Marie Schmidt

[Cinnamonhusky]

Marie Magdalene Schmidt
23.12.1994
Rohkelikko
Tylyaho
Viisi ja puoli tuumaa ebenpuuta, tuomenjuuria, Aprikoosin siemeniä ja feeniksin sulka

Kuvissa Claire Danes

Luonne:

Marie on ulkoiselta olemukseltaan hyvin hillitty ja kuulias. Hän tottelee käskystä ja suorittaa hommansa kunnolla loppuun. Opiskelu on ollut hänelle viimeisen kolmen vuoden ajan elämän ainut mielekäs asia, joten hän ottaa sen todellakin tosissaan. Hän onkin opinnoissaan korkealle menestynyt vuosikurssilaistensa mittapuussa ja osaakin jo muutamia hieman vaikeampia loitsuja. Sisältä Marie on paljon enemmän. Hän on unohtanut itsensä arvokkuuden, kokee itsensä kodittomaksi ja turvattomaksi. Hän pelkää silmittömästi huutamista ja muiden käsien asettumista lyömisasentoon. Hänelle ei ole muodostunut ehjää kuvaa perheestä, eikä uskalla ajatella edes sellaista.
Vuosien varrella hän on oppinut yhä enemmän uskomaan muiden sanomisiin hänestä. Hän pitää itseään saatanan kätyrinä, huorana, toivottomana ja yhteiskuntakelvottomana, arvottomana, ja hänestä on välillä aivan oikein, että häntä kohdellaan kuin katurottaa. Siirryttyään kodistaan pois eivät olot pahemmin muuttuneet, vain niiden aiheuttajat.

Ulkonäkö: 160 cm pitkä Marie omaa harmaansiniset pyöreät silmät ja vaaleat leukaan ulottuvat hiukset. Ruumiinrakenteeltaan tyttö on turhankin laiha (tämä johtuu elämäntavoista) mutta hänen lanteensa on hieman leveä. Tämä ei tosin ole rasvaa, vaan luuta, joka kertoo että siinä kohtaa sitä rasvaa pitäisi olla. Hän muistuttaa normaalia saksalaista arjalaistyttöä, kuten hänen isänsä tapasi sanoa.

Historiikki:

Marie syntyi aatonaattona Schmidtsien perheeseen toisena lapsena, hänen äitinsä Eva Katherine sanoi hänelle myöhemmin sen olleen maailman parhain joululahja. Tämän kaksivuotias isosiskonsa Elise Soshanne tunsi suurta vetoa pikkusisareensa alusta lähtien, ja olivathan nämä kaksi erottamattomat leikkitoverit koko lapsuutensa.
Ulkopuolisen silmin Schmidtit olivat idyllinen katolilainen saksalaisperhe, mutta sen sisältä löytyikin jotain aivan muuta. Perheen isä Raakel Jürgen käytti kasvatuksessaan kovia otteita, välillä liiankin kovia. Marie oli vallaton lapsena, mutta lopetti käytöksensä hyvin pian, kun isä alkoi kurittaa häntä fyysisesti. Isällä oli myös taipumusta kuningas alkoholin maailmaan. Hän saattoi viettää uskontokuntansa kavereittensa kanssa baari-iltoja, tulla sitten humalassa kotiin ja tapella Evan kanssa siihen asti, että hän sanoi viimeisen sanan, ja vaiensi koko talon heittämällä vaimonsa huoneen poikki. Näiden tapahtumien alkaessa Marie alkoi todella pelätä isäänsä, ja turvautui Eliseen. Isä opetti lapsilleen pienestä pitäen, kuinka Raamattu on ainut ja oikea totuus, Jumalaa oli pelättävä ja rakastettava enemmän kuin mitään muuta. Näin Marie tekikin, hän rakasti ja pelkäsi Jumalaa koko sydämestään, samoin kuin teki isäänsä. Kirkko ja Jumala tekivät pohjan hänen elämälleen hyvin vankasti, ne kuuluivat Marien arkirutiineihin ruokarukouksista sunnuntaikirkkoon. Hän yritti elää perheensä sääntöjen mukana, vain pelosta ettei isä enää löisi häntä.
Äitiään hän piti turvanaan hyvin pitkään, kunnes äidin suhde lapsiinsa alkoi kylmetä. Hän ei enää hangoitellut vastaan Raakelin juopottelulle, ei pannut vastaan hänen kurittaessa lapsiaan eikä enää välittänyt mitä hänelle tehtiin. Ulkopuolinen olisi osannut kertoa että hän masentui vakavasti perheongelmiensa vuoksi, mutta lapsille hän vain kivettyi. Tämän jälkeen hän lopulta muuttuikin puhtaaksi kiveksi, kylmä ja kova äiti jakoi ankaria sääntöjä ja määräyksiä, alkoi saarnata siitä kuinka Jumala näkee heidän kaikki tekonsa ja häntä tulee pelätä. Mariekin alkoi muuttua, hän oppi hillitsemään tunteensa, kuuliaisesti tottelemaan kaikkea mitä käskettiin ja nöyrästi pelkäämään äitiä, isää ja Jumalaa.

Kaikki muuttui kun hän täytti yksitoista. Suuri ja musta pöllö toi hänelle kirjeen Puolasta, kertoen jotain, mikä antoi Marien sielulleen palapelinpalan takaisin. Hän sai tietää olevansa noita, ja oli hyväksytty opiskelemaan Puolassa sijaitsevaan velhojen ja noitien kouluun jo syntyessään. He Elisen kanssa katselivat kirjettä innostuneena, Marie tunsi kuinka hänen elämänsä oli viimein saanut oikean merkityksen. He veivät kirjeen isän ja äidin luettavaksi, mitä Marie on katunut elämässään lukemattomia kertoja. Isä tuijotti kirjettä hetken aivan hiljaa, kunnes katsoi Marieta vihaisesti ja kirosi hänet Jumalan petturiksi. Jostain syystä hän ei epäillytkään kirjeen aitoutta, vaan näytti siltä, kuin palaset olisivat loksahtaneet hänenkin sisällään yhteen. Nämä palaset loivat hänen kivulla kasvatetusta tyttärestään saatanan oppityttären, paholaisen seuraajan, jota tuo mies ei voinut katsoa talossaan. Nyrkki osui Marieta viimeisen kerran isänsä kädestä enää koskaan.

Marie keräsi välttämättömimmät tavaransa, kirjeen ja vaateita, karkasi ulos ikkunasta jättämättä kirjettäkään, eikä koskaan enää palannut Schmidtien tontille. Hän käytti viimeiset säästönsä junalippuun Puolaan, ja taikasauvan ostoon. Näillä eväillä hän löysi tiensä kouluun, josta tuli hänelle kotinsa. Ensimmäisen vuoden tuo selvisi hyvin, mutta kesäloman alkaessa hänen oli hyväksyttävä mieltä kalvanut totuus, hänellä ei ollut kotia. Paluujunalla Varsovaan hän sai idean miten selviytyä hengissä. Hän etsi kaupungin laidalta hylätyn asunnon ja selvitti ensimmäisen kuukauden kaivelemalla kaupan roskiksia. Yksineläessään hänet alkoi täyttää tyhjyys ja epätoivo. Hän ei enää uskonut mihinkään, mihin hänen kasvatuksensa oli perustunut, ei Jumalaan eikä pelkoon. Hän ei tiennyt enää miten toimia, hänen koko maailmaltaan oli viety pohja, joka vaikutti häneen kohtalokkaasti. Marie alkoi tuntea itsensä huonoksi, isänsä jättämiä jälkiä koski, vaikkei niitä enää siinä ollutkaan.
 Eräänä iltana kuiteskin komea pukuun pukeutunut mies pyysi häntä illalliselle, Marie suostui ja he lähtivät hienoon ravintolaan. Marie kysyi tulisiko ateria maksamaan hänelle jotain, mies lupasi hänelle että vain vähän. Illallisen jälkeen Marie sai kuulla tavan jolla ruoasta oli maksettava, johon ei ollut innokas suostumaan, mutta tiesi sen pakolliseksi, Marie siis pirstoi sielunsa kappaleiksi myymällä itsensä rahasta Puolan jästimiehille. Tätä jatkui pitkään, Marie ei enää välittänyt kehostaan, ei mielestään eikä perheestään. Ainut asia jota hän menneistä todella kaipasi oli Elise, johon hän ei ollut pitänyt yhteyttä. Marie alkoi uskoa siihen, mitä miehet hänelle jankuttivat, hän oli ala-arvoinen, huora, tarpeeton ja ansaitsi kohtalonsa tulla heidän hyväksikäyttämäksi. Marie valitsi mielummin tämän tien kuin palaisi kotiinsa, mikä oli hänen tilanteessaan kyllä ylettömän helppoa, eihän hän enää välittänyt mistään. Tai oikeastaan välitti, siitä että hän saisi opiskella tuolla koulussa, joka antoi hänen elämälleen ainoan merkityksellisen sävyn.
Kolmannen vuosikurssin lopuilla koulussa tapahtui ikävä tietovuoto, ja ihmiset saivat tietää Marien elinkeinostaan koulun ulkona. Tuon tullessa julki, toisti tyttö tapahtumia kolmen vuoden takaa, ja katosi yön pimeydessä Puolasta, lentäen tällä kertaa koulusta varastetulla luudalla. Sattumien kautta hän päätyi Skotlantiin, jossa Tylypahkan rehtori otti häneen yhteyttä, tarjosi asuinpaikkaa Tylyahosta kesäloman ajalle ja opiskelupaikkaa. Marie otti tarjouksensa avosylin vastaan, päätti jälleen kerran polttaa sillat takaansa ja yrittää aloittaa vielä kerran alusta.

Lähihistoria:

Koulu Tylypahkassa on osoittautunut hyväksi Marielle, hän on saanut muutamia hyviä ystäviä, ja on nyt erityisen kiinnostunut animaageista, ja aikookin opiskella animaagiksi. Koska Marie on erittäin kunnianhimoinen asioissa mihin ryhtyy, ja päättää kanavoida ahdistuksensa animaagiksi opiskeluun, hän uskoo pystyvänsä siihen jo vuoden tai kahden sisällä..


Detaljit:
*Jästisyntyinen
*Suojelius on kani
*Ei osaa ilmiintyä


Suhteet:

Monoceros Milarena - Tämä tupatoveri vaikuttaa mukavalta, mutta Marie ei vielä kovin tunne häntä..
Schmidt Elise - Marien tärkeä sisko josta ei ole kuullut sittemmin kun Marie lähti kotoa.
Urran Ker - Marie tapasi tämän tupatoverinsa jo toisena päivänä Tylypahkassa. Poika vaikuttaa mukavalta, ja he viihtyvät yhdessä.

Pelit

Once upon first snow - Peli päättynyt,
Marie tapaa rohkelikkotuvassa kaksi uutta tuttavuutta, Milarenan ja Kerin.
Oma kuva on peilissä sellainen, se on totuus ei kangastus usvainen - Peli päättynyt,
18.10.2009 Marie joutuu ikävään tilanteeseen kun Raven pääsee todistamaan hänelle vaikeaa hetkeä. Tapauksesta on kuitenkin hyötyä sillä hän ja Raven ystävystyvät.
The Saltwater room - Peli käynnissä,
25.12.2009 Marie tapaa mielenkiintoisen tuttavuuden koulun käytävällä matkallaan pois kirjastosta.



Not Safe Awards 2009 :

3# Vuoden Rohkelikkonainen !


Hyväksytty oli~~
-Briitu