen ja pyöreäpäinen, valkoinen villapipo. Pipon sisävuoressa sekä päällyspuolen alalaidassa on farkkujen kuvioinnin kanssa yhteensopivaa kirahviaiheista kuviointia vaaleanruskealla.

Alanin kasvonpiirteet ovat yleismaailmalliselta käsitykseltä katsoen komeat. Pyöreähköt, kulmikkaat kasvonmuodot ovat sopivia Alanin tyylille. Muutaman vuoden aikana Alan on kasvattanut itselleen pulisongit sekä leukaparran. Yleinen kasvojen ja keskikehon teema on keltamusta; siinä missä paita on keltaista ja mustaa, Alanin luonnollinen hiustenväri - musta - on yhdistetty kullankeltaisiin neljään korvarenkaaseen. Neutraali, mutta terävä silmienväri, harmaa, tasoittaa teemanvaihdon hänen olemuksessaan keltamustasta teemasta pipon väritykseen. Kokonaisuus on suhteellisen hauska, mutta toimiva.

Alanin nenänvarsi on suora ja nenänpää terävä. Kulmakarvat ovat olleet huolitellut ja ohuet jo rock-tyylin ajoista asti. Alanille kyseessä on tottumus. Suu on suurehko ja huulet niin sanottua normikokoa. Lisäksi huulet eivät ole niinkään näkyvät.
Suuret silmät lisäävät Alanin persoonallista lumoa, jonka hän saattaa tuoda esille välillä tahtomattaankin.

Alan on tatuoinut kätensä kuusitoista- ja seitsemäntoistavuotiaana. Kaikki tatuoinnit on maalattu tummansinisellä, lukuunottamatta kirjaimia sormissa, jotka ovat mustalla painetut. Ensin hän tatuoi vasemman käden sormiinsa kirjaimet D, E, T ja H. Merkitys on "kuolema" - "death", josta vain sattuu puuttumaan A-kirjain. Myöhemmin Alan maalautti paitansa painatuksesta T-kirjaimien sädekehän molempien kyynärvarsiensa päälle. Molemmassa kyynärvarsitatuoinnissa on tyhjä ympyrä, jota ympäröi kuusi T-kirjainta. Nämä sädekehät Alan sulki myöhemmin toisten sädekehien sisälle, jotka ovat myöskin identtisiä. Ne ovat teräväsarkaiset, umpinaiset ja paksut sädekehät lyhyillä päillä.
Viimeiset painatukset hänen ihoonsa ovat kaksi identtistä ympyrää kämmenselkiin. Niissä on neljä sakaraa, pehmeää T-kirjaimen kaltaista. Nämä tatuoinnit toistavat T-sädekehäteemaa.
Tässä mallia Reeferin pukeutumisesta. Kuvan copyright: Orange King

Historia:
Alan syntyi yhteen Skotlannin puhdasverisistä velhosuvuista. Poika ristittiin Alaniksi vanhempien olettaessa, että hänestä kasvaa komea. Toisen nimensä, Teàrlachinin, Alan sai epävirallisesti viisivuotiaana tämän ollessa niin vilkas. Eivät vanhemmat voineetkaan tietää etukäteen, kuinka osuva ”yllyttäjän” nimi oli heidän pojalleen. Nimi Teàrlach virallistettiin pojalle, kun tämä oli seitsemän vuotta vanha. Alan Teàrlach Sachairi, puhdasverinen velho.

Alan vietti paljon aikaa velhojen kanssa ja tuntui helposti polkevan muita ihmisiä keskusteluissa. Hän ei näyttäytynyt koskaan muille vahvaksi tai alistavaksi, vaan omalla tavallaan luihuksi, vastuuta karttelevaksi ja sopeutuvaiseksi. Silti jotenkin muut tunsivat alistumisen tunnetta ollessaan Alanin kanssa tekemisissä. Pidemmällä aikavälillä Alan menetti kerta toisensa jälkeen ihmissuhteen juuri rakennettuaan sellaisen. Alan oli pienempänä suosittu vieraiden ja alitajuisesti halveksittu tuntemiensa ihmisten keskuudessa.

Alan, jonka käsistä seura tuntui aina lipuvan, alkoi viettää huomaamattaan enemmän ja enemmän aikaa itseään vanhempien jästien kanssa. Häntä vanhemmat velhot ja noidat kun sattuivat käymään koulua, ei muuta seuraa Alanille tarjoutunutkaan.

Ollessaan 12 vuotta vanha, käytyään juuri ensimmäisen lukuvuoden loppuun Tylypahkassa, Alanille tarjoutui mahdollisuus katsoa sivusta päihde- ja huume-elämää. Hän tutustui siihen elämään, vaikka pelkäsikin niin nuorena kokeilla moista. 13-vuotiaana kaikki muuttui, kapina alkoi. Alkoholi oli sopiva ensiaskeleeksi rappiota kohti. Niin sanotut rajut ja rokkaavat piirit olivat silloin ”kuuminta hottia” Alanille, joka iski pian reiän jos toisenkin vasempaan korvaansa. Puolessa vuodessa hänelle karttui neljä lävistystä, molempiin korvalehteen kaksi kultaista korvarengasta.
15-vuotiaana hänen tyylinsä kävi rajun muutoksen niin sanottuun goottimaisuuteen, jolloin pillerit olivat osa hänen elämäänsä. Amfetamiini, ksanorit, LSD… Mitä ikinä käsiinsä saikaan. Tilannetta ei auttanut kun Pameja huuhdeltiin joka toinen päivä alas kirkkaalla ja tulenaralla. Ainoa asia, joka on pitänyt Alanin kasassa ja ylipäätään hengissä tähän päivään asti, on ollut Tylypahka.
Puhdasverisenä velhona Alan sai ”viikkorahansa” kaljuunoissa, jotka sai jästimaailmassa kätevästi vaihdettua isoon määrään käteistä, jolla sai hankittua mitä halusi. Jossain vaiheessa alkoi välitysbisnes, joka toi Alanille lisää rahaa pöytään.

Napit ja herskan vetäminen (piikittäminen) alkoivat tuntua. 16-vuotiaana jokin napsahti Alanin päässä. Nyt hän uskoo vakaasti löytäneensä kultaisen keskitien. Ketjut, niitit, mustat, pitkät kangastakit ja maihinnousukengät sekä kajaali saivat väistyä uuden aallon tieltä, joka iski Alaniin kuin laskuhumala: Pinnallinen mielenrauha ja rakkaus kaikkea elävää kohtaan. Kunhan kaikki elävä rakastaa Alania, tietenkin. Hiusväri vaihtui villapipoon.

Alan toimii yhä huumeiden välittäjänä. Kasvattaa hän ei voi, koska asuu yhä vanhempiensa luona ja käy Tylypahkan velhojen ja noitien koulua kahdeksatta, eli täydentävää vuotta. Täydentävä vuosi on hänelle pakollinen, sillä muuten hänestä ei tule mitään varmaa. Huumediilerinä hän pärjäisi loppuelämänsä, jos kaikki menisi hyvin ikuisesti, mutta mikään ei kestä ikuisesti; jokainen jää kiinni joskus. Alan tiesi sen, että oli ”liipannut läheltä” moneen otteeseen. Jästipoliisi oli käynyt ovella pariin otteeseen, vanhemmat vakuuttivat vääräksi osoitteeksi ja se siitä. Mutta entä sitten, kun itse muuttaa keskelle jästimaailmaa, kun muualla ei voi toimia bisnestensä kanssa, ellei saa laajennettua bisnestä velhomaailmaan? Ja Alanin periaatteisiin kuului kuitenkin lähimmäisenrakkaus ja pasifismi, tai pikemminkin muotiin. Hän ei tahtonut yhdenkään velhon tietävän koko sanaa ”amfetamiini” tai mitään sellaista. Kannabis oli hänen mielestään sallittua, muttei mikään muu. Hamppua, kukkaa, hasista, se on jees. Kaikki muu on roskaa ja sen voi passata eteenpäin roskasakille.

Nippelitietoa:
Taikasauva: Raitapajua, 11 tuumaa; basiliskin silmä ja sudenkorennon siipi
Suojeliuksen muoto: Ei ole
Ilmiintymistaito: On
Animaagi: Puuma
Lemmikki: Melvin (Mimbulus Mimbletonia)
Suhteet: Alexander Rawles
Kutsumanimiä: Reefer, Kuguaari, Piper, Korento



 /Kuvissa One Piece –anime- ja mangasarjan hahmo nimeltä Trafalgar Law. Sori kuvien overload. Ne on hienoja ja mä tahon ton pipan./

Hyväksytty.
~Ele