Yvonne Gray

[Ele]

_{Kuvissa Isabelle Fuhrman}

YVONNE ABIGAIL III GRAY

Syntymäaika: 31.10.1997

Sukupuoli: nainen, tyttö

Asuinpaikka:
Lontoo, Hawkson Road 15
Huone sijaitsee lumotun talon toisessa kerroksessa Ranjitin huoneen ja vessojen välissä. Seinät on vuorattu erilaisten olioiden julisteilla joita Saivartelija lehdestä löytää keskiaukeamalta, lattia on täynnä tavaraa ja ylös on rakennettu parvi, jonne Yvonnen prinsessasänky on ahdettu

Koulutus: Opetellut lukemaan ja kirjoittamaan kotiopettajattaren avustuksella

Luokka: 1

Tupa: Korpinkynsi

Perhe: Vanhemmat; Rhett ja Amelia Gray, kuusi sisarusta sekä yksi adoptio sisko

Kiinnostuksen kohteet: Saivartelija-lehti, kuolleet, epäkuolleet, onnettomuudet ja liskot

Lemmikit:
Yvonnen vaatekaapissa asuu mörkö, se muuttuu Yvonnen edessä valkoiseksi ja pörröiseksi kissanpennuksi. Koulun alkamisen kunniaksi Amelia osti Yvonnelle ison rupisammakon, jonka hän nimesi prinssi Alfrediksi.

Muuta:
- Yvonnen taikasauva on 11, 7 tuuman pituiseksi hiottua valkoista Marupa puuta ja se sisältää Flooperin sydämen
- Yvonne ei osaa suojelius- tai ilmiintymis-loitsua
- Yvonnella on mielikuvitusystävänään vauvana kuollut James
- Yvonne pystyy ”näkemään” jos jonkun toisen henkilön läheinen on kuollut
- Yvonne pelkää pörröisiä eläimiä ja ihmisiä

Historia

Grayn perheen kuudes lapsi syntyi pimeänä halloween iltana kello 23.59. Tyttö nimettiin isotätiä Yvonne Abigail II (toista) kunnioittaen Yvonne Abigail III:ksi ja hänen odotettiin täyttävän sukunsa tiukat vaatimukset. Varhaisessa vaiheessa tyttölapsessa ei havaittu mitään erikoista. Hän oli poikkeuksellisen terve lapsi suurine ruskeine silmineen. Edes koko muun perheen sänkyyn kaatanut flunssa ei onnistunut iskemään hampaitaan Yvonneen. Hän vaikutti aivan normaalilta jälkeläiseltä, juuri sellaiselta, jota perhe, eli Rhett, oli kaivannutkin.

Vähän päälle kaksi viikkoa Yvonnen neljänsistä syntymäpäivistä, syntyi perheen kuopus, Kaitlin. Pikkusiskoaan kohtaan Yvonne käyttäytyi varsin suojelevaisesti, etenkin kun hän huomasi perheen kolmanneksi nuorimman tyttären, Prudencen, olevan väkivaltainen kaikkia niitä kohtaan, jotka veivät isän huomion häneltä. Vuoden päästä Kaitlinin syntymän jälkeen Amelian huomattiin olevan jälleen raskaana. Yhdeksänkuukauden jälkeen syntyi pieni poikavauva, joka kärsi hengitysongelmista. Lapsi sai syntymänsä jälkeen pikakasteen, ja hänet nimettiin Jamesiksi. Pojan onnistui sinnitellä elossa muutama päivä niin, että koko perhe saattoi tavata vauvan. Yvonnen epäonneksi James oli hänen sylissään kun vauva yhtäkkiä lakkasi hengittämästä ja vaipui ikuiseen uneen. Siitä hetkestä lähtien Yvonne ei enää ollut entisensä.
Aluksi hän eristäytyi muista ihmisistä ja alkoi puhua usein itsekseen. Muutaman kuukauden kuluttua kävi ilmi, ettei tyttö puhunut itsekseen, vaan hänellä oli mielikuvitusystävä jota hän kutsui Jamesiksi, oman pikkuveljensä mukaan. Vanhemmat hakivat apua mielenvikaisuuteen vedoten, mutta lääkärit sanoivat että tämänkaltainen toiminta oli normaalia Yvonnen ikäiselle lapselle ja että se häipyisi ajan myötä. Vuodet vierivät ja James kasvoi niiden mukana yhä suuremmaksi osaksi Yvonnen elämää. Nykyään tyttö on erottamaton mielikuvitusystävästään joka aiheuttaa hänen mukaansa kaikki onnettomuudet sekä ikävät sattumat.

Yvonnesta…

Ollivandersin taikasauvakaupan ovenpieleen kiinnitetty kello helähti kirkkaasti kun Yvonne astui sisään äitinsä jäljessä ja jäi ujona kurkistelemaan suuria ja korkeita hyllyrivistöjä täynnä taikasauvalaatikoita. Jostain hyllyjen välistä ilmestyi varsin nopeasti vanhempi velho, joka tervehti Amelia Graytä iloisesti. Sen jälkeen hänen katseensa kääntyi nuoreen tyttöön, joka piilotteli yhä oven suussa.
”Astu vain lähemmäksi tyttö, emmehän me muuten voi kokeilla sauvoja”, mies sanoi ja kääntyi Amelian puoleen. ”Joko tämä on viimeinen?”
”Ei, tulen Kaitlinin kanssa neljän vuoden kuluttua”, nainen sanoi ja hänen väsyneille kasvoilleen nousi haparoiva hymy. Yvonne astui sisälle liikkeeseen ja käveli äitinsä helmoihin tarttuen tämän kaavusta samalla tuijottaen satoja tuhansia neliskanttisia laatikoista joista yhdessä tulisi olemaan hänen sauvansa. Yvonnen ikioma taikasauva. Ajatuskin siitä sai perhosia lentelemään tytön vatsassa.

Ollivanders oli kadonnut hyllyjen keskelle ja kantoi nyt Yvonnen sekä hänen äitinsä luokse kahta taikasauvaa. Hän ojensi ensimmäisen tytölle ja käski tätä heilauttaa sitä. Yvonne piteli kädessään olevaa esinettä tiukasti ja heilautti sitä ihan vähän. Samassa Ollivandersin tukka muuttui siniseksi ja kärähti pahasti. Yvonnen silmiin syttyi omituinen valo samalla kun Amelia pahoitteli tyttärensä puolesta.
Ymmärtäväinen Ollivanders pudisteli päätään ja haki seuraavan laatikon mutisten samalla piikkipaatsamasta. Seuraavakaan sauva ei tuottanut toivottua tulosta, eikä viides, eikä edes kahdeksas. Lopulta vääriä taikasauvoja oli jo melko komea kasa tiskillä, jonka takana hämmentynyt velho raapi päätään ja koetti miettiä seuraavaa mahdollista sauvaa. Mies katosi tällä kertaa tiskin alle ja puhalsi pölyjä harmaasta laatikosta jonka päällä oli vihertävä nauha.
”Kenties flooperi?” mies mutisi itsekseen ja vilkaisi Yvonnea kohden.

Tyttö otti vastaan hänelle ojennetun valkoisen sauvan ja vilkaisi epävarmana äitiinsä, joka nyökkäsi kannustukseksi. Yvonne teki ilmassa pienen ympyrän, joka sai aikaan kirkkaan valopallon, joka pinkaisi siinä samassa kohti taikasauva hyllyjä. Kuului vain suuri pamaus, kun kyseinen hylly putosi maahan kaikkine sauvoineen. Samassa valopallo muutti suuntaansa seuraavaa hyllyä kohden ja toisti toimintansa jatkaen tuhojen tekemistä jonkin aikaa, kunnes se kääntyi kohti tiskiä, jonka ääressä kaikki kolme läsnäolijaa seisoivat. Amelia ja Ollivanders kerkesivät suojautua tiskin taakse, mutta Yvonne sen sijaan tuijotti palloa lumoutuneena. Kun se sitten saavutti hänet, kohotti tyttö vapaan kätensä ja sieppasi pallon sen suojiin. Pamausta ei enää kuulunut, joten suojautuneet aikuishenkilöt uskalsivat nousta ylös nähdäkseen tummahiuksisen tytön joka tuijotti kätensä sisällä olevaa ilmestystä lumoutuneena.

”Mielenkiintoista”, vanha taikasauvamestari sanoi päätään raapien, ”hyvin mielenkiintoista.”


Yvonne on luonteeltaan poikkeava itsensä ikäiseksi tytöksi, sillä hän ei tunnu pitävän mistään mistä muut hänen ikäisensä pitävät. Myös mielikuvitusystävä, jota Yvonne syyttää kaikesta pahasta, on vaikeuttanut omanikäisten seuraan sopeutumista. Tytöllä on myös erityinen taito aistia jos jonkun henkilön läheinen on kuollut. Rhett ja Amelia ajattelivat sen aluksi johtuvan siitä, että tyttö on normaalia tarkempi lapsi, joka hajamielisestä ulkokuoresta huolimatta muistaa joskus kuulleensa muiden ihmisten asioita toisten keskusteluissa. Tyttö itse väittää Jamesin kertovan kuolleista hänelle. Se ei ole herättänyt positiivisia tunteita keskustelukumppaneissa, etenkään sodan aikana, kun melkein jokaisella on edesmennyt läheinen. Yvonnen isä on tästä syystä pyrkinyt pitämään tyttöä mahdollisimman paljon erossa muista ihmisistä.

Yvonne ei ole koskaan ollut kovin sosiaalinen persoona. Hänelle on hyvin vaikeaa luoda ensimmäinen kontakti ihmisiin lähinnä sen vuoksi, ettei hänellä oli juuri kokemusta ihmissuhteista. Tyttö on kuitenkin tiedonjanoinen, eikä pelkää kysyä arkoja tai kiusallisia asioita kanssakeskustelijoiltaan. Mikäli joku henkilö kiinnittää Yvonnen huomion, ei tytöstä pääse heti eroon. Hän saattaa seurailla näitä mielenkiintoisia tuttavuuksia tai hukuttaa heidät kyselytulvaan. Esimerkiksi kuolleista sukulaisista puhuminen on Yvonnen mieliaiheita. Toisinaan tyttö taas unohtuu omiin ajatuksiinsa tai juttelee itsekseen Jamesin kanssa. Se hankaloittaa uusien suhteiden luomista. Koulussa Yvonne koettaa olla huomioimatta veljeään, mutta se ei aina ole helppoa.  

Yvonne ei itse muodosta mielipiteitä siitä, onko joku henkilö hyvä, paha, mukava tai hirveä.  Hän luottaa siinä mieluummin muiden ihmisten tulkintoihin. Tyttö menee melko sekaisin, jos kaksi eri ihmistä kertoo erilaiset mielipiteet jostakin henkilöstä. Silloin Yvonnen on pakko ottaa itse selvää, kumpi oli oikeassa. Yvonne ei usko stereotyyppeihin, mutta hänellä on pelko karvaisia ihmisiä ja eläimiä kohtaan, mikä saa hänet varaukselliseksi. Pörröiset hiukset, käsikarvat, parta ja muut ovat tytön silmiin hyvin pelottavia.

Pituudeltaan Yvonne on ikäistensä joukossa hieman keskivertoa lyhempi, vain 137 cm. Suvultaan tyttö on perinyt pikimustat hiukset, jotka kasvavat suurena kiharana pehkona aina hänen lanteilleen asti. Kasvoiltaan tyttö muistuttaa enemmän isäänsä, kuin äitiään. Hänellä on pyöreät kasvonpiirteet ja paksut kulmakarvat. Yvonnen kasvojen merkittävin piirre ovat hänen suuret, ruskeat silmänsä, jotka jäävät usein tuijottamaan kiusallisen pitkäksi aikaa. Velhomaailmassa, Yvonnea tuskin huomataan, mutta jästien joukossa kulkiessaan hän pistää silmään varsin nopeasti. Tyttö näet pukeutuu velhomuodin mukaisesti sametti-silkki-sifonki yhdistelmiin ja käyttää vaatteita joiden värit ja leikkaukset ovat kuin toisesta maailmasta. Yvonne ei pelkää käyttää värejä ja ajatteleekin usein, että mitä enemmän värejä, sitä parempi asukokonaisuus on. Jos hänet pakotetaan käyttämään tummaa tai yksiväristä asua, pistää Yvonne hiuksiinsa mahdollisimman värikkään pinnin. Hiuksiaan tyttö pitää yleensä auki tai kahdella ponihännällä.


Perhe

• Rhett Gray: Tiukka isä joka antaa Yvonnen vain harvoin puhua vieraiden seurassa, Yvonne pitää isäänsä hassuna
• Amelia Gray: Yvonnen lempi vanhempi, Amelia on ainoa jonka kanssa Yvonne voi puhua Jamesista
• Floyd Gray: kiva isoveli jonka hiuksilla Yvonne tykkäsi leikkiä. Floyd karkasi Ranjitin kanssa Australiaan. Yvonne muistaa vielä veljeään lämmöllä aina silloin tällöin.
• Lindy Gray: isoveli jota Yvonne arvostaa kovasti jo pelkästään sen takia, että hänen mielestään on mielenkiintoista että veli on sokea. Monta kertaa Yv on kysellyt miltä maailma näyttää Lindyn ajatuksissa
• Robin Gray: isoveli, joka ei ole koskaan haukkunut Yvonnen lempiasioita, auttoi Yvonnea ripustamaan Saivartelija-julisteet. Yvonne ikävöi myös Robinia takaisin hippimatkoiltaan, mutta saa toisinaan veljeltään postikortin.
• Prudence Gray: Prudence jättää Yvonnen yleensä omaan rauhaansa, koska tämä ei vie isän huomiota. Sisarusten välit ovat lähentyneet paljon sen jälkeen, kun Yvonne pääsi kouluun.
• Kaitlin Gray: Yvonne leikkii usein Kaitlinin kanssa, koska he molemmat asuvat kotona. Yvonne tietää, että Kaitlin katoaa välillä jonnekin, muttei paljasta salaisuutta
• Ranjit Jellef: Ranjit on perheen uusin tulokas, Yvonne jää usein tuijottamaan Ranjitia, koska tämän isä on kuollut vähän aikaa sitten. Ranjit kiehtoo Yvonnea

Suhteet sun muut..

• April Allen: Mukava tyttö, jonka Yvonne tapasi matkallaan Tylypahkaan. Aprilin kanssa on Yvonnen mielestä mukava olla, koska hän tietää kaiken jästien maailmasta. April on Yvonnen silmissä rohkea, koska pitää jopa pörröisistä olennoista.
• Sadie Farraday: Vihollissuvun tyttö, joka vaikutti junassa mukavalta. Yvonne koettaa vältellä Sadieta, koska tämä on Farraday, eikä isä pitäisi heidän tuttavuudestaan. Sadie pitää lentämisestä ja pelkää lohikäärmeitä.
• Snorri Svensson: Saman tuvan ja ikäluokan poika, jonka ulkomaalaisperäinen nimi on hyvin vaikea Yvonnelle. Ei ole jutellut pojan kanssa juuri ollenkaan, tilannetta ei vain ole tullut vastaan.

Muutama sananen takapirusta...
Ele nimimerkin taakse kätkeytyy ’90 syntynyt tyttönen. Chateissa ja messengerin välityksellä olen ropeltanut 12-vuotiaasta lähtien, elikä kokemusta on seitsemän vuotta. Eka kosketus foorumipeleihin tapahtui joulukuussa 2008 Not Safen kautta.


_{Elen vimonen hahmo..}