Roman Wilburn

[Ele]

^{Kuvissa Luke Tittensor}

Roman Alistair Wilburn

Sukupuoli: mies

Syntymäaika: 13. maaliskuuta 1992

Kotikaupunki: Cornwall

Tupa: Rohkelikko

Luokka-aste: 7

Perhe: Äiti, isä, isoisä, pikkuveli sekä isoäidin haamu joka asuu heidän kotinsa ullakolla

Taikasauva: koivua, 12 tuumaa, sisällä pala jättiläisen kynttä ja veelan ripsi

Suojelius: Villisika

Ilmiintymistaito: ei osaa kunnolla, liikkuu mieluummin mopolla, jonka sai viisitoistavuotislahjakseen

Animaagihahmo: rekisteröity, villisika

Muuta:
- Alistair on oman tupansa valvojaoppilas
- Ennustuksen opettaja Rami Randall onnistui värväämään Alistairin Voldemortin vastaisen oppilasjoukon johtajaksi, toiminta alkaa syyslukukaudella 2009
- Feeniksin killan jäsen

Historia:

Christopher syntyi maanviljelijäperheen neljänneksi pojaksi. Hän kasvoi koko ikänsä lammasfarmilla Cornwallissa. Nuori Christopher kasvatettiin raskaisiin maatilan töihin, joten kukaan ei ollut yllättynyt kun lukion jälkeen hän ilmoitti lopettavansa opiskelun ja alkavan täyspäiväiseksi lammasfarmariksi. Wilburnin suvun nuorimman vesan elämä vaikutti etukäteen päätetyltä: Hänen odotettiin naivan joku lähiseudun tytöistä ja siittävän monta rotevaa jatkajaa, jotka lopulta ottaisivat isän sukutilan hoiviinsa ja jatkaisivat perinteitä lopettamalla opiskelut lyhyeen ja naimalla jonkun lähiseudun tytön ja niin edelleen.
Koko kylä sai kuitenkin kokea yllätyksen kun nuori herra Wilburn palasi eräiltä markkinoilta mukanaan voitto-pässi sekä nuori etnologian opiskelija Alice Robin. Pari tuntui kaikkien silmiin epäsopivalta. Alice oli viimeistelemässä graduaan yliopistossa ja nautti vanhojen rakkausromaanien lukemisesta sisätiloissa, kun taas Christopher paimensi lampaitaan ympärivuotisesti. Alice lähti muutaman kuukauden jälkeen Lontooseen palauttamaan gradunsa yliopistolle, mutta palasi vajaan viikon kuluttua kertomaan yllätysuutisen: hän odotti vauvaa. Pari päätyi nopeasti naimisiin ja Alice jäädytti opintonsa saman tien ja alkoi totutella uuteen elämäänsä maantilan emäntänä.

Alistairista…

Kylmänä ja tuulisena maaliskuun perjantaina, joka sattui olemaan kuun kolmastoista päivä, avasi pieni ja tummahiuksinen poikavauva silmänsä. Vanhemmat nimesivät esikoisensa Roman Alistair Wilburniksi, mutta pojan kasvaessa Christopher alkoi vihata poikansa etunimeä, joten Romania alettiin pian kutsua Alistairiksi. Sekin nimi oli kuitenkin hankala, etenkin kun poikaa piti neuvoa maatilatöissä, joten Alistair lyhennettiin Aliksi. Alin kuusi vuotta nuoremmalla veljellä oli enemmän tuuria, sillä aiemmista nimi-virheistään oppineina he nimesivät tämän Andyksi. Roman kasvoi vihaamaan omaa etunimeään ja näki itsensä ennemminkin Alistairina.

Alistairin koko suku oli elänyt läpi vuosisatojen autuaan tietämättömänä taikuuden olemassaolosta, vaikka Cornwall tunnetaankin monista taikuuteen viittaavista legendoistaan. Ainoa taikuuteen viittaava asia, johon Christopherin ja Alicen perhe oli elämässään törmännyt, oli Christopherin edesmennyt äiti, joka jostain syystä alkoi kummitella perheen ullakolla. Hyvin uskonnollinen isoisä kutsui paikalle manaajan ja kummitusongelma näytti poistuneen. Toki Alistairin taikuus oli pyrkinyt esiin koko pojan lyhyen elämän ajan, mutta se, että Alin joukkueen jalkapallo kääntyi yhtäkkiä vastajoukkueen maaliin, saatettiin helposti sivuuttaa vain vahvana tuulenpuuskana. Edes Alistair ei pitänyt itseään muista poikkeavana poikana. Hän aloitti koulun samaan aikaan, kuin muutkin lapset heidän kylässään. Pian yksinkertaisesta maalaispojasta tuli luokan kiusaajien silmätikku, eikä kiltti Alistair uskaltanut nousta heitä vastaan. Kaikki kuitenkin muuttui kesälomalla, kun Ali oli yhdeksänvuotias:

Alice oli ripustamassa pyykkejä kun nuoren Andyn kirkas ääni halkoi ilmaa: ”Äiti! Äitiiii!” Raskauden jälkeen pyyleviin muotoihin jättäytynyt maatilanemäntä huokaisi vaivalloisesti, muttei kääntänyt päätään kahden jalkaparin askelten ääniä kohti, jotka lähenivät häntä takaapäin.
”Taasko te menitte kiusaamaan sitä pässiä? Minähän olen sanonut monta kertaa, että se puskee teitä jos menette liian lähelle karsinaa..”, Alice aloitti saarnan kiinnittäen lakanoita selkä yhä poikia kohti. Hänen takanaan vallitsi hiljaisuus.
”Äiti, Ali on karju!”
”Tietenkin on, sinustakin tulee yhtä vahva kuin isoveljestäsi kunhan vain autat isää lampaiden kanssa..”
”Ei! Äiti! Andyllä on karjun hampaat!” kirkas ääni selitti vakavasti.
Alice pyöritti silmiään: ”Älä hauku veljeäsi, Andy. Minä en pidä tuollaisesta käytöksestä.”
”Ei Anhy mua hauku äihi..”, Alistairin ääni vastasi Alicen takaa. Nainen kääntyi ympäri ja näki vanhimman pojan kulmahampaiden tosiaan kasvaneen ulos hänen leuastaan vaikeuttaen samalla pojan puhumista. Alice räpytti silmiään kolme kertaa, mutta hampaat eivät kadonneet. Siinä samassa rouva Wilburnin näkökenttä pimeni ja hän alkoi laskeskella tähtiä jotka vaikuttivat niin kovin läheisiltä, vaikka vielä ei ollut edes iltapäivä..



Omituinen tilanne sai puolituntia myöhemmin selityksen, kun Wilburnien ovea koputti knalliin pukeutunut mies, joka esitteli itsensä velhoksi joka oli tullut auttamaan nuorta velho-lasta, Roman Alistair:ä. Aluksi Christopher ja Alice eivät olleet uskoa tuota omituisennäköistä miestä, joka selitteli heille taikaministeriöstä ja onnistui poistamaan Alistairin jättikokoiset hampaat yhdellä puutikun heilautuksella. Uskonnollinen isoisä näki kuitenkin taiassa helpon selityksen raamatun ihmeteoille, omituisille torahampaille lapsenlapsensa suussa ja ullakolla aiemmin häirinneelle isoäidille. Taikaministeriön velho lohdutti manaajan kutsumista katuvaa perhettä kertomalla, että kummitukset eivät kadonneet manauksesta, vaan vaihtoivat lähinnä paikkaa tajutessaan aiheuttaneensa häiriötä eläville ihmisille. Ystävällinen velhoherra suostui jopa etsimään edesmenneen isoäidin ja kertomaan hänelle, että Wilburnit pitäisivät ullakon hänelle vapaana. (Parin päivän päästä isoäiti palasi ja koko perhe juhlisti tätä viettämällä yhteisen piknikin pölyisellä ullakolla.)
Taikaministeriön velho selitti hämmentyneelle perheelle kaiken tarvittavan velhomaailmasta, opasti heidät käyttämään Viistokujaa ja mikä tärkeintä, selitti Alistairille kuinka hän pystyisi vastaisuudessa välttämään hampaiden kasvun. Poika oli torahampaillaan näet osoittanut synnynnäistä animaagilahjakkuutta, joka esiintyi harvoilla velhoilla. Hetkellisen pohdinnan jälkeen selvisi myös Alistairin animaagihahmo; villisika, joka aiheutti huvittuneisuutta perheen keskuudessa. Velho sai puhuttua Alistairin animaagi-rekisteriin, sillä perhe ei halunnut tehdä virheitä kun kyseessä oli suvun ensimmäinen taikuri.
Siispä Alistairin täyttäessä 11 vuotta, sai hän Tylypahkasta kirjeen jonka koko perhe avasi yhdessä jännityksensekaisin tuntein. Päätöstään sen kummemmin pohtimatta lajitteluhattu kajautti ilmoille Rohkelikon, johon poika päätyi opiskelemaan koko kouluajakseen.

Alistair venähti pituutta neljännen ja viidennen luokan välissä niin, että lyhyestä ja laihasta pojasta kasvoi 185-senttinen nuorukainen leveillä hartioilla. Ulkopuolinen ei arvelisi poikaa lihaksikkaaksi, mutta vuodet maatilalla ovat pitäneet hänen peruskuntoaan yllä. Alistairin kasvot eivät ole kovin muistettavat. Ne katoavat massaan varsin helposti, etenkin suuressa väkijoukossa. Hänen korvansa ovat perusenglantilaiset, eli ne höröttävät hänen päänsä ulkopuolella. Korvien suuruutta korostaa myös Alistairin kampaus, lyhyt siili jota hän siistii aika-ajoin. Alistair pukeutuu vapaa-aikanaan rennosti. Hänen äitinsä ostaa yhä esikoisensa vaatteet, joten niihin kuuluu paljon neuleita, sekä neutraalin värisiä pitkähihaisia. Jos poika saisi itse päättää, pukeutuisi hän mielellään t-paitoihin ja huppareihin. Farkut ovat juurtuneet Alin vaatetyyliin, sillä ne kestävät rankan maatilatyöskentelyn. Koulupukunsa solmion Alistair löysää aina, mutta muuten hänen asunsa on siisti.

Muuttuessaan villisiaksi, Alistair pienenee tummaksi, varsin isoksi ja mustaksi karjuksi jonka suupielistä pilkistävät valkoiset torahampaat. Hänen animaagihahmonsa ei jää pelkästään pojan eläinhahmoon, sillä esimerkiksi hänen nauraessaan pääsee häneltä silloin tällöin röhkinää muistuttavia äännähdyksiä. Myös syödessään Alistair muistuttaa villisikaa: Hänellä on hankaluuksia saada ruoka pysymään lautasella. Hän läikyttää juomiaan ja porsastelee murusia kaikkialle ympäristöönsä. Poika myös mässyttelee ruokaansa kovaan ääneen ja puhuu yleensä ruoka suussa.

Luonteeltaan Alistair on melko sosiaalinen. Aiemmin hän oli kovin syrjään vetäytynyt persoona, mutta palattuaan neljännen luokan jälkeiseltä kesälomalta kouluun, hän oli leikannut aiemmin pitkät hiuksensa ja asennoitunut uudestaan. Koulukiusaaminen jatkui myös Tylypahkaan, mutta uuden asenteenmuutoksen myötä, ei Ali enää jaksanut välittää siitä, mitä hänestä puhuttiin selän takana. Monen vuoden kiusattuna oleminen on kuitenkin jättänyt jälkensä. Alistairille on esimerkiksi kehittynyt hyvin mustavalkoinen maailmakuva, jonka perusteella hän jakaa ihmiset vain hyviin ja pahoihin ihmisiin. Tästä johtuen Ali saattaa melko nopeasti olla toisen henkilön kimpussa, jos kokee että tämä kohtelee muita väärin tai tekee jotain pahaa. Koulunsääntöjä Alistair seuraa kirjaimellisesti. Hänestä on väärin rikkoa mitään sääntöjä. Uusia ihmisiä tavatessaan poika saattaa arastella hieman, mutta luo hyvin nopeasti tuttavuuksia päästyään selville vastapuolen persoonasta. Alistair ei juuri mieti sanomisiaan. Toki hän tajuaa pysytellä jonkinasteisen kohteliaisuuden rajoissa, mutta usein hänellä on paha tapa töksäyttää tilanteeseen täysin sopimattomia kommentteja. Hänelle on esimerkiksi hyvin tavanomaista kysyä taikaeläintenhoidon oppitunnilla hoidettavien eläinten hengenvaarallisuudesta juuri sillä hetkellä kun joku luokan hauskuuttajista on onnistunut työntämään päänsä kyseisen eläimen suuhun.

Koulussa Alistairin lempiaine on luonnollisestikin muodonmuutos, sillä se kiinnostaa häntä hänen oman kykynsä vuoksi. Jästitieto taas on aine, josta hän saa parhaimpia numeroitaan, luonnollisesti. Historia ja yrttitieto ovat pojalle jostain syystä erittäin hankalia, vaikka hän yrittää parhaansa mukaan pidätellä numeroita Surkean yläpuolella. Pimeydenvoimilta suojautuminen kiehtoo poikaa, sillä hän näkee sen hyvänä mahdollisuutena pystyä taistelemaan pahaa vastaan. Hänen unelma-ammattinsa onkin aurori, eikä lammasfarmari, jota hänen vanhempansa toivoivat. Käynnissä olevasta sodasta Alistairilla on erittäin vahva mielipide: Kuolonsyöjät ja Voldemort on tuhottava, keinoja kaihtamatta. Hän ei halua enää kenenkään loukkaantuvan väärämielisten velhojen vuoksi.


Suhteet sun muut..

• Jenny Adolphe: punahiuksinen tyttö jonka onnistui säikäyttää Ali yhdellä vahtivuorollaan
• Ica Alasse: Alin luokkatoveri, jonka kanssa hän tulee ihan hyvin toimeen. Joku vappujuhlien vieras onnistui yhdessä lauseessa pilkkaamaan paikalla ollutta peikkoa, sekä Icaa, joka aiheutti Alillekin enemmän töitä
• Mabol Cysorek: lyhyt Luihuinen, joka oli suurisuisen vieraan kanssa samassa ryhmässä
• Placid Day: yrttitiedon opettaja joka ystävällisesti tarjoaa Alille tukiopetusta
• Alex Jones: vuotta vanhempi valvojaoppilas, jonka päälle Ali onnistui pudottamaan kasan kirjoja Viistokujalla käydessään
• Rhona Mackenzie: luihustyttö, joka ei tunnu noudattavan koulun sääntöjä sitten millään. Ali on joutunut rokottamaan tytöltä tupapisteitä muutamaan otteeseen, eikä loppua tälle luultavasti näy lähiaikoina
• Dorian Marcellus-Mochrie: Sen suurisuisen vieraan veli
• Ailina McQuoley: nuori tyttö joka eksyi tyrmiin pakoillessaan vahtimestari Morenoa, säikky tyttö.
• Milanera Monoceros: Ali onnistui suututtamaan Milaneran äidin jästikommentillaan. Rva. Monoceros hylkäsi tyttärensä aivan yksin. Ali jäi amatööri kuolonsyöjien armoille ja joutui pakenemaan animaagi hahmossaan jättäen Milaneran jälkeensä. Ali tuntee huonoa omaatuntoa tapahtuneesta
• Francis Moreno: Tylypahkan vahtimestari, jonka pussissa ei Alistairin mielestä ole puhtaita jauhoja
• Carew Morrison: äänekäs rohkelikko tyttö, josta saattaa seurata paljon ongelmia, ei välitä säännöistä
• Rami Randall: Ennustuksen opettaja, jonka kanssa Alistair on läheisissä väleissä Voldemortin vastaisen ryhmittymän puolesta. Ali pitää prof. Randallin rehtiyttä suuressa arvossa
• Puno Solarmaine: puolipeikko joka piti Alille puhuttelun peikkojen kohtelusta vappujuhlissa. Vaikuttaa hyvältä tyypiltä, jolla on korkea moraali.
• AJ West: nokkava luihuinen joka hihitteli Alin vihreän liman peittämälle olemukselle

Muutama sananen takapirusta...
Ele nimimerkin taakse kätkeytyy ’90 syntynyt tyttönen. Chateissa ja messengerin välityksellä olen ropeltanut 12-vuotiaasta lähtien, elikä kokemusta on seitsemän vuotta. Eka kosketus foorumipeleihin tapahtui joulukuussa 2008 Not Safen kautta.



aww söpö x3 hyväksytty=) -jimmy