Sidley Shiver

[Braile]

Prince Charming
Don't you ever stop being dandy,
don't stop showing me you're handsome

Sidley Nicholas Shiver

on pitkän ja maineikkaan aurorisuvun viimeisin ja ainoa poika, ja hänen harteilleen on asetettu jo syntymästään 11. lokakuuta 1988 lähtien suuria odotuksia, joita hän ei kuitenkaan koskaan täyttänyt. Pettymys olikin suuri, kun nuorimies lähti kotoaan viitisen vuotta sitten ja jätti vanhan elämänsä lopullisesti taakseen. Suku jäi vaille perijää eikä velhomaailma saanut yhtä uuta Shiverin nimeä kantavaa auroria.
Nykyään Sidley toimii mallina ja asuu Lontoossa yksin omassa asunnossaan. Siviilisäädyltään hän on sinkku.
Sidley pitää pientä taukoa mallin uraltaan - hän siirtyy maaliskuussa Nerissa Mockleyn sijaiseksi opettamaan taikaliemiä, vaikkei kukaan selväjärkinen voisikaan sanoa hänen olevan kovinkaan ammattitaitoinen siinä. Hän tekee kuitenkin toisinaan vielä mallintöitä, aina kun sopiva tarjous ilmenee, ja lisäksi työskentelee Tylyahossa sijaitsevassa baarissa.


Sidley kasvatettiin pienestä pitäen toisinaan ehkä liiankin kovalla kurilla. Hänestä haluttiin vain tehdä aurori, josta vanhemmat saisivat vielä olla ylpeitä. Sidleyn perhe on aina asunut Glasgowissa, Skotlannissa, suvun pitkän perinteen mukaisesti suuressa kartanossa syrjäisellä maaseudulla. Maineikas suku on hyvin varakas, ja heidän pitkän ja vanhoillisen sukunsa juuret ulottuvat lähes kahdensadan vuoden taakse, joten jokaisella suvun perijällä on aina ollut paineita uuden perijän kasvatuksesta. Perinteenä kun on ollut jo pitkään tehdä vain yksi lapsi, jotta voitaisiin täysin keskittyä tämän koulutukseen. Siispä myöskään Sidleyllä ei ole lainkaan sisaruksia.
Se ei kuitenkaan tässä tapauksessa taannut sitä, että Sidleystä olisi kasvanut kunnollinen aurori. Sidley ei koskaan lunastanut täysin niitä odotuksia, joista aiemmat perijät olivat suoriutuneet, mutta vanhemmat eivät lukuisten pettymyksienkään jälkeen luopuneet toivosta, vaan kehottivat poikaansa vain opiskelemaan koulussa rankemmin ja rankemmin. Hän menestyi ihan hyvin, mutta hänen valmiutensa auroriksi eivät olleet täysin kelpuutettavat. Parhaiten häneltä luonnistuivat kiroukset ja muodonmuutokset, mutta muut aineet eivät sitten tuntuneet tuottavan kovin hyvää tulosta. Esimerkiksi taikajuomat ovat aina olleet hänelle milteinpä sula mahdottomuus, ja se oli suuri este hänen tulevalle uralleen. Se ei kuitenkaan johtunut siitä etteikö Sidley olisi yrittänyt, sillä hän todella teki mitä tahansa pärjätäkseen, ehkä rangaistuksenkin pelossa, mutta tulokset eivät kuitenkaan missään vaiheessa vastanneet toivomuksia. Koulusta ei jäänytkään hänelle kovin positiivista mielikuvaa, sillä hänen aikansa kului lähes poikkeuksetta opiskeluun, eikä hänellä ystäviäkään liiemmin ollut. Hän oli lajiteltuna Puuskupuhiin.

Viidennellä luokalla ollessaan Sidleyn vanhemmat antoivat yllättävän käskyn pojalleen. Tämän tulisi välittömästi jättää opintonsa velhokoulussa, ja siirtyä kotiin vanhempiensa ja muiden kokeneiden aurorien yksityisopetukseen. Se ei kuitenkaan ollut missään tapauksessa toimiva ratkaisu, vaikka alkuun oli ehkä siltä tuntunutkin - Sidley kun ei ollut koskaan pitänyt erityisemmin vanhemmistaan, vaikka hän peittikin mielipiteensä näiltä hyvin ja sai näiden luottamuksen. Yksityisopetus ei muutenkaan sopinut hänen persoonalleen, hänestä tuntui kamalalta olla yksin huomion keskipisteenä vaikka olikin siihen lapsuutensa aikana opetellut. Hänen opiskelumotivaationsa laski; juuri koulun vapaus ja itsenäisyys saivat hänet opiskelemaan innokkaasti ja keskittymään vapaasti tulevaisuuteensa, vaikkei hän muutoin koulussa hyvin viihtynytkään.
Nyt hän sai vain jatkuvasti kuulla valitusta ja kannustuspuhetta vuoroin perään, kunnes hän kyllästyi siihen täysin. Hän keräsi tavaransa ja pakeni pois kotoaan 16-vuotissyntymäpäivänään (v. 2004). Hänellä ei kuitenkaan ollut paikkaa minne mennä: ystäviä ei ollut, kuten ei myöskään sukulaisia. Ainoa tutuksi käynyt paikka oli Tylyaho, joten Sidley päätti lopulta lähteä matkaamaan sinne.

Asuttuaan lähes puolisen vuotta eri majataloissa Sidley päätyi lopulta ostamaan oman vuokra-asunnon kylän liepeiltä vanhan naisen, Emily Joynesin, talon ullakolta, missä hän päätti aloittaa kokonaan uuden elämän puhtaalta pöydältä. Pian vanhemmatkin pääsivät poikansa jäljille, mutta hän ei suostunut palaamaan kotiin ja sai näin heidät järkyttymään vieläkin pahemmin. Välit katkesivat täysin ja Sidley sai pärjätä kylässä omillaan. Asia oli Shiverin perheelle suuri pettymys ja häpeä, ja Sidleyn nimi poistettiin sukupuusta kokonaan.
Sidley oli kuitenkin nyt tyytyväisempi elämäntilaansa kuin pitkiin aikoihin. Hän oli aina ollut luonteeltaan hyvin itsenäinen, kuten syrjässä perheen ainoana lapsena kasvaneen ehkä sopikin. Hän hankki töitä Kolmesta luudanvarresta ja toimi siellä monta vuotta tarjoilijana iltapäivä -ja iltavuorossa. Vasta kun elämä oli juuri asettumassa raiteilleen, Sidley kohtasi ryhmän kuolonsyöjiä palatessaan myöhään illalla kotiin töistä. Nämä olivat kostoaikeissa Sidleyn isän Christopherin vangittua kerralla joukon kuolonsyöjiä, mutta Sidleyn onnistui pelastamaan nahkansa puhumalla ja liittymällä hätäisesti itse pimeän puolelle. Hän oli karkaamisensa jälkeen ollut hyvin neutraali puolueeltaan, joten liittyminen ei tuntunut kovin ihmeelliseltä ainakaan alkuun, sitä paitsi muuta keinoa eloonjäämiseen ei ollut. Vaikka hän olikin suhteellisen taitava puolustautumisessa, vastustajia oli aivan liikaa. Jälkeenpäin hän on kylläkin ihmetellyt tuuriaan, mutta taitavien aurorien poikana Sidleyn uskottiin olevan hyvä lisäys Pimeän lordin joukkoihin, ja sitä paitsi Sidleyn liittymisen ajateltiin olevan oivallinen kosto vanhemmilleen. Mikä nyt voisikaan olla auroreille pahempaa kuin kuulla oman poikansa vaihtaneen väärälle puolelle.

Työ ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin mitä Sidley oli osannut kuvitella. Jo salailu oli vaikeaa, ja siinä samassa hänen täytyi vielä jatkaa töitään Kolmessa luudanvarressa. Ja varsinkin kun Voldemort sitten nousi uudelleen mahtiinsa, aikaa tuskin oli töiden lomassa. Sidley ei täysin ollut täyttänyt kuolonsyöjien odotuksia; hän ei ollutkaan vanhempiensa tasoinen loitsija, joten hän toimi lähinnä taustatukena vaarallisissa tehtävissä. Kaiken lisäksi työtoverit eivät olleet koskaan erityisemmin pitäneet Sidleysta; hän on yksinkertaisesti outo heidän joukossaan ja jotkut kantoivat vielä kaunaakin nuoren miehen vanhempien takia. Sidleyn suurin ongelma oli kuitenkin se, että hän pelkäsi 'työnantajaansa' enemmän kuin mitään muuta. Hän oli varttunut kuullen tarinoita tämän kauheuksista, mutta ei liittyessään osannut sitä peloltaan ajatella. Sidleyn onneksi hän oli vielä siinä vaiheessa, että uusista tehtävistä hänelle raportoivat useimmiten työkaverit eivätkä lordi itse, mutta oli myös tilanteita joissa hän joutui tämänkin kanssa kasvokkain.
Sidleyn asema kuolonsyöjien riveissä tosin hieman vakiintui hänen tapettua näiden painostuksen alla auroriäitinsä, mutta siinä samalla hänen työsuorituksensa Kolmessa luudanvarressa huonontui huomattavasti väsymyksen ja ylitöiden takia ja pitkä alamäki vaikeuksia kohti alkoi.

Vuoden 2008 lopulla Sidley irtisanottiin työstään Kolmessa luudanvarressa liiallisten poissaolojen ja muutenkin huonontuneen työsuorituksen takia. Siitä alkoi aikamoinen alamäki niin taloudellisesti kuin ihmissuhteidenkin kannalta ja mies uskoi uponneensa lopullisesti masennukseen. Kului melkein kaksi kuukautta ennen kuin hän pystyi lähtemään asunnostaan ensimmäisen kerran koko vuonna. Ja se kerta jäi myös hänen viimeisekseen.
Lontoossa poikettuaan Sidley teki viimein lopullisen päätöksensä kuolonsyöjien jättämisestä. Hän palasi pikaisesti asuuntoonsa, otti tärkeimmät tavaransa ja suuntasi takaisin Glasgowiin. Hän oli viimeksi tavannut isänsä äitinsä hautajaisissa, mutta hän uskoi tämän päästävän hänet ainakin hetkeksi taloon asumaan mikäli esittäisi olevansa kuolonsyöjien vainoamana. Ja niinhän hän tulisikin olemaan, tosin ei samasta syystä kuin mitä hän isälleen esittäisi. Tekosyitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä lopulta perille päästyään Sidley ei löytänyt isäänsä mistään. Hänen vanha kotitalonsa oli tyhjillään, ja vaikka sen olisi toisaalta pitänyt olla hänelle helpotus, hän osasi hyvinkin pelätä pahinta. Kadonnutta auroria ei kuitenkaan löytynyt koskaan.

Aivan toukokuun alussa Sidley päätti kuitenkin jättää Glasgowin jälleen taakseen, niin hullulta kuin se tuntuikin. Vaikka se oli turvaa tarjonnutkin, hän ei enää kestänyt asua yksin suljetussa tilassa. Hän myös yritti parhaansa mukaan vakuuttaa itselleen, että kuolonsyöjät olivat ehkä jo luopuneet etsinnöistäänkin, ja että heillä varmasti oli parempaakin tekemistä kuin haravoida Lontoota päivät pitkät yhden karanneen jäsenensä takia.
Sidley siis osti asunnon Lontoosta, tarkemmin ottaen Southwarkin kaupunginosasta. Rahaa hänellä olisi riittänyt vaikka mihin, sillä Glasgowin asunnossa sijaitsivat yhä kaikki Sidleyn vanhempien varat, mutta niitä hän ei halunnut käyttää. Hän siis tyytyi vaatimattoman kaksikerroksisen kerrostalon halpaan asuntoon. Sidleyn asunto sijaitsee siinä toisessa kerroksessa.
Enää puuttuikin sitten työpaikka, joka tuotti päänvaivaa. Työpaikkoja ei ollut tarjolla paljoakaan, ei etenkään kokemattomille. Työkokemusta Sidleyllä oli tietenkin Kolmen luudanvarren osalta, mutta se ei tietenkään kelvannut sille väestölle joka ei tiennyt edes koko kylän olemassaolosta. Lopulta hän kuitenkin löysi paikan japanilaisesta ravintolasta, missä hän aloitti tiskaamalla astioita. Pian paikan saatuaan Sidley törmäsi kyseisessä ravintolassa paikallisen, aloittelevan mallitoimiston johtajaan, joka ehdotti tätä kokeilemaan valokuvamallin uraa. Sidley aloitti alan pikakurssin, joka kesti koko kesän ja on kyllä vieläkin vähän kesken.

Nykyään Sidley työskentelee sitten Marcos Kennedyn mallitoimistossa, toimien lähinnä vaate- ja korumainosmallina.
Vaikeuksia tuottaa vain ainainen pelko siitä, että kuolonsyöjät löytäisivät vielä hänet joku päivä. Itse asiassa Sidley on myös alkanut hieman kaivata entistä työtään, vaikka tietääkin että siihen palaaminen on käytännössä mahdotonta.
Mallintöissä hän kuitenkin menestyy ja on nousussa urallaan koko ajan.

Run, neon tiger, there's a price on your head
They promised just to pet you, but don't let them get you

Luonteeltaan Sidley ei ole koskaan ollut sieltä sosiaalisimmasta päästä, mutta työskennellessään niin kahvilassa kuin kuolonsyöjissäkin hän on pakon myötä oppinut tulemaan edes joten kuten toimeen ihmisten kanssa. Hän on aina ollut hieman ujo, mutta mallikurssinsa aloitettua hän on löytänyt lisää itseluottamusta alkaessa ymmärtää myös hyviä puolia itsestään. Aiemmin hän kun oli kovin tarkka muiden mielipiteistä ja pelkäsi tulla inhotuksi - nyt hänen on helpompi olla välittämättä, vaikkakin kaikista pistävimmät kommentit saattavat upota hänen itsetuntoonsa piikin lailla pitkiksikin ajoiksi, sen verran herkkänahkainen hän kuitenkin on.
Suurimmista sosiaalisista vaikeuksistaan Sidley on kuitenkin päässyt eroon. Hänen on jo paljon helpompi tulla toimeen ihmisten kanssa, pääosin luultavasti parantuneen itsetuntonsa ansiosta. Aiemmin Sidley oli hyvin taipuvainen masennukseen ja itsesääliin, mutta nyt sitä tapahtuu paljon harvemmin. Uusien tuttavuuksien seurassa hän saattaa kyllä olla alkuun hieman varautunut (joskin johtuen myös siitä, että hänen nimensä on edelleenkin kuolonsyöjien tappolistalla), mutta on kokemuksen myötä opetellut hankkiutumaan eroon jännityksestään. Esimerkiksi hänelle aiemmin hyvin tutut pakkoliikkeet hermostumisen aikana ovat jääneet pois, ja Sidley on huomannut jo sen rentouttavan oloa jo paljon.
Yleisestiottaen Sidley on ihan mukavaa seuraa, mikäli haluaa viettää aikaa jonkun kanssa. Jostain syystä mies vaikuttaa muiden silmissä hyvinkin rehelliseltä, luotettavalta ja kaikin puolin kunnolliselta mieheltä, mutta niitä kolmea sanaa ei kyllä voisi Sidleyhin todella yhdistää jos hänet tuntisi kunnolla. Vaikka hän käyttäytyy hyvin kohteliaasti eikä toisaalta tarkoita pahaa kellekään, hän on hyvin taipuvainen valehtelemaan ja käyttämään arveluttaviakin keinoja oman nahkansa pelastaakseen. Joskus hänen luomansa valheiden verkko hämmentää jopa häntä itseäänsäkin, mutta valheet vain tuntuvat tulevan kuin itsekseen - ei hän niitä aina etukäteen suunnittele, vaikka kuluttaakin usein paljon aikaa pohtiessaan tulevia siirtojaan.

Usein hänen tarkkaan ajatellut suunnitelmansa onnistuvat, sillä hän kuluttaa niihin paljon aikaa. Hänelle on ominaista asettaa tietyt tavoitteet itselleen määränpäähänsä päästäkseen, ja hän tekeekin lähes mitä tahansa sen saavuttaakseen. Sidley pelkää paljon epäonnistumisia, vaikka onkin elämänsä aikana saanut niihin jo tottua. Hän on kuitenkin ikuisesti huono häviäjä, ja tavoitteissa epäonnistuessaan hän murtuukin usein täysin eikä tiedä miten toimia. Hänen on kuitenkin pakko myöntää, että hän pyytää todellakin itseltään aivan liikoja toisinaan.
Suurempien päätöksien tekeminen on Sidleylle hyvin vaikeaa, ja vaikka hän kuinka ajattelisi ja ajattelisi, oikealta tuntuvaan johtopäätökseen on hänelle hyvin vaikeaa. Erityisesti silloin, kun kyseessä on niin oman itsensä kuin samalla myös hänelle läheisten ihmisten suojelu tai huomioiminen - hän ei vain tiedä, kumpi on itselleen tärkeämpää, ja onnistuu usein sotkemaan asiat täysin sählätessään vailla päämäärää. Hän on huono toimimaan yllättävissä tilanteissa ja inhoaakin siksi niin yllätyksiä kuin muutoksiakin.

Tärkeimmät asiat elämässä herättävät kuitenkin Sidleyssä jonkinlaista suojeluvaistoa, joskin hänen lähipiiriinsä voi olla hyvinkin vaikeaa päästä. Vaikka hyväkäytöksinen ja puoleensa vetävä mies tutustuu päivittäin monenlaisiin uusiin ihmisiin, hänen ihmissuhteistaan ei kovinkaan usein kehity mitään erityisen syvää. Hänellä on vaativa maku, eikä hän hyväksy seurustelukumppaniksi tai edes ehdokkaaksi ihan ketä tahansa. Ensimmäinen seurustelusuhde hänellä oli vasta 20-vuotiaana. Sidley uskoo, että juuri se suhde on ollut syynä hänen henkiseen kasvuunsa viime vuoden aikana. Sen myötä hän on oppinut tuntemaan itsensä paremmin - parhaitenhan mies kuitenkin ottaa opikseen omista virheistään - eikä hän pelkää enää olla sitä mitä on. Hänen elämänhalunsa on myöskin kohentunut, samoin kuin hänen kiinnostuksensa uusiin asioihin ja yrityksiin.

Vaikkei hän enää inhoakaan itseään ja pystyy esiintymään muiden edessä tuntematta häpeää, hän ei kuitenkaan halua edelleenkään paljastaa itsestään henkilökohtaisimpia asioita, ja hän myös pitää salaisuutensa sisällään vaikka joku hänelle omistaan uskoutuisikin. Sidley vaikuttaakin ulkoapäin melko salailevalta, ja sitähän hän myös on; hän pitää menneisyytensä omana tietonaan ja vakuuttelee ihmisille olevansa niin kiinni nykypäivässä, ettei suostu ajattelemaan edes eilistä sen pidemmälle. Tämä onkin vähitellen uppoutunut miehen päähän pikku hiljaa - siinä missä hän ennen katui virheitään, pohdiskeli mitä olisi voinut tehdä toisin ja kaiveli esiin synkimpiä muistoja menneisyydestään, nykyään hän yrittää kulkea eteenpäin mahdollisimman välinpitämättömänä, vaikka se välillä vaikeaa onkin.

Uusi piirre hänessä on myöskin välillä hieman ylikin menevä kopeus ja itsekkyys - hän arvioi ihmisiä helposti ja asettaa nämä eri lokeroihin vaikka pelkän ulkonäönkin perusteella. Hän ei halua olla tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa. Ulkonäkö on hänelle erityisen tärkeä piirre, ja myös varakkuuden arvo on noussut huomattavasti hänen silmissään. Rikkaan suvun ainoalle pojalle moinen käytös olisikin aivan ymmärrettävää, mikäli hän ei olisi kasvanut kovissa oloissa - saattaakin sitten olla, että hänen päähänsä ovat nousseet niin salamavalot ja upeat kuvat lehdissä, kuin myös hänen laajentunut tuttavapiirinsä.
Tällä hetkellä Sidley on kiintynyt melko vapaaseen elämäntapaansa, johon kuuluu niin rahan tuhlaus (hän ei lainkaan häpeile hakea tarvitessaan rahaa edesmenneiden vanhempiensa kartanosta), matkustelu sekä - hieman yllättäen - työnteko. Sidley ei koe työntekoa lainkaan rasittavaksi asiaksi, vaan viihtyy mainiosti jokaisessa työpaikassaan. Rahasta hän ei edes välitä pääasiallisesti, sitä hänellä kun on jo muutenkin, mutta hän pitää työpaikkojen sosiaalisista ilmapiireistä ja töiden asettamista pienistä haasteista, jotka tekevät elämän mielenkiintoiseksi. Työpaikkojen takia hänellä ei ole nykyään vapaa-aikaa niin paljon kuin ennen, mutta Sidley ei koe sitä erityisen häiritseväksi.

Joku Sidleyn "edellisen minän" tuntenut voisi yllättyä kovasti tavatessaan tämän miehen uudelleen kaiken tapahtuneen muutoksen jälkeen.

Sidleylla on aina ollut vahva visuaalinen silmä, ja monet erilaiset luovat alat ovat aina olleet hänen mieleensä.  Nuorempana hän ei oikein saanut tukea harrastuksiinsa, hänen vanhempansa pitivät niitä täysin turhanpäivisinä, mutta pois muutettuaan hänellä on ollut vapaasti aikaa toteuttaa itseään. Hän on esimerkiksi aina pitänyt paljon maalaamisesta ja onkin hyvin taidokas siinä, mutta viime aikoina hän ei ole saanut oikein mitään aikaan. Eikä hänellä ole tuntunut aikaakaan moiseen enää riittäneen, vaikkei hänen tosiaankaan kannattaisi antaa taitojensa ruostua.
Musiikkikin on kuulunut viime vuosina vahvasti Sidleyn elämään. Aiemmin se oli kielletty häneltä täysin, hänen oli sallittu vain soittaa kartanon pianoa - sen soiton hän hallitseekin yhä varsin hyvin - mutta muuten hän ei sitä saanut harrastaa. Nykyään Sidley pitää elektronisesta, indiestä ja alternative rockista - hänelle pääasia on vain, että musiikki on niin epätunnettua kuin mahdollista. Marginaalimusiikin kuuntelu on hänelle ehdoton osa tyyliä eikä hän ikipäivänä myöntäisi pitävänsä mistään vähääkään mainstreamiin viittaavasta.
Myös vaatesuunnittelu ja muoti on aina kiinnostanut Sidleyta ja hänellä onkin kasoittain luonnoksia säilöttynä pöytälaatikoissaan. Päiväkirjaa hän on kirjoittanut kahdeksanvuotiaasta asti, vaikka nykyään kirjoittaminen onkin jäänyt hieman vähemmäksi ajanpuutteen takia.

Liikuntaa Sidley harrastaa niin usein kun vain ehtii pitääkseen kroppansa kunnossa ja se myös näkyy. Ei tosin sillä, että hänellä olisi joskus ollut jotain ongelmiakaan asian kanssa. Asiaan saattaa kyllä vaikuttaa se, että Sidley on syönyt pienestä pitäen terveellisesti ja ollut myös kasvissyöjä hyvin kauan.
Ainoat lommot hänen muutoin täydellisen oloisessa terveydentilassaan ovatkin sitten tietyt päihteet. Sidley alkoi polttamaan omille muutettuaan säännöllisesti huomatessaan sen rauhoittavan huomattavasti hänen stressin täyttämää mieltään. Vahva alkoholi tai huumeet eivät kuitenkaan ole koskaan viehättäneet häntä; kokeilunhalusta niitäkin on testattu, mutta siihen se on jäänyt. Enemmän hänen mieleensä ovatkin sitten makemmat, vähemmän alkoholia sisältävät juomat, joita voi nauttia ilman että menettää hallintakykynsä aivan kokonaan.

Vaikka hän Skotlannissa lapsuutensa viettikin, skottilainen aksentti ei ole hänelle tarttunut. Hänen äitinsä Hazel oli kotoisin Readingista, ja Sidley puhuu tämän tyyliin täysin englantilaisittain.
Syksyllä hän aloitti ranskan kielen lukemisen, joskin ei sitä hallitse vielä lainkaan. Sidley kuitenkin kuvittelee sen olevan hyödyksi tulevaisuudessa, joten hän opiskelee ahkerasti.

Silk or leather, or a feather
Don't you ever lower yourself, forgetting all your standards

Ulkonäöltään Sidley on hyvin muuntautumiskykyinen.
Hän on noin 1,84 metriä pitkä ja hänen ruumiinrakeenteensa on hyvin hoikka, ehkä hieman luisevakin itse asiassa, vaikka lihaksia sopivista paikoista sitten löytyykin liikunnan ansiosta. Hänen silmänsä ovat ruskeat, ehkä hieman vihreään vivahtavat kuten äidillään. Iho on ehkä hieman kalpeahko huonon verenkierron vuoksi, mutta ei sitä mitenkään valkoiseksi voi luokitella ainakaan luonnollisessa olotilassaan.
Hiukset ovat tällä hetkellä värjätty mustiksi. Lyhyeen malliin leikattujen hiusten laittamiseen kuluu ehkä liioitellunkin paljon aikaa Sidleyltä, mutta hän on siinä hyvin taitava ja saa todella hyvää jälkeä aikaan. Hänellä ei ole mitään tiettyä tyylisuuntausta hiustensa kanssa - hän yhdistelee tyylejä kuin tyylejä. Hiusmalli on kuitenkin usein melko siisti ja asiallinen. Pitkähköiksi jätetyillä otsahiuksilla on usein suurin vaikutus kampauksen luonteeseen.
Alunperin hiukset olivat tavallisen ruskeat kuten isällään. Sidley muistuttaa itse asiassa muutenkin paljon tätä kapeine ja suhteellisen siroine kasvonpiirteineen, vaikkei mies tästä huomiosta itse lainkaan pidäkään.

Tarkin Sidley on kuitenkin pukeutumisessaan. Hän ei pue mitä tahansa ylleen, ja saattaa kuluttaa joskus tuntikausia sopivia vaateyhdistelmiä laatiessaan. Hänen vaatemakunsa on kallis ja brändit ovat hänelle hyvin tärkeitä. Vaatteiden täytyy hyvältä näyttämisen lisäksi olla myös kunnollista materiaalia.
Sidleyn pukeutuminen on klassisen tyylikästä, kuten myös hänen väriskaalansa. Vaatekaappiin eksyy harvemmin muita kuin mustia, valkoisia, harmaita ja ruskeita vaatekappaleita. Hän suosii yksinkertaisia vaatteita, joita yhdistelemällä hän saa aikaan hyviä kokonaisuuksia. Vaatteiden tulee olla ennen kaikkea siistejä ja hyväkuntoisia, joskin myös vintage-vaatteet saattavat mennä läpi. Kankaissa hän suosii yksiväristen kuosien lisäksi myös liituraitaa, ja erikoisempiakin kuvioita jos hän sattuu jotain silmää miellyttävää löytämään. Mitään kovin kirkuvan erikoista mies ei kuitenkaan halua ylleen pukea.
Kauluspaidat, neuleet ja neuletakit, avokauluksiset paidat ja liivit ovat Sidleyn tavaramerkkejä. Kaulassa on usein yksivärinen solmio. Hieman kylmemmillä keleillä mies pukee yllensä kaksoisnapituksella varustetun kangastakin tai nahkatakin.
Asusteista hän on mieltynyt kaula -ja rannekoruihin, useimmiten tavallisiin ketjuihin joihin hän on itse kiinnittänyt hankkimiaan koruja. Myös kalliisiin aurinkolaseihin, rannekelloihin, laukkuihin ja vyönsolkiin mies kiinnittää erityisen paljon huomiota.

Merkeistä hänen suosikkejaan ovat esimerkiksi Vivienne Westwood, Oliver Spencer, Farah ja Cold Method - lista on kuitenkin liian pitkä lueteltavaksi.
Jonkin verran tatuointejakin on mies ehtinyt itselleen hankkia. Ensimmäiset tatuoinnit löytyvät hauiksesta, jotka ovat kuvioitu lähes täyteen kyynärvarteen asti, suurimmaksi osaksi erilaisilla tribaaleilla kuvioilla mutta myös tekstiä ja pieniä kuvioita löytyy. Vatsanseudullaan, suunnilleen lonkkaluiden kohdalla pituussuunnassa, on kaksi suurta alas tähtäävää pistoolia. Kaikki tatuoinnit ovat hänen itsensä suunnittelemia, paitsi tietenkin käsivarteensa poltettu pimeän piirto, jos se siis nyt tatuoinniksi lasketaan.
Lävistyksiä miehellä on peruskorvareikien lisäksi oikeanpuoleisen korvan rustossa oleva industrial, jossa hän käyttää silloin tällöin noin viiden millimetrin pitkää piikkikorua.

Sidleyn yhä tallella oleva taikasauva on orapaatsamaa ja se sisältää yksisarvisen harjajouhen. Se on 14 tuumaa pitkä ja rakenteeltaan hyvin kevyt ja notkea, jonka vuoksi se soveltuukin hyvin nopeaan loitsimiseen. Se soveltuu täydellisesti Sidleylle ja hänen tarkoille reflekseilleen, ja suuri osa hänen taidoistaan perustuukin luultavasti vain huolellisesti ja ammattitaitoisesti valittuun taikasauvaan.
Sidley osaa ilmiintyä ja luoda suojeliuksen, mutta animaagiksi hän ei ole opetellut. Suojeliuksen muoto on lumileopardi.


Suhteet

Shannon Bale - Joulufestareilla kitaraa soitellut mies, joka ajautui huonolla tuurilla Sidleyn, Shawnyan ja Brookin seuraan yrittäessään saada kitaraansa takaisin. Tämä feikkidylan ei jättänyt mitään kovin hyvää vaikutelmaa Sidleylle, joskin eipä hän ole tähän enää jälkeenpäin sitten törmäillytkään.

Ave Beaumont - Tanssijatyttö, jonka Sidley tapasi vielä tehdessään töitä kuolonsyöjille. Heidän tapaamisensa oli hieman ikävänpuoleinen, sillä Sidley oli juuri se, joka murhasi muutaman Aven jästiystävistä, joskin hän sitten onnistuikin pääsemään naisen syytöksistä pitkän selittelyn jälkeen.

Shawnya Chrowdis - Joulufestareilla tavattu pirteä tyttö, joka tosin sai melkoisen huonon vaikutelman Sidleystä saatuaan sattuman kautta tietää tämän kuolonsyöjän virasta. Shaw tuskin siis tulisikaan enää kovin mielellään juttelemaan, jos hän vielä joskus Sidleyhin kadulla sattuisi törmäämään.

Charlie Edington - Korkea-arvoinen kuolonsyöjä, joka aiheutti aina pelon lisäksi myös kunnioitusta Sidleyssä. Arvoasteikon toisessa päässä ollut Sidley ei kuitenkaan ollut kuin kerran tekemisissä Edingtonin kanssa, ja toivookin ettei tule tapaamaan tätä enää koskaan.

Kelsi Girard - Nuori nainen, joka sattumalta kiinnitti huomionsa Sidleyhin keskellä ostoskeskusta. Sidley sai pian huomata, että tästä naisesta ei sitten päästykään eroon kovinkaan helposti..

Severina Grant - Entinen kuolonsyöjä hänkin. Sidley tapasi tämän melko henkilökohtaista tehtävää suorittaessaan, sillä Severina toimi valvojana kun Sidley oli määrätty tappamaan vanhempansa.

Nathan Mockley - Aiheuttanut Sidleylle melkoista päänvaivaa aina sen jälkeen, kun Sidley iski silmänsä tähän Kolmessa luudanvarressa ja kaikesta hämäännyksestä onnistui saamaan Nathanin luottamuksen itseensä sillä tasolla, että nämä kaksi ovat tavanneet useasti tuon tapaamisen jälkeen. Tapaamiset olivat aina ystävyyspohjaisia, aina vuoden 2009 loppuun saakka, jolloin suhde syveni astetta vakavammaksi. Seurustelua kesti puolisen vuotta, ja se päättyi lopulta suhteen mentyä selvästi alamäkeä jo pidemmän aikaa.

Acrux Ramsey - Arvostetun kuolonsyöjän poika, jonka Sidley tapasi oltuaan jo paennut pimeän voimista. Sidleyn onneksi Acrux oli kuitenkin yhtä vähän motivoitunut pimeän voimien toimiin kuin hänkin, ja yllätyksekseen päätyi loppujen lopuksi viettämään aikaa Acruxen kanssa tämän hotellihuoneessa.

Brittany Wilcox - Tylypahkaa käyvä tyttö, johon Sidley kirjaimellisesti törmäsi Tylyahossa aikaa tappaessaan. Vaikka hän kokikin Brittanyn varsin mukavaksi tapaukseksi, hän ei ole tyttöä sen koommin tavannut.

Brook Williams - Brook oli aikoinaan samalla luokalla ja samassa tuvassa Sidleyn kanssa, joskin he eivät kouluaikoinaan olleet pahemmin tekemisissä keskenään. Myöhemmin nämä kuitenkin tapasivat sattumalta, ja vaikkei kumpikaan sitä olisi saattanut uskoa, tapaamisen jälkeen syntyi suunnilleen puolisen vuotta kestänyt on-off-suhde, joka kuitenkin päättyi lopulta yhteisestä päätöksestä. Väleissä keskenään he eivät kuitenkaan enää ole.

Petteri Tuntematon ja Adto - Petteri ja Adto tekivät mystisen visiitin ostoskeskukseen, jossa Sidley yritti parhaillaan keksiä keinoa jolla päästä pakoon innokasta Kelsi Girardia.


Peleittäin

2008

Maataan vieretyksin, ja kumpikin on yksin, 5. lokakuuta. Sidleyn luotettavuutta kuolonsyöjien keskuudessa päätettiin testata antamalla tehtäväksi tappaa vanhempansa. Tehtävää oli valvomassa vielä noihin aikoihin myös kuolonsyöjiin kuulunut Severina Grant.

Last train home, 21. lokakuuta. Rautatieasemalla Sidley tapasi kouluajoilta tutun Brook Williamsin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Ennen kuin kumpikin lähti omille teilleen, ehdittiin muutama sana ja jotain muutakin vaihtaa siinä puolen tunnin sisällä.

I came to see you.., 3. marraskuuta. Vielä kahvilassa työskennellessään Sidley sai asiakkaakseen Charlie Edingtonin, entisen ja korkea-arvoisen kuolonsyöjäkollegansa. Tämän miehen harmiton tarkastuskierros ei jättänyt Sidleylle kovin myönteistä muistoa jälkeensä.

Make me smile again, 9. marraskuuta. Jälleen kerran yhden kuolonsyöjien nimissä tehdyn murhan jälkeen Sidley oli päätynyt nuokkumaan ostoskeskuksen portaikkoon, missä hän tapasikin viikonloppua viettämään tulleen Brittany Wilcoxin, joka kuitenkin väenpaljoudessa onnistui kaatumaan portaikossa ja satuttamaan nilkkansa. Sidley päätyi auttamaan Brittanyn läheiseen kahvilaan, josta illan päätteeksi tytön kaverit johdattivat tämän takaisin koululle.

It's in the ABC to growing up, 9. marraskuuta. Yksi ensimmäisistä Sidleylle määrätyistä tehtävistä, jotka saivat hänet vihdoin harkitsemaan vakavasti pimeän puolen jättämistä, kuului tänä kyseisenä päivänä kun hänelle annettiin käsky surmata muutama jästi Lontoon kaduilta. Epäonnisiksi uhreiksi joutuivat tanssijoiden ryhmä sivukaduilla, joista yksi selviytynyt oli kuitenkin Ave Beaumont -niminen noita, joka ei tosiaankaan päästänyt Sidleytä helpolla kaksi ystävää menetettyään.

Can you find me space in your bleeding heart?, 1. joulukuuta. Taas kerran yksi niistä päivistä, jotka vaikuttivat Sidleyn vuoden lopussa saamiin potkuihin Kolmesta luudanvarresta. Ei sille kuitenkaan mitään mahtanut, kun Brook saapui paikalle kesken työpäivän ja vei Sidleyn huomion jonnekin täysin muualle.

Daydream of Illusion, 23. joulukuuta. Aattoa edeltävät joulufestarit saivat myös Sidleyn paikalle kuolonsyöjien suunnittelemasta mellakasta huolimatta, vaikka jälkeenpäin hän katuikin päätöstään hyvin vahvoissa määrin. Paikan päällä hän tapasi niin pirteän nuoren tytön, Shawnya Chrowdisin, tapahtumassa kitaraa soittaneen Shannon Balen kuin myös vähän heikommassa kunnossa olleen Brookin, joita hän loppujen lopuksi joutui johdattamaan pois kuolonsyöjien jaloista. Kaikki kyllä sujui ihan hyvin siihen saakka, kunnes Sidleyn laukusta löytynyt maski paljasti totuuden hänen käsivarteensa poltetusta merkistä.

2009

We too could be glorious, 14. helmikuuta. Sidley käväisi Brookin luona vihdoin ja viimein selvittelemässä joulun alla tulehtuneita välejä. Vaikka tilanne vaikutti lupaavalta ja kumpikin pääsi vähän paremmin perille toisistaan, kaiken jälkeen he vain alkoivat etääntyä toisistaan jatkuvien vaikeuksien vuoksi. Sidley ei ole nähnyt Brookia pitkään aikaan, eikä asia häntä enää häntä vaivaakaan.

I'll wait my turn to terrorize you, 31. maaliskuuta. Sidley tapasi nuoren Acrux Ramseyn Lontoolaisessa kahvilassa myöhään illalla. Vaikka Sidleyn oli alkuun vaikea luottaa kuolonsyöjien joukkoihin kuuluvaan Acruxeen, hän vakuuttui lopulta siitä ettei tätä kiinnostanutkaan ura sen paremmin kuin Sidleytäkään.

So tell me what am I supposed to be - another goddamn drone, 15. syyskuuta. Sidley tapasi Kolmessa luudanvarressa viikonloppua viettävän Nathan Mockleyn, jonka ulkonäköön hän meni saman tien kiinnittämään huomionsa. Nathan ei erityisemmin lämmennyt Sidleyn jutusteluyrityksille, mutta ei kuitenkaan saanut karistettua yli-innokasta Sidleytä pois kimpustaan.

Catch Me If You Can, 11. lokakuuta. Sidley sattui istuskelemaan ostoskeskuksessa vailla sen parempaa tekemistä, ja kohtasi epäonnekseen Kelsi Girardin, joka sai hieman väärän käsityksen heidän kohdanneista katseistaan. Sidley sai pian huomata, että naisesta oli harvinaisen vaikea päästä eroon, vaikka paikalle eksyneet Petteri Tuntematon ja Adto heidän kahdenkeskeistä hetkeään läsnäolollaan hieman häiritsivätkin.

It's such a jollification as a matter of fact, so 'tres charmant', my dear, 6. joulukuuta.

Passion colors everything, 31. joulukuuta. Pidettyään jo pitkään taukoa säännöllisistä tapaamisistaan Nathanin kanssa, Sidley tapasi tämän Lontoossa uuden vuoden aattona. Onnistuttuaan jälleen kerran kaatamaan kahvit Nathanin päälle, Sidley keksi varsin luovan tavan pyytää anteeksi. Ilta osoittautui hyvin merkittäväksi, sillä sen aikana kumpikin sai tunteensa selvitettyä toisilleen.

2010

Taikajuomia kuudesluokkalaisille, 15. huhtikuuta.
KESKEN.

Dangerous Animals, 24. huhtikuuta.
KESKEN.


Pähkinänkuoressa

Nimi: Sidley Nicholas Shiver
Syntymäaika: 11. lokakuuta 1988
Sukupuoli: mies
Siviilisääty: sinkku
Seksuaalisuus: homo
Asuinpaikka: Lontoo, Southwark, Englanti
Syntymäpaikka: Glasgow, Skotlanti
Perhe: Isä Christopher Shiver, kuollut
           Äiti Hazel Shiver, kuollut
Työpaikat: Taikajuomien sijainen Tylypahkassa
                 Valokuvamalli Marcos Kennedyn mallitoimistossa
                 Tarjoilija Pirunpalo-baarissa
Muuta: Opiskellut Tylypahkassa, tupa oli Puuskupuh
            On entinen kuolonsyöjä
            Ei kannata pimeän puolta enää


Photos: Ian Watkins
Text: Braile
Lyrics: Adam & The Ants - Prince Charming
           The Killers - Neon Tiger