|
jimmy
|
 |
« : Heinäkuu 06, 2010, 00:36:17 » |
|
Nimi
Ace Silver Silas
Syntymäaika & ikä
14.04.1972 & 38 vuotta
Syntymäpaikka
Holyhead, Wales
Asuinpaikka
Cornwall, Englanti
Koulutus & entinen tupa
Tylypahka & Korpinkynsi
Ammatti
Muusikko (The Skellingtons)
Sukujuuret
Walesissa ja Englannissa (aksentti sekoitus molempia)
Siviilisääty & suuntautuminen
Naimisissa Neyla Saffronin kanssa & epämääräinen
Veristatus
Puoliverinen
Perhe
Vaimo: Neyla Saffron (34)
Ottopojat: Dante (17) ja Angel (20) Spinner 
Vaikka Emilyn raskausaikana pariskunta oli yrittänyt saada mahdollisimman paljon ilmaista tietoa ja apua lapsen kasvattamisesta ja hoidosta, heidän lähtökohtansa eivät olleet kovinkaan hyviä. Ensinnäkin Ace ei ollut millään tasolla harkittu lapsi, ja toiseksikin he olivat hyvin köyhiä. Heillä ei ollut koulutusta ollenkaan, eikä heikkojen sosiaalisten kykyjensä vuoksi Emily saanut hankittua töitä juuri mistään, ja Brendan toimi erään pienen, itsenäisen ja huonosti menestyvän yhtiön yhden työntekijän assistenttina. Siitä oli hädin tuskin rahaa elättää häntä itseään, saati sitten kahta muutakaan henkilöä. Vaikka kummallakin oli taustalla vuosien opiskelu Tylypahkassa, siitä ei ollut juuri apua, koska niihin aikoihin Holyheadissa ei ollut juurikaan mahdollisuuksia tehdä töitä taikuuden parissa.
Kun he sitten saivat tietää Emilyn olevan raskaana, he kauhistuivat. Heillä ei kuitenkaan ollut pakokeinoja tai mitään vaihtoehtoja, joten he päättivät yrittää, sillä tahtoivat pojalleen paremman lapsuuden kuin mitä heillä itsellään oli. Ironista kyllä lapsen kasvaessa he olivat vähällä estää tämän tapahtumisen. when this just feels like spinning plates im living in cloud cuckoo land and this just feels like spinning plates our bodies floating Acen lapsuudessa tapahtui vain muutamia mainitsemisen arvoisia asioita, jotka ovat selkeästi vaikuttaneet siihen, mitä hän nykyisyydessä on.
Kuuden ikäisenä keksittyään muutamien naapurin ikätovereidensa kannustuksella karkaavansa kotoa parin tunnin ajaksi hän sai lainata yhden kaverinsa rullalautaa. Koska Ace oli viisi eikä koskaan ennen ollut nähnytkään mokomaa vehjettä, hän ei tietenkään ollut heti mikään ekspertti - oikeastaan hän ei ollut mitään siihen suuntaankaan. Hänen kuitenkin täytyi kuvitella toisin, sillä tuskinpa hän muuten olisi keksinyt laskea erästä hyvinkin jyrkkää mäkeä sen päällä tasapainotellen.
Itse asiassa tuo yritys sujui melko hyvin, lähinnä, koska Ace oli kauhusta kankeana kykenemätön liikahtamaan senttiäkään. Mutta loppua kohden ongelmat alkoivat esiintyä, sillä hän ei tiennyt oikein, miten jarruttaa, eikä niin kovasta vauhdista uskaltanut hypätäkään pois. Siispä Ace jatkoi matkaansa ja vauhti kiihtyi kiihtymistään, kunnes vihdoin hän pysähtyi - lauta sattui osumaan ikävästi erääseen rauta-aitaan, ja Ace lennähti siihen sitten. Poika olisi varmasti huutanut hyvin paljon, ellei kipu olisi saanut häntä tajuttomaksi.
Ohikulkevat silminnäkijät olivat sen verran huolehtivaisia, että kutsuivat paikalle ambulanssin, jututtivat hiukan Acea yllyttäneitä kavereita saadakseen hänen vanhempiensa tiedot ja varmistivat, että tämä pääsisi sairaalaan asti. Vaikka Emily ja Brendan olivat pelkästään lapsensa vuoksi tarpeeksi huolissaan, heidän oli myös mietittävä raha-asioita: heillä ei ollut vakuutusta, joten sairaalakäynti kävi kalliiksi. Kummallakaan ei ollut myöskään pätevyyttä tehdä erilaisia parannusloitsuja, sillä ne kuuluvat Tylypahkan oppimäärän ulkopuolelle monimutkaisemman taikuuden joukkoon. ill be standing on the beach with my guitar i want to be in a band when i get to heaven anyone can play guitar and they wont be Sekään ei auttanut, että vaikka Ace jouduttiin kotiuttamaan suhteellisen nopeasti rahan ja vakuutuksen puutteen vuoksi, hänen oli käytävä silmänsä takia monta kertaa sairaalassa onnettomuuden jälkeenkin. Se nimittäin oli lähes sokeutunut rytäkässä, eikä loppujen lopuksi parantunut täysin monien leikkaustenkaan jälkeen: hän ei vieläkään näe yhtä hyvin molemmilla silmillään, ja vasen näyttää paljon pienemmältä.
Koska Ace ei saanut tai voinut liikkua juuri yhtään pikku tapaturmansa jälkeen (hänellä oli vasen jalka ja käsi paketissa ja kyljessäkin muutama murtuma, ja lisäksi hänen aivonsa olivat vaurioituneet lievästi, mutta pysyvästi) oli hänelle keksittävä jotakin muuta tekemistä. Köyhässä kodissa - joka oli entistäkin köyhempi sairaalakäyntejä seuranneiden laskujen vuoksi - ei ollut juurikaan virikkeitä, sillä Ace ei ollut oppinut lukemaan eikä leluillakaan leikkimistä kovin kauaa jaksanut. Aluksi hän siis pystyi lähinnä vain piirtämään, ja päivät pitkät hän tuherteli paperille. Se oli hänen ensikosketuksensa taiteeseen.
Muutamien viikkojen päästä Silasit saivat lahjoituksena ystävälliseltä naapuriltaan vinyylisoittimen ja muutamia levyjä. Vaikka heillä oli ollut velhoradio jo pitkän aikaa, sitä ei juuri koskaan kuunneltu, eikä se musiikin kannalta tarjonnut Acelle mitään kiinnostavaa. Kuitenkin, vinyylin mukana annetun Queenin A Night at the Opera -levyn ansiosta Ace alkoi kiinnostua musiikista. Se alkoi mukana laulamisella, mutta ajan kanssa laajeni insturmentteihin - erityisesti kitaraan. Hänen vanhemmillaan ei ollut varaa - eikä halua - ostaa hänelle minkäänlaisia soittimia, mutta hän alkoi karkailla naapuriin, josta niitä kyllä löytyi. you can force it but it will stay stung you can crush it as dry as a bone you can walk it home straight from school you can kiss it you Muutamien kuukausien jatkuvan kinuamisen jälkeen Emily ja Brendan kuitenkin ostivat Acelle hänen ensimmäisen akustisen kitaransa. Tuota hän jaksoi rämpyttää päivittäin monta tuntia kerralla monen vuoden ajan, ja hiljalleen, kun Ace alkoi näyttää lahjakkuutta tässä lajissa Emily ja Brendankin heltyivät, eivätkä enää yrittäneet olla poikansa harrastuksen tiellä, vaan pikemminkin kannustivat häntä kykyjensä mukaan, vaikka sen jälkeen, kun Ace oli päässyt 11-vuotiaana Tylypahkaan (hänet lajiteltiin Korpinkynteen), sitä olikin välillä vaikea sulattaa, kun koko ajan koulusta lähetettiin kirjeitä siitä, miten Ace laiminlöi koulutehtäviä musiikkinsa vuoksia.
Acen koulumenestys ei siis ollut kovinkaan kummoista. Hän kyllä pääsi kaikista läpi, mutta vain juuri ja juuri: hän oli vakaasti päättänyt haluavansa tulevaisuudessa työskennellä musiikin parissa, eikä nähnyt siis tarpeelliseksi oppia aivan kaikkea. Siihen aikaan koulujen perusoppimäärään ei kuitenkaan vielä kuulunut suojeliuksen opettelua, joten sen taidon hän oppi vasta monia vuosia myöhemmin uuden sodan sytyttyä ja sen julkistettua kaikkien taikovien perustaidoksi (suojelius on chihuahua). Ilmiintymiskurssille hän otti osaa, ja kyvyn oppikin kohtuullisesti monien epäonnistuneiden yrtysten johdosta.
Viimeisenä vuonnaan Tylypahkassa Ace perusti kavereidensa Gil DeGrawin ja Butch Princen kanssa ensimmäisen yhtyeensä, jonka he puolitosissaan nimesivät Dancing Orangesiksi. Yhtye alkoi vain satunnaisina soittohetkinä yhdessä, mutta kun kaikki olivat valmistuneet koulusta, he yrittivät saada jonkinlaista mainetta kiertelemällä muutamia klubeja sekä jästi- että taikamaailmastakin. Yhtye ei kuitenkaan kiinnittänyt juuri kenenkään huomiota, sillä he soittivat lähinnä vain covereita muiden biiseistä, eikä niissä ollut mitään uutta tai erilaista. Muutaman vuoden yrityksen jälkeen heidän välinsä alkoivat kiristyä, eivätkä he enää jaksaneet toistensa seuraa, ja bändi hajosi. there is no future left at all i used to think open up begin again lets go down the waterfall think about the good times and never look Dancing Orangesin hajottua Ace päätti pitää pienen tauon musiikintekemisestä ansaitakseen hieman rahaa sekä itselleen että perheelleen. Silaseilla meni nimittäin siihen aikaan huonommin kuin yleensä, kun Brendan oli erotettu töistä, Emily ei vieläkään löytänyt töitä ja heidän oli edelleen maksettava Acen, joka ei huonosti sujuneella musiikkiurallaan juurikaan rahaa ansainnut, kuluja. Ace kuitenkin sai osa-aikaistöitä monilta niistä klubeista, joilla oli yhtyeensä kanssa soittanut, ja suhteita luomalla sai myös vanhempansa parempiin töihin. Pian heillä alkoi sujua jo kohtuullisesti, paremmin kuin oikeastaan koskaan ennen, ja se oli suurimmilta osin Acen ansiota. Tyytyväisenä itsestään Ace päätti yritti kasata uutta bändiä, mutta se sujui huonosti: vain muutaman kerran hän sai tarvittavan kokoonpanon kasaan, ja silloinkin he ehtivät soittaa korkeintaan yhden keikan, ja erilaiset ongelmat jo alkoivat. Ace ei luopunut vakiintuneesta työstään Holyheadin tunnetuimmassa musiikkiklubissa, ja se vei häneltä sen verran aikaa, ettei hän voinut antaa kaikkeaan.
1994, kun Ace oli 22-vuotias, hän kuitenkin tapasi rumpuja soittavan Paul Bulletin ja basisti Frankie Jarin eräässä konsertissa sattumalta. He olivat olleet yhtä aikaa Tylypahkassa jonkin aikaa, vaikkeivat koskaan olleetkaan pahemmin toistensa kanssa tekemisissä. Paul oli valmistunut Acea kolme vuotta aiemmin ja Frankie vuoden myöhemmin, ja jokaisella oli ollut haaveenaan perustaa menestyvä yhtye jo jonkin aikaa. He päättivät, etteivät tuhlaa aikaansa, sillä yhteispeli sujui niin hyvin: bändi nimettiin The Skellingtonsiksi, ja uusi bändi siirtyi heti Paulin autotalliin kirjoittamaan omia kappaleita ja harjoittelemaan muutamia covereitakin. Bändi alkoi soittamaan hyvin omalaatuista vaihtoehtorockia.[/font]  just as they play your favourite song as your bad day disappears no longer wound up like a spring before youve had too much come back in Noin puolen vuoden päästä oli jo heidän debyyttialbuminsa Rabbit valmis. Levynteko oli kaikille suhetellisen helppoa ja bändin kaikki jäsenet, erityisesti Ace, olivat innoissaan kaikesta tapahtuvasta ja heille annetuista mahdollisuuksista. Vaikka loppujen lopuksi Rabbit oli vain melko hutiloitu ja nuorten muusikoiden innokkuudesta ammennettu albumi, se sai erittäin hyvän vastaanoton ja voitti useita palkintoja. 1998 puolella he voittivat monta lupaavan tulokkaan palkintoa, ja eräässä tilaisuudessa levyn ensimmäinen single, Silvery Crush, voitti vuoden parhaan kappaleen palkinnon, mikä oli erittäin tärkeä askel Acen elämässä muustakin syystä.
Palkintogaalassa nimittäin Ace pääsi tapaamaan Neyla Saffronin, jota oli ihaillut jo jonkin aikaa. Heillä sujui hyvin heti alkuun, ja jo vuoden kuluttua vietettiin parin häitä heinäkuun ensimmäisenä 1999. Heidän avioliittonsa toimi ainakin ulkoapäin katsottuna todella hyvin, eikä heillä turhan paljoa ongelmia ollut muutenkaan, vaikka Ace onnistui yllättämään tuoreen vaimonsa muutamaan kertaan näytettyään kaikin puolin vähemmän tunnettuja piirteitään.
Hyvin pian häiden jälkeen myös The Skellingtonsien toinen albumi, joka sai jopa paremman vastaanoton kuin mitä debyytti. Sitä hehkutettiin jokaisessa suunnassa, ja The Skellingtoneista ennustettiin vuosikymmenen suurimmaksi bändiksi. Toisaalta oli niitäkin epäilijöitä, jotka pitivät tätä vain uutena muotivillityksenä. Mutta vaikka bändi näytti kaikin puolin voivan hyvin, kaikkea ei voinut näyttää ulkopuolelle: levy-yhtiö sekaantui liikaa heidän tekemisiinsä, ja monta potentiaalista Acen suosikkikappaletta oli jätettävä levyltä pois, sillä ne eivät myisi tarpeeksi. Ace itse ei pitänyt uuden albumin materiaalista kovinkaan paljoa, ja hän oli lähes raivostunut sen saavuttamasta suosiosta, sillä ei tuntenut musiikin olevan ollenkaan heidän omaansa. Julkisuudessa Ace sai myös hankalan haastateltavan maineen, sillä dissasi levyään täysin julkisesti, eikä yrittänytkään esittää ystävällistä häntä haastatteleville henkilöille. Tämä tietenkin antoi heille vain lisää julkisuutta, ja levyjen myynti jatkui tasaisen korkeana. Ainakaan Acella ei ollut ongelmia rahansaannin kanssa, varsinkaan, kun hänellä oli lisäksi Neylan elokuvatuotot käytettävissään.[/font] of all these weird creatures who lock up their spirits drill holes in themselves and live for their secrets theyre all uptight uptight Vuoden 2000 heinäkuun keskivälissä Neyla ja Ace menivät orpokotikäynnille kiinnostututtuaan hyväntekeväisyydestä. Tarkoituksena vain tehdä parannuksia ja lahjoituksia suunnitelmat muuttuivat, kun he todistivat miten eräs pieni poika muutti suutuspäissään kenkänsä kaniineiksi. He päättivät ottaa lapset huostaansa - tosin Acea oli suostuteltava jonkin verran, sillä hän ei ollut erityisen innostunut lapsien hankkimisesta; vaikka he aiemmin olivat puhuneet paljonkin lapsien adoptoimisesta ulkomailta, se oli tuntunut niin kaukaiselta, ettei hän ollut ehtinyt todella miettiä asiaa - ja niin he sitten tarjosivat kodin 7- ja 10-vuotiaille Dante ja Angel Spinnerille. Ensimmäisen vuoden aikana Neyla oli kuitenkin pääosin se, joka yritti sopeuttaa pojat, sillä Acen oli oltava jatkuvasti studiossa tekemässä The Skellingtonsien kolmatta levyä.
Koska levytysyhtiö oli edellisen levyn perusteella päätynyt siihen tulokseen, että he tiesivät itse bändiä paremmin, mistä yleisö piti ja mitä heidän oli soitettava, he palkkasivat ulkopuolisen henkilön kirjoittamaan bändille biisejä. Vaikka kukaan yhtyeen jäsenistä ei suostunut siihen vapaaehtoisesti heillä ei ollut mahdollisuuksia valittaa, sillä sopimus velvoitti heidät taipumaan yhtiön tahtoon tällaisissa tilanteissa. Bändillä ei ollut ollenkaan taiteellista vapautta, eikä yksikään kappale päässyt levylle asti sellaisena kuin he tarkoittivat. Koko prosessi oli turhauttava, ja kotona ollessaan Acella ei ollut energiaa tai halua puhua niin vaimolleen kuin uusille lapsilleenkaan.
Kun Rocket ilmestyi, sen vastaanotto oli hyvin kylmä. Ulkopuoliset tekijät olivat saaneet aiemmin täysin omin ehdoin kulkevan bändin kuulostamaan samalta, kun mikä tahansa muukin bändi, eikä se jäänyt faneilta tai kriitikoilta huomamaatta. Monet ennustivat, että tämä olisi The Skellingtonsin loppu, ja kun bändi yhteisesti päätti pitävänsä tauon ja ilmoittivat siitä julkisesti, monet ajattelivat yhtyeen hajonneen. Medialle syyksi sanottiin se, että he halusivat viettää enemmän aikaa perheidensä kanssa - myös Paul ja Frankie olivat onnistuneet menemään naimisiin ja Frankie oli hankkinut lapsenkin - vaikka todellisuudessa se johtui siitä, että kaikki olivat tulla hulluiksi. Erityisesti Ace, jonka päässä oli jo valmiiksi jonkin verran vikaa. i was dropped from moonbeams and sailed on shooting stars maybe youll be president but know right from wrong maybe youll build an ark Siinä vaiheessa, kun Ace oli tauolla musiikin tekemisestä, oli Angel saanut kutsun Tylypahkaan. Hän oli jo lähtenyt, kun Ace sai olla täysipäiväisesti kotona, joten tuon pojan kanssa hänelle ei koskaan ehtinyt syntyä kovin läheiset välit. Sen sijaan Danteen hän yritti tutustua paremmin, vaikkei alkuun siinä niin hyvin onnistunutkaan. Hiljalleen kuitenkin heidän välinsä lämpenivät, eikä Dantekaan tuntunut vierastavan häntä enää niin paljoa. Yhteiselo tasoittui suhteellisen helpoksi, mitään suurempia ongelmia ei koskaan tullut, ja 2003 sai Dantekin kutsun Tylypahkaan, ja niinpä Ace jäi sitten vaimonsa kanssa kaksin. Mitään suurempia asioita ei tapahtunut, ja Ace keräsi voimiaan ja yritti päättää, halusiko jatkaa - hänellä oli edelleen levytyssopimus, josta ei voinut noin vain irtisanoutua, joka antoi luvan rajoittaa hänen taiteellista vapauttaan; mutta toisaalta musiikin tekeminen oli hänen elämänsä, eikä hän tiennyt, mitä muutakaan tekisi. Hiljalleen hän alkoi miettiä jälleen uusia kappaleita ja ryhtyi kirjoittamaan.
Kahden vuoden päästä Danten lähdöstä Ace keräsi taas bändinsä kokoon, ja he alkoivat suunnitella uuden levyn tekemistä. Pian he olivatkin jo studiossa, onnellisina siitä, ettei levytysyhtiö aikonut enää sotkeutua heidän asioihinsa vaan päätti antaa heille täyden vapauden tehdä mitä he halusivat. Levytyssessio oli hyvin rauhallinen, eikä heitä painostettu juuri ollenkaan, ja vuoden 2006 alkupuolella ilmestyi The Skellingtonsien siihen mennessä ehdottomasti paras levy, Tattoo, ja ensimmäinen, josta bändi saattoi olla täysin ylpeä. Sanoitukset olivat paljon henkilökohtaisempia kuin ennen, ja puhuivat jäsenten ongelmista, edellisen levynteon turhautumisesta, muutoksista, siitä, missä maailma meni, kaikesta, mikä oli todellista. Kriitikot ylistivät levyä monipuolisimmaksi ja omalaatuisimmaksi levyksi vuosiin, ja albumi myi hyvin pian pelkästään Britanniassa platinaa. Sitä seurasi hyvin laaja kiertue, ja ensimmäistä kertaa The Skellingtons pääsi kokeilemaan myös Aasian ja Amerikan yleisöjä.[/font] Hyvin menestyneen kiertueen jälkeen bändi piti muutaman kuukauden mittaisen tauon, sillä maailmankiertue oli ottanut voimille. He kuitenkin olivat tyytyväisiä uudesta albumistaan ja sen saavuttamasta suosiosta ja olivat kerrankin sitä mieltä, että se oli ansaittua. Tauon aikana Ace myös levytti ystävänsä Shane Lotterin kanssa hyväntekeväisyyskappaleen Everyone's Duty, ja vuoden 2008 lopulla The Skellingtonskin jälleen palasi studioon ja jälleen päiden pursutessa uusia ideoita saivat albumin nimeltä Revenge ulos 2009 alussa. Se oli jälleen hyvin pidetty levy, vaikkei ehkä Tattoon menestykseen yltänytkään. Siinä vaiheessa heillä oli kuitenkin jo hyvin vakaa ja suuri fanikanta, joten Skellingtonsit lähtivät jälleen laajalle kiertueelle, nyt tervehtien myös Australiaa ja Etelä-Amerikkaa.[/font] and you can laugh a spineless laugh we hope your rules and wisdom choke you and now we are one in everlasting peace we hope that you Se puoli, mikä Acesta on jäänyt medialta huomioimatta on hänen todellinen luonteensa. Ehkä se johtuu siitä, ettei hän turhan paljoa viihdy julkisuudessa, ja välttelee tilanteita, joissa heti joutuisi kaiken kansan tutkisteltavaksi parhaansa mukaan. Kyllähän hänestä on kaikilla varmasti jonkinlainen kuva; ne, jotka ovat lukeeneet vain haastatteluja pitävät häntä ehkä ylimielisenä ja töykeänä, mutta esimerkiksi hänen keikoillaan käyneet ajattelevat hänet enemmänkin hullun neron maineeseen. Kaikkia noita piirteitä hänestä kyllä löytyy, mutta aivan eri määrissä, mitä yleisesti tunnutaan ajattelevan.
Ace on aina ollut kaikesta kiinnostuva ja utelias yksilö. Ne piirteet eivät ole ajan saatossa kadonneet mihinkään, pikemminkin vahvistuneet. Kiinnostuessaan jostakin asiasta hän oikeastaan tulee pakkomielteiseksi siitä, minkä takia hänen on haalittava omistukseensa kaikki, mitä vain tästä kiinnostuksen kohteesta sattuu löytämään. Acen pakkomielteille on jouduttu omistamaan kokonainen huone heidän talostaan, joka on itse asiassa suurempi kuin yksikään makuuhuoneista.
Perusluonteeltaan Ace on ehkä hieman etäinen. Häntä ei erityisemmin innosta koko elämänsä paljastamista medialle, vaikkei siinä liikoja ehkä ollutkaan tapahtunut. Hän ei myöskään avaudu muille kovinkaan syvällisesti, ja hänen bänditoverinsakin tietävät laulajastaan yllättävän vähän ajatellen, että he ovat olleet yhdessä viitisentoista vuotta. Siitä huolimatta, ettei hänellä ole aikeita olla kuin avoin kirja hän ei ole varsinaisesti töykeä. Vain, jos mennään liian henkilökohtaisiin asioihin tai jankutetaan jostakin liian kauan, hän saattaa tehdä turhankin selväksi, ettei tahdo puhua asiasta. Yleisesti ottaen kuitenkin Ace on ystävällinen ja peruskohtelias. i wish i was special youre so fucking special but im a creep im a weirdo what the hell am i doing here i dont belong here i dont care if Nerous ja hulluus ovat kumpikin hyvin tulkintavaraisia määritelmiä, mutta Acesta löytyy kyllä taipumusta kumpanakin vikaan. Hän on nero musiikkinsa tekemisen kannalta, ja ajattelee kaikkia hyvin eri tavoin mitä saattaisi ensinnä ajatella. Hänellä on uskomaton taito yhdistellä epäsopivia instrumentteja toisiinsa ja saada muutenkin sulautettua kaiken epäsopivan yhteen. Se, mikä kenen tahansa toisen käsittelyssä ehkä kuulostaisi vain päämäärättömältä kikkailulta, on Acen tuotannossa uskomattoman koskettavaa, kaunista tai energistä tavaraa joka iskee hyvin moniin ihmisiin. Lisäksi hänen sanoituksensa ovat täysin originaaleja, erikoisella tavalla eri elementtejä yhdisteleviä yksinkertaisia sanoja, jotka kuitenkin muodostavat tarinan, jotka saattavat kuulostaa eri tilanteissa aivan eri tarinoiltakin. The Skellingtonsin kappaleiden sävellys ja sanoitus kallistuvat useimmiten juuri hänen puoleensa, vaikka asiat tehdäänkin yhteistyönä, ja tuotanto on sellaista, että on vaikea löytää ihmistä, jota ei edes yksi ainoa heidän kappaleensa miellyttäisi jollain tasolla, vaikka muuta pitäisikin järkyttävänä roskana.
Hulluus on puolestaan sellainen, jota on ehkä hänen lavaesiintymisestään helppo löytää, mutta jota ei käsitetä, miten osuvasti se häneen todellisuudessa sopiikaan. Acen nuoruuden onnettomuudessa nimittäin hänen aivonsa vaurioituivat, minkä ansioista häntä tosiaan voisi jollain tavalla sanoakin hulluksi. Sitä ei koskaan tutkittu tarkemmin, sillä nuorempana heillä ei koskaan ollut varaa ja julkisuuden saavutettuaan pelättiin, että tämä asia leviäisi. Tätä ominaisuutta onkin pyritty piilottelemaan julkisuudesta mahdollisimman hyvin ja keskitytty välillä levittämään juoruja, jotka peittäisivät todellisuuden.
Ace on ensinnäkin tietyissä tilanteissa hyvin vainoharhainen. Hänen lähelleen on hyvin vaikea tulla, ellei siitä varoiteta etukäteen. Tämä koskee kuitenkin vain yksittäisiä ihmisiä, ei ihmisjoukkoja - esimerkiksi kaupungilla hän kyllä pystyy kävelemään, vaikka olisi minkälaisessa ihmispuristuksessa. Mutta jos hän on vaikkapa kotonaan kahdestaan Neylan kanssa tai bändiharjoituksissa tai missä tahansa kavereidensa kanssa, jos on pakko tulla metriä häntä lähemmäksi, häntä on varoitettava. Muuten jokin naksahtaa hänen päässään, ja hän saattaa suhtautua hyvinkin eri tavoin, useimmiten alkaen vain korottaa ääntään ja kysellä psykoottisesti, mitä toinen oikein tekee (ja siinä tilassa häntä on hyvin vaikea rauhoittaa), mutta joskus saattaa jopa juosta pöydän alle piiloon. Haastattelutilanteissa joku hänen seurassaan oleva sisäpiirin henkilö aina ilmoittaa hänelle muiden puolesta, kun joku lähestyy häntä vaikkapa kättelytarkoituksessa. youve gone off the rails so dont get any big ideas theyre not going to happen youll go to hell for what your dirty mind is thinking Toiseksikin, aina vähän väliä Acen aivot saattavat jumittua. Ja kun ne jumittuvat, ne siis oikeasti jumittuvat. Riippuen siitä, mitä hän jumittamisen hetkellä tekemässä, se vaihtelee, miten se näkyy. Joskus, esimerkiksi puhuessaan, hän saattaa vain lopettaa puhumisen ja tuijottaa eteensä sanomatta sanaakaan tai vaihtoehtoisesti toistaa viimeisintä sanaa useaan kertaan. Jos hän soittaa samalla, hän yleensä jatkaa soittamista - useimmiten se muuttuu järjettömäksi ja epäsointuisaksi siinä välissä - niin kauan, kunnes joku pakottaa hänet lopettamaan - tosin esimerkiksi repimällä kitaran pois hän saattaa jatkaa soittamista ilmakitaralla. Nämä jumitukset saattavat kestää parista sekunnista jopa tunteihin, mutta ne on mahdollista myös keskeyttää shokeeramalla Acea, esimerkiksi tekemällä jotain erittäin kovaa ääntä. Tämä kuitenkin useimmiten laukaisee myös Acen puolustuksen, jolloin tapahtuu sama, kun häntä lähestytään varoittamatta.
Lisäksi Acella on erittäin huono huumorintaju. Sitä ei ehkä voi laskea hulluudeksi, mutta hyvin ärsyttävänä sitä pidetään, erityisesti, kun hän saattaa alkaa nauramaan kesken jonkin hyvinkin vakavan tarinan, ja vaikka hän kuinka yrittäisi selittää, mikä siinä oli niin hauskaa, on hyvin harvinaista, että ketään muuta se loppujen lopuksi huvittaisi. Hänellä on myös huono tapa käyttäytyä väärin sopimattomissa tilanteissa; hän on mm. alkanut nauraa hautajaisissa, ryhtynyt puhumaan äänekkäästi teattereissa ja vastannut puhelimeen kesken elokuvien ensi-iltojen.
Haastattelut ovat sitten ihan oma lukunsa, eikä niistä tunnu koskaan pääsevän ilman minkäänlaisia ongelmia. Ace ei pidä toimittajien työtä kovin suuressa arvossa, joten hänelle on hyvin ominaista ryhtyä kettuilemaan heille aina, kun aiheesta mennään hiukankin levyjen markkinoinnin ulkopuolelle. Useimmiten hän vain valehtelee hyvin kevyesti ja luontevasti asioistaan, mutta joskus, kun päivät on hieman huonompia tai kysymykset ovat liian henkilökohtaisia, on vaikeuksia saada Ace olemaan käymättä toimittajaparkoihin käsiksi. Yleensä Ace kyllä välttää väkivallan käyttöä ihan vain julkisen imagonsakin vuoksi, ja tyytyy vain vastaamaan lyhyesti, ettei asia kuulu haastattelijalle millään tavalla. Äänensävy ja täytesanat vaihtelevat toimittajan sinnikkyydestä, kysymyksen henkilökohtaisuudesta ja koko päivän sujumisesta riippuen. if you are on top then it is a long drop the pyramid is power were changing the hour if you are on top then it is a long drop if you Siinä missä julkisesti hän useimmiten käyttäytyy hyvin ja kohteliaasti (edellä mainittuja poikkeuksia luonnollisesti lukuunottamatta), kotona hän ei niinkään välitä, minkälaisen kuvan itsestään antaa. Sen takia, että kodin seinät ovat Acelle turvapaikka ja tapa käyttäytyä miten tahansa hän haluaa seurasta, ajasta ja muista yleensä vaikuttavista tekijöistä huolimatta, heillä ei juurikaan vieraita käy, elleivät nämä sitten ole muutenkin jo tietoisia Acen pikku ongelmista. Ketään ulkopuolisia tai puolituttuja sinne ei päästetä, eikä ketään, jonka uskoisivat voivan päästää nämä tiedonmuruset julkisuuteen.[/font] 
Sana "isä" ei kuitenkaan millään tavalla ole jotain, mitä Aceen voisi liittää, jos ei tietäisi paremmin. Ja no, ehkä kaikki eivät edes ajattele hänen olevan isä - pikemminkin joku, joka tuo tähän erikoiseen sekaperheeseen vähän lisää rahaa. Ace nimittäin jättää suunnilleen kaiken kasvatuspuuhan vaimolleen Neylalle, ja itse huolehtii lähinnä siitä, että pojat oppivat kuuntelemaan hyvää musiikkia, oppivat tunnistamaan hyvät leffat ja muuta sillä saralla, ja välillä myös yrittää saarnata heille siitä, miten viekasta porukkaa toimittajat ovat. Sen ulkopuolella hän käyttäytyy suurin piirtein sillä tavalla kuin kuka tahansa kaveri saattaisi käyttäytyä. i cant face the evening straight and you can offer me escape houses move and houses speak if you take me then youll get relief relief Koska Ace on harvemmin tyytyväinen kenenkään nimiin tai on muuten vain huono muistamaan niitä, hän keksii lähes kaikille tapaamillensa ihmisille omat, myös perheenjäsenilleen. Neylaa hän kutsuu Nefertitiksi, Angelia yleensä Hyachinteksi mutta joskus myös Kirkaksi ja Dante on hänelle melko tasapuolisesti vaihdellen joko Raheem tai Allessandro-Guglielmo. Tietenkin aina silloin tällöin Ace erehtyy kutsumaan kaikkia omilla nimilläänkin, mutta useimmiten hän kutsuu näillä keksimillään. Lyhenteitä nimistä hän ei juuri koskaan käytä, ja onkin ainoa, joka perheestään kutsuu Abhilasha-Sudarshana -koiraa tämän oikealla nimellään Fifin sijasta. Hän saattaa myös nimetä elottomia esineitä, esimerkiksi jokaisella hänen kymmenellä kitarallaan on oma nimensä. Kukaan ei tiedä, miten on mahdollista, että hän pystyy keksimään ja muistamaan vastaavia pitkiä ulkomaalaisperäisiä nimiä paremmin kuin yksinkertaisempia perusenglantilaisia.
Acen keikkakäyttäytyminen on energistä ja hyvin vapaata; kitarasoolojen aikana hän liikkuu erittäin paljon, ja pyrkii viihdyttämään yleisöään myös niinä hetkinä, kun hän joutuu sekä laulamaan että soittamaan, jolloin hänellä ei ole niinkään mahdollisuuksia liikkua paikasta toiseen esimerkiksi ilmeillä tai pienillä lisäyksillä biisien sanoituksiin. Silloin, kun hänellä on kitara, muttei lauluosuuksia tai päinvastoin Ace useimmiten juoksee ja hyppelee ympäri lavaa eri tavoin ja pyrkii pääsemään mahdollisimman lähelle yleisöä - esimerkiksi juoksemalla suoraan päin, jos vain siihen on mahdollisuus, tai menemällä edestakaisin lavan ja yleisön siitä erottavan aidan välissä. The Skellingtonseista voi olla montaa mieltä, mutta harva voi väittää etteikö heidän live-esiintymisensä muka olisi viihdyttävää. Studiossa Ace on kuitenkin aivan päinvastainen; keikkojen spontaanius on tipotiessään ja hän pyrkii saamaan kaiken niin täydellisesti kasaan kuin vain on mahdollista. Ace yrittää pitää huolen omien osuuksiensa lisäksi myös muiden osista, ja onkin bändin pääsääntöinen biisientekijä. Hänen on pakko pitää kaikki kontrollissa parhaansa mukaan, ja jos joku mokaa, siitä on vaikea päästä kovinkaan vähällä.
Joskus Acen puheesta on vaikeaa saada selvää, sillä hän tietyllä tavalla sönköttää kaiken sanomansa. Toisin sanoen osat sanoista kietoutuvat yhteen häiritsevällä ja väärällä tavalla, eikä sekään, että hän puhuu suhteellisen nopeaa hyvin vahvalla brittiaksentillaan useimmiten auta asiaa. Lisäksi hän saattaa keksiä omia sanoja satunnaisesti ja puhua monilla aksenteilla yhtä aikaa ilman mitään kovin järkevää syytä. Acen kävelytyylissä on jollain omituisella tavalla hiukan samoja vaikutteita, aivan kuin hän ei tietäisi, miten seuraava askel aina otetaan hän vaihtelee tyyliä jatkuvasti. Sen takia se näyttää jokseenkin vaappuvalta ja epävarmalta, ja monet erehtyvät uskomaan hänen olevan alkoholin alaisena tai muuten vain sekaisin (mikä ei välttämättä aina ole täysin väärä arvio). ill lay down the tracks sandbag & hide january has aprils showers and two & two always makes up five its the devils way now there is no Musiikin tekemisen ja kotona medialta piileskelemisen lomassa Acella ei ole kovin paljoa vapaa-aikaa, mutta silloin kun hän sitä jostain saa nipistettyä hän harrastaa lähinnä kuvataiteita. Mikään erityisen taitava hän ei tuossa lajissa ole, sillä aloitti sen uudestaan vasta muutamia vuosia sitten parinkymmenen vuoden tauon jälkeen, ja nyt lähinnä yrittää vain palautella ruostuneita taitojaan. Se kuitenkin saa hänet usein rauhoittumaan ja hän pitää sitä ehdottomana kakkosvaihtoehtonaan silloin, kun hänen tunteensa kaipaavat tuulettamista.
Perheellä on kolme perhoskoiraa, joiden nimet ovat Dimitri, Abhilasha-Sudarshana (tosin Ace on ainoa, joka kutsuu sitä sillä nimellä, muille koira on Fifi) ja Kefka. Koirista huolehtiminen ja niiden kouluttaminen on pääosin Acen työ, sillä alunperin se oli hänen ideansa kokonaan ja lisäksi koirilla on taipumusta totella ensimmäisenä "lauman alfaurosta", tässä tapauksessa siis Acea. Lähinnä hän on opettanut koirat sisäsiisteiksi, muuten hänellä ei ole ollut aikaa opettaa näille sen suurempia temppuja tai muita; toinen tehtävä on estää näitä koiria syömästä hänen arvokasta japanilaista viirivehkaansa. Ace pitää eläimistä hyvin paljon, ja omistaa myös muiden perheenjäsentensä tavoin oman pöllön. Huuhkaja on nimeltään Johann Gambolputty de von Ausfern-Crasscrenbon-Horowitz, ja sen välityksellä Ace pitää yhteyttä perheenjäseniinsä ollessaan kiertuieilla ja välillä poikiinkin näiden ollessa koulussa, vaikka Neyla hoitaa senkin suurimmilta osin. Lisäksi hän on vastikään hankkinut kaksi siiliä, Normanin ja Dinsdalen, sekä kanan, jonka nimi on Oxana-Vira.
Kiintymyksensä eläimiin vuoksi Ace on vegaani. Kukaan perheestä ei syö lihaa, ja Ace aina silloin tällöin yrittää aivopestä heidät lopettamaan muidenkin eläinperäisten tuotteiden syömisen, vaikka naamioi sen useimmiten leikiksi. Ace polttaa satunnaisesti, ja vaikka Neyla ei välttämättä sitä hyväksyisi on "ummistanut silmänsä" ottopoikiensa vastaavasta tavasta. Aina silloin tällöin Acen alkoholinkäyttö saattaa äityä turhankin kovaksi, ja siitä on saatu muutamia kertoja lukea juorulehtien otsikoistakin - mutta aivan luonnollistahan se on, kun kerran rockbisneksessä pyöritään - tai se on ainakin Acen tekosyy muulle perheelleen. Ace perheensä tavoin vastustaa kuolonsyöjiä. Acen taikasauva, jota hän ei kyllä turhan paljoa käytä on vaahteraa, 6 ja puoli tuumaa ja sisältää lohikäärmeen sydänjuurta.[/font] i try to sing along i get it all wrong ezee peezee eezee peeezee not i swat em like flies but like flies the burgers keep coming back Ulkonäöltään Ace ei ole siitä komeimmasta päästä, tai ainakaan yleisimpien ulkonäköihanteiden mukaan. Ace on ruumiinrakenteeltaan hyvin pienikokoinen, hänellä on pituutta vain 164 senttiä mikä tekee hänestä perheen lyhyimmän. Painoa hän ei ole mitannut aikoihin, mutta hänestä voi jo pikaisella vilkaisulla huomata, ettei sitä löydy kovin paljoa; hän on hyvin laiha. Ace näyttää kasvavan aina ollessaan lavalla, mutta muuten hän tuntuu olevan kaikkia lyhyempi, ja saakin siitä aina vähän väliä satunnaisia leikillisiä piikkejä kaikilta mahdollisilta tahoilta - niin perheenjäseniltään, kavereiltaan, lehdistöltä, faneilta kuin aivan satunnaisilta ohikulkijoiltakin, joilla ei ole parempaa tekemistä, kun kommentoida uppo-outojen ihmisten ulkomuotoa.
Acen hiukset ovat ruskeat ja valosta riippuen saattavat vivahtaa vaaleaan tai punertavaan päin. Joskus hän harrasti niiden värjäämistäkin, ja nuorempana ne olivat luonnostaan hyvin vaaleat, mutta hiukset ovat ajan kanssa tummentuneet. Acen kasvot eivät ole juuri koskaan täysin sileäksi ajetut, vaan hänellä on usein suhteellisen pitkäksi kasvanut sänki lähinnä kiertueiden tiukkojen aikataulujen ja puhtaan laiskuuden takia. Acen silmät ovat väriltään ruskeat. Acessa silmät ovat useimmiten ensimmäinen asia, missä hänessä kiinnitetään huomiota, sillä ne ovat selvästi eri paria; Acen nuoruuden tapaturmaa seuranneiden leikkausten vuoksi hänen vasen silmänsä näyttää pienemmältä kuin toinen. Ace ei myöskään näe sillä yhtä hyvin kuin oikealla silmällään. Muutenkin Acen kasvonpiirteet ovat helposti verrattavissa hiiriin tai rottiin.
Acen pukeutuminen on melko perinteistä rokkarityyliä, mikä onkin täysin luonnollista hänen ammattinsa huomioon ottaen. Hänen päältään löytää hyvin usein ruskean tekonahkatakin - oikeaa nahkaa hän ei käytä, mutta parasta ja aidoimmanoloista jäljitelmää kyllä - jota hän käyttää vuoden ympäri, olivat vuodenajat sille suotuisia tai eivät. Acella on myös hyvin suuri kokoelma kuvioimattomia, mustia ja valkoisia t-paitoja, jotka sopivat lähes kaikkiin tilanteisiin. Vaikka hän käykin suhteellisen monissa virallisissa tilanteissa, hän ei juuri omista "virallisia juhla-asuja" kuten smokkeja tai frakkeja, vaan ilmestyy niihinkin perinteisessä farkut-kauluspaita-nahkatakki-kokonaisuudessa. Hän myös käyttää melko paljon puuvillaisia suurehkoja ruutukauluspaitoja. Yksi Acen tunnuksenomaisista paidoista on ylisuuri keltainen Nein No Non -paita, jota hänellä on nähty monilla keikoilla päällä. Jaloissa Acella on usein perinteiset Converset. im not a vegetable i will not control myself i spit on the hand that feeds me i will not control myself the waters break the waters run Suhteet:
Dante Spinner eli Raheem tai Allessandro-Guglielmo on Acen ja Neylan nuorempi sijaispoika. Acella on tähän paremmat välit kuin Angeliin, vaikkei heidän suhdettaan millään tavoin voi kutsua perinteiseksi isä-poika-suhteeksi, vaikka totta kai medialle niin yritään väittääkin. Aina välillä lomien aikana ja joskus ehkä muulloinkin Ace viettää aikaansa Danten kanssa mitä erilaisimmilla tavoilla josta huomaa, ettei hän aina ole perillä esimerkiksi pojan kehityksestä - pari kertaa hän on yrittänyt viedä Dantea leikkipuistoon ja joskus myös raahannut tämän baariin mukanaan.
Pelit:
Limbo Dance, 6.07.2010, kesken  the skellingtons discography
Albumit
1. Rabbit, 1997
2. Schitzo-Thomas, 1999
3. Rocket, 2001
4. Tattoo, 2006
5. Revenge, 2009
Singlet
1. Silvery Crush (Rabbit)
2. Spoilt bean (Rabbit)
3. Dementor smile (Schitzo-Thomas)
4. Dear me (Schitzo-Thomas)
5. Closet whispers (Schitzo-Thomas)
6. Sharp (Rocket)
7. You're too much (Rocket)
8. Sad rainbow face (Tattoo)
9. The mouse (Tattoo)
10. Yellow song (Tattoo)
11. Street of (Tattoo)
12. Everyone's Duty*
13. McBert wasn't there (Revenge)
14. Natural (Revenge)
* Everyone's Duty on kappale, jonka Silas esitti yhdessä ystävänsä Shane Lotterin kanssa. Supersuositun poprock-biisin tuotot lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen.
Teksti - jimmy, lyriikat - Radiohead, kuvissa - Thom Yorke, hahmon alkuperäinen idea, diskografia, historian suuntaviivat ja suurin osa nimistä - Braile.
jimmy on '94 syntynyt kuukautta vajaa 16-vuotias tyttönen, joka on roolipelaillut noin about 5-6 vuotta (välissä tosin taukoillen enemmän tai vähemmän). Aloitti paikassa, josta ei puhuta ja saapui Not Safen edeltäjään After Seveniin ensimmäisten joukossa. jimmyliini on pitänyt tunnuksenpoistoa vaativaa taukoa Safesta kaksi kertaa ja toivoo tosiaan, että tämä jää viimeiseksi comebackiksi.
JEE HYVÄKSYTTY
-BRAILE |
|
|
|
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 15, 2010, 00:05:36 kirjoittanut jimmy »
|
tallennettu
|
|
|
|
Dilber MC Theme by HarzeM